Lue keskustelun säännöt.
Miksi noudatatte orjallisesti rutiineja - tylsää!
23.12.2009 |
Minulla on tuttavapiirissäni useita perheitä, joissa ruoka on aina samaan aikaan, nukkumaan mennään aina samaan aikaan, siivouspäivä on aina sama päivä ja mitään ei voida tehdä ex tempore. Jos aikataulu menee sekaisin, niin perheen äiti on ihan kriisissä.
Esim. joskus soitan kaverille, että lähtevätkö he kanssamme uimahalliin tunnin päästä. Eivät kuulemma voi, koska heidän piti askarrella?! Kerran taas perheen piti lähteä meiltä kotiinsa, koska oli välipala-aika ja meillä ei ollut marjoja ja maustamatonta jogurttia, joita äiti oli suunnitellut antavansa välipalaksi lapsilleen. Lapset eivät voi ottaa kylässä pullaa, koska ei ole karkkipäivä, eivätkä juoda mehua, koska sitä saa vain viikonloppuaamuisin?!
Relatkaa! Itse muistan, että lapsuudessa parhaat asiat olivat ex tempore -juttuja ja se, kun sai nukahtaa illalla tuttavaperheen sohvannurkkaan aikuisten jutellessa yömyöhään ja isä kantoi sänkyyn, kun tulimme kotiin.
Kommentit (43)
Itse muistan, että lapsuudessa parhaat asiat olivat ex tempore -juttuja
Ex-tempore -jutuista taas en ole koskaan (edes lapsena) pitänyt. Minusta oikeasti on kamala ajatus lähteä vaikkapa tunnin varoitusajalla uimalaan. Haluan rauhassa suunnitella ja tottua ideaan.
Olen miehellenikin sanonut, että kamalinta mitä hän voisi minulle antaa lahjaksi, olisi joku äkkilähtö-matka yllätyksenä. Aivan puistattava ajatus.
Perheessämme on monenlaisia rutiineja, mutta niistä voidaan suunnitelmallisesti joustaa. Sen sijaan en pidä siitä että rutiinit yllättäen muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tietyt asiat tulevat tehtyä ikävinäkin päivinä rutiinien voimalla.
Liputan rutiinien puolesta lapsiperheessä.
Mihinkään uimahalliin en tosiaan lähtisi ihan ex-tempore, sillä vaatii se äiteeltäkin sen verran valmistautumista, että edes säärikarvat on ajeltu mitä normaalisti en tee ollenkaan talvisin.
Tykkään töissäkin että saan mennä ja tulla mieleni mukaan, työt on mukavampi organisoida.
noudattamaan rutiineja, ja se harmittaa mua itseäni, tarvitsisin arjen hallintaan paljon lisää rutiineja. Luonne ei vain taivu siihen. Uskon, että omille lapsilleni tiukemmat rutiinit myös sopisivat, jäisi ylimääräistä narinaa pois, kun asiat menisi päivittäin suunnilleen samalla kaavalla.
Ja sitten kannattaa myös muistaa, että on lapsia, joille rutiinit on oikeasti henki ja elämä. Erittäin boheemi ystäväni on joutunut taipumaan lapsensa kanssa aika tiukkoihin rutiineihin, koska lapsi kerta kaikkiaan ei kestä vaihteluita käytännössä ollenkaan, ei kestänyt lapsena eikä kestä vielä läåhes kouluikäisenäkään.
Vai pitäisikö heidän olla väkisin "boheemeja", vaikka lapsi sitten raivoaisi päivästä useamman tunnin tämän boheemiuden takia.
Ja lapsi on tiettävästi ihan terve, vaikka ulkopuolisen silmin on todella erikoislaatuinen tapaus.
Joku jo sanoikin että säännöllisyys ja johdonmukaisuus on kasvavalle lapselle hyvästä mutta liiat rutiinit ovat pahasta. Rutiineista tunnistaa umpimieliset ja kalkkeutuneiden paikallaan junnaus on syynä esim. heidän köyhyyteensä ja muihin ongelmiin. Asteikon toinen pää eli tarkoituksellinen yhteisöä vastakkain asettuminen ja prekariehunta ei sekään ole hyvästä.
Tunnistakaa omat rutiininne, olivat se sitten puheita, ajatuksia tai käyttäytymismalleja. Tarkkailkaa omaa käyttäytymistänne niin kuin tarkkailisitte toista ihmistä ja listatkaa käyttäytymisenne ja reagoimisenne eri ärsykkeisiin. Viikon-parin kirjanpito riittänee. Sitten huomaatte miten järkyttävän pieni 'repertuaari' teillä on. Miettikää aina miksi teitte, sanoitte tai ajattelitte niin, mitä pyritte saavuttamaan, mistä se tulee ja mistä opitte sen.
Rutiineja pahempaa on television katsominen. Se tappaa oman ajattelukyvyn ja mielikuvituksen. Teistä tulee pavlovin koiran lailla ärsykkeisiin vastaavia robotteja vrt. marketeissa asiointi tai kahvipöytäjuoruilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ymmärrän ton ruokailuajan. Meillä se on aina suht samaan aikaan ja silloin on teininkin oltava kotona. Samoin nukkumaan menee lapset aina tiettyyn kellon aikaan, tai no ainakin kouluviikoilla. Viikonloppuisin ja lomilla voi joustaa vähän.
lounas kun tulee nälkä (joskus ko 11-14) ja päivällinen joskus klo 16-20. Välissä välipalaa ja iltapalaa, jos on nälkä.
Nukkumaan mennään klo 21-22, sitten kun väsyttää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nää rutiinimammat on muutenkin tosi tylsiä, jutut, pukeutuminen jne :D
äiti, joka pitää lapsille rutiineja yllä.
Rutiinit luovat lapsille turvallisuuden tunnetta, koska kun lapset tottuvat tiettyyn päivärytmiin, he tietävät itsekin mitä seuraavaksi tehdään.
Kyllä meilläkin toisinaan sitten joustetaan ja jotain tehdään ex tempore. Silloin kun nuo ex tempore jutut eivät ole jatkuvia, on se lapsistakin kivaa.
Itseänikin helpottaa kun päivät menee tiettyjen rutiineiden mukaan. On helpompi "hallita" tätä lapsilaumaa.
Ap kaveri ei voinut lähteä tunnin päästä uimahalliin, koska heidän piti askarrella. No, jos minäkin oisin lapsille puhunut askartelusta ja sitä ois yhdessä suunniteltu, en minäkään sitten lähtisikin yhtääkkiä viemään lapsia jonnekin muualle, koska he olisivat tuota askartelua odottaneet. Tai jokin muu vastaava tilanne. Jos lapsille on jotain luvattu, en minä sitä peru ja suunnitelmia muuta sen takia, että joku soittaa ja pyytää jonnekin muualle.
Meidän päivärytmi:
8.00 aamupala
9.00 ulkoilemaan
11.30 lounas, jonka jälkeen sisäleikkejä
14.00 välipala, jonka jälkeen ulkoilemaan
16.30 päivällinen, jonka jälkeen sisäleikkejä tai vielä ulkoilemaan
18.30 iltapala, jonka jälkeen iltapesut ja iltasatu
19.30 yöunille
Joinain päivinä sitten joku ulkoilu jää välistä kun käydään kaupassa/kirjastossa/kyläilemässä tms.
Mutta tuo on semmoinen päiväohjelma, jota meillä pääsääntöisesti noudatetaan. Ei minun maailmani siihen kuitenkaan kaadu jos joku päivä ei niin tarkalleen noin menekään, eikä kaadu lastenkaan maailma :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä tylsää, hyi hitto.
Ruoka-ajoista ja nukkumaanmenoajoista nyt suunnilleen pidetään kiinni koska muuten menee kiukutteluksi mutta muuten....
esim lapset on paras ruokkia tiettyyn aikaan ja lähteä vasta sitten. vai miten toimitaan kun ruoka on klo 16-20, silloin kun on nälkä ja ekalla on nälkä klo 16, äidillä klo 17 ja seuraavalla klo 18 jne, ei päästä mihinkään kun joku syö koko ajan jos oltais syöty kaikki klo 17 olis iltapuuhiin asti aikaa tehdä mitä vaan yhdessä tai erikseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on syöty aamupala, niin he tietävät, että sitten muutaman tunnin päästä kun tulee nälkä, on lounas :) Lapset leikkivät ja ulkoilevat silloin kun haluavat, meillä ei siis ole mitään ulkoiluaikoja. Jos koko päivän on kurja keli, ei mennä ulos ollenkaan, hui!
ap
esim lapset on paras ruokkia tiettyyn aikaan ja lähteä vasta sitten. vai miten toimitaan kun ruoka on klo 16-20, silloin kun on nälkä ja ekalla on nälkä klo 16, äidillä klo 17 ja seuraavalla klo 18 jne, ei päästä mihinkään kun joku syö koko ajan jos oltais syöty kaikki klo 17 olis iltapuuhiin asti aikaa tehdä mitä vaan yhdessä tai erikseen
Eli syödään sillon, kun ekalla on nälkä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lounas kun äidillä itsellään on nälkä? LÄmmitättekö aina eineksiä vai miten osaat ennakoida koska se nälkä tulee? Kuka ruuan syö jos kaikki syövät omaan tahtiinsa välipaloja "kun on nälkä"?
Ihan painonhallinan oppimisen takia on hyvä opettaa lapset syömään säännöllisesti ja myös ruokaa ruoka-aikoina, ei puputtamaan mitä sattuu "kun on nälkä".
lounas kun tulee nälkä (joskus ko 11-14) ja päivällinen joskus klo 16-20. Välissä välipalaa ja iltapalaa, jos on nälkä.
....
ap
Meillä on rutiinit, koska silloin saan varmistuttua, että itselläni on joskus pieni hengähdystauko. Kun lapsi menee viikonloppuisin päiväunille samaan aikaan kun päiväkodissa ja nukkumaan aina samaan aikaan iltaisin, voin itse viettää iltaa rauhassa. Itsekin kun pitää sitten aamulla herätä töihin, niin näin jaksaa pyörittää arkea. Muuten olis kiva olla "vapaa" mut kun jonkun on elanto tienattava, näin yksinkertaista ja arkista.
Voihan käydä uimassa vähän ajan päästä? Eli jos ensin esim. askartelee puoli tuntia-tunnin ja sen jälkeen (tai seuraavana mahdollisena "toiminta"-hetkenä) lähtee sinne uimahalliin?
Vai saako päivään kuulua vain yksi aktiviteetti? :D
ei kans koskaan olla noudatettu mitään tiukkaa aikataulua vaan jokainen päivä otetaan vastaan sellaisena kun se tulee. Musta olisi tosi hassua elää jonkun "lukujärjestyksen" mukaan. Meillä arki on varsin helppoa kun ei tarvitse kytätä kelloa ja lapset ovat tottuneet erilaisiin tilanteisiin.
jos käy töissä? Kyllä meidän tulee herätä siten, että kerkeää töihin, lapsi kouluun ja bussitkin kulkee aikataulun mukaan. Perudrutiinit ovat tärkeitä, sillä ne pitävät elämän hallinnassa. Kyllä siihen jää silti paljon pelivaraa ja hetken tuntemuksille, ja muutoksille aikaa. Ainakin meille tulee ihan muutenkin muutoksia ihan riittävästi.
meillä lapset ovat kotihoidossa, minä olen töissä vain satunnaisesti ja mies tekee vuorotyötä. Joten olisi oikeasti tosi vaikeaa pitää päivät samanlaisina. Toki päivistä tulee usein toistensa kaltaisia jos ihan vaan kotosalla ollaan eikä ole erikoisempaa ohjelmaa. Mutta se ei ole mitenkään suunniteltua.
Tuotahan sitä hoetaan, mutta onko se sitten totta, en tiedä. Mun mielestä perusturvallisuus syntyy jostain muusta kuin rutiineista. Toisaalta hyvin tiukat rutiinit saattavat orjuuttaa, ja lapset mennä ihan sekikseen, jos tehdäänkin jotain ex tempore. Asia on tietenkin eri esim. perheissä, joissa on erityislapsia, jotka OIKEASTI vaativat rutiineja, ja tietenkin sellaisissa perheissä, joissa vanhemmat tekevät sellaista työtä, joka on koko ajan läsnä (esim. kaverini, jolla on talli).
Uskon, että oikea tie on jossain välimaastossa. Kelloon ei tuijotella, eikä jokainen päivä ole identtinen eilisen kanssa. Varmasti esim. säännölliset ruoka-ajat ovat hyvät, myös lapsen fyysisen terveyden kannalta.