Onko normaalia, että parivuotiaan äiti on aina väsynyt?

Mulla varmaan auttaisikin, jos tietäisin että olisi mieluisa työ mihin palata. Mutta kun sitä ei ole ja pitäisi jaksaa alkaa etsiä (toivottamalta tuntuva tehtävä), sitten kun jo valmiiksi voimat vähissä..

Ainakin itse huomasin mielialassani muutoksen heti kun lapset alkoivat nukkua täysiä öitä. Toinen on se, että äidillä kannattaa olla joku ihan oma juttu. jos elämä on vain sitä lasta, alkaa helposti hukata koko homman punaisen langan. :/

jos ei saa öisin nukuttua tai jos toistuvasti uni on katkonaista. Jos ei saa nukuttua ei jaksa vilkasta pikkumisetä yhtä paljon kun silloin jos olisi levännyt. Pitää huolestua jos ei itse enää jaksa, univaje täytyy saada korjattua.

En ole työelämässä vaan hoitovapaalla vielä. Aiempi vastaaja osuikin varmaan heti naulan kantaan - unenpuute ja "sen oman jutun" puute. Oli vaihe jolloin lapsi nukkui yöt heräilemättä ja olin paljon iloisempi ja rentoutuneempi. Nyt taas jotenkin jännitän ja stressaan kun tiedän että lapsi keikkuu yöllä heräillä ja sitten saatan valvoa pitkään hänen herättämänään.

Omaa aikaa saan jos vaan lähden lenkille tai kaupungille, mutta ne eivät ole mitään todella tärkeitä, nautinnollisia juttuja. Kaipaisin jotain mikä veisi ajatukset täysillä, olisi oikein tosisaan oma juttuni. En vain tiedä mitä se voisi olla. Ja tuohon lapsen heräilyyn ei taida olla apuja.

Joten ei kannata verrata muihin. Ennemmin vertaisin itseen, eli mitä oli aiemmin ja mitä on nyt. Tosin ei kaikki muutos ole silti merkki masennuksesta, sillä tottahan elämänmuutokset tuo muutosta itseenkin.



Etsi netistä masennusoireiden kuvauksia, ja vertaa, että osuuko kovin moni kohdalle. Sitten tietenkin voit kysyä neuvolasta tai lääkäriltä, että voisitko päästä mielenterveyshoitajan juttusille.

joille joku taideharrastus on ollut henkireikä. Maalaus-, ompelu-, kirjoituskurssi, jne. Uuden kielen opiskelukin voi olla kivaa. Työväenopistot järjestää vaikka mitä kivaa, ja uudet kurssit alkavat taas joulun jälkeen. :)

Kaipaisin jotain mikä veisi ajatukset täysillä, olisi oikein tosisaan oma juttuni. En vain tiedä mitä se voisi olla. Ja tuohon lapsen heräilyyn ei taida olla apuja.

Mun oma juttuni olivat jossain vaiheessa lastenvaatteet, oli se sitten muista kuinka typerä juttu tahansa.

ettei ole riittävästi omaa juttua/omaa rahaa/omaa aikaa.



T: samassa veneessä, se joka kysyi oletko työelämässä.



ps. Onko sulla työ johon palata?

Minä opiskelen uudelle alalle ja kesästää eteenpäin on "pakko" saada töitä opiskelun oheen, kun opintotuki loppuu. TUO on se asia, minkä vuoksi en useinkaan meinaa jaksaa mitään eikä mikään huvita. Lapsi kohta 2v.

Mulla oli määräaikainen työ, joka ei siis jatku enää hoitovapaan jälkeen. Sekin vähän painaa, kun pitäisi etsiä uutta työtä ja tuntuu niin vaikealta. Plus että ei ole energiaa saatika aikaa etsiä tosissaan uutta työtä!

Etenkin jouluna työn ja rahan puute eniten ahdistaa, kun kulutusjuhlahan tämä on jos mikä. JA vaikka mies elättäisikin, kyllä siitä on koko ajan huono omatunto, kun ei diilinä ole ollut se loputtomiin.



9



koitetaan kestää. ainakin tiedetään, mistä väsymys johtuu.

Ei tämä liity mitenkään jouluun, eikä rahaankaan juuri. Toki jos rahaa olisi reilusti mällätä, niin keksisihän sitä omaa virkistystä vaikka miten. Toisaalta jos jotain todella tahdon, on siihen aika hyvin varaa nytkin. Eniten vaivaa levottomat yöt ja se, miten kiinni olen vilkkaassa lapsessa ja oma minuus jotenkin häviää..eile ole aikaa panostaa kunnolla itseen, keskittyä omiin touhuihin, huilata jne. Jotenkin on suunta hukassa. Eikä energiaa etsiä sitä.

Muistan, kun hoitovapaalaisena selitin miehelle, että on jotenkin tunne, että olen lakannut elämästä. Vaikka kaikki oli periaatteessa ihan ok, enkä tuntenut itseäni masentuneeksi. Sitten palasin töihin ja yhtäkkiä huomasin, että se tunne oli mennyt ohi ja tunsin olevani elossa taas.