Mistä sinulle ja miehellesin tulee erimielisyyksiä jouluna/joulun järjestelemisessä

Me vietetään joulu, niin kuin meidän perhe haluaa, suku tyytyy siihen taikka on ilman ja näin pitäisi jokaisella olla, ilman ressiä!

Joulu on meidän oman perheen näköinen.

Mies haluu aina jonkun hypersian koko perseen meidän pienelle perheelle, mulle kelpaisi aika pienikin. Mutta koska mieheni on ihana emmekä yleensä ole eri mieltä juuri mistään (paitsi musiikista), en todellakaan ala nissuttaa, jos possuvainaa hiipparoi pöytäämme eri muodossa vielä Runebergin päivänäkin...

Lahjat. Miehen suvussa ostetaan lahjoja paljon ja kalliita. Siitä en pidä, koska tulee se joulu vähemmälläkin tavaramäärällä. Mies onkin saanut viime vuosina hankkia itse sukulaistensa lahjat. Tekee sen luonnollisestikin aivan viime tipassa: tänään esimerkiksi on vielä pari hankkimatta. Minun suvussani lahjoja on aina hankittu maltillisesti ja järkeä käyttäen enkä silti koe, että olisin lapsena koskaan jäänyt jouluilosta paitsi.



Ruokailu. Miehen suvussa ei edes jouluaterialla ruokailla kaikki yhdessä, vaan kaikki lämmittelevät ruokia mikrossa eri aikaan ja hotkivat ruokansa ties missä pöydänkulmalla. Tätä minun on ollut vaikeinta ymmärtää. Omassa suvussani jouluateria ja myös joulupuuro (lounas) on ollut sellainen tapahtuma, että sille kokoonnutaan yhteen, laitetaan pöytä kauniiksi ja syödään kiireettä. Onneksi olemme melko harvoin miehen sukulaisilla jouluna, joten kotona tehdään tällä minun tavallani.

erimielisyyksiä tulee lähinnä joulusiivouksesta. Minusta riittä että koti on siisti ja kivasti koristeltu, mies taas stressaa koko joulunalusajan kun pitää vielä autotalli siivota, ja kellari siivota ja piha siivota ja kaikki pikku "remontit joita ei ole koko vuodenkaan aikana saatu tehtyä niin pitäisi tehdä! Sitten minä saa raataa oleellisten asioiden kipussa ja mies häärää jossain kellarin perukoilla, mihin ei kukaan tule koko jouluna edes menemään!

jokainen päättää itse haluaa käydä joulusaunassa, haudalla jne. Ruoat ym.hommaataan yhteisymmärryksessä ja joulunviettopaikkakin sovitaan yhdessä; voidaan olla jommankumman vanhemmilla tai kotona, kaikki käy.

Meillä on omat jouluperinteet; molempien perheistä parhaimmat palat ja loput omia perinteitä.



Ensimmäisinä yhteisinä vuosina hämmästelin jotain tapoja ja tarjottavia mitä mies halusi säilyttää, mutta nyt olen tottunu niihin. Ja kun sovittiin että molemmat tuo omasta kodistaan jotain perinteitä niin nuo hyväksyn kun ei ole ryyppäämistä tai muuta epämääräistä. Lähinnä erikoisia joulun ajan ruokia :)

Meillä on lapsuudenjoulut olleet ihan erilaiset. Meillä joulua juhlittiin aina kunnolla, leivottiin, siivottiin, koristeltiin koko koti lattiasta kattoon, poltettiin kynttilöitä, oli kaikki perinteiset jouluruoat, ateriat syötiin yhdessä koko perheen kesken ja käytettiin pyhäastioita. Ja pöydällä oli liina!



Miehen kotona taas ei ole laitettu juuri mitään jouluruokia "kun ei ne lapset niistä piittaa", joku kynttelikkö saattoi olla keittiössä, muuten ei juuri koristeita tai edes kynttilöitä. Yhteisiä aterioita ei ollut, vaan kukin söi silloin kun halusi mitä halusi. Eli anoppi keitti aattoaamuna riisipuuron ja kinnku oli paistettu. Sitten jos tuli nälkä, niin syötiin puuroa (ja mansikkasoppaa)ja kinkkuleipää.



Voitte uskoa, että eka jouluaatto miehen kotona oli JÄRKYTYS, vaikka mies olikin yrittänyt mua etukäteen opastaa, että heillä ei niin kovasti sitä joulua vietetä... Lahjat oli päärolissa.



Nyt vuosien myötä ja etenkin sen takia, että vietetään aatto aina omalla perheellä on meidän jouluista tullut omannäköiset. Aika paljon on perinteitä otettu mun kotoa... Kun ei miehen kotoa paljoa ole ottamista ;) Mutta on meillä omiakin perinteitä, esim. piparkakkutalo (joka ei mun lapsuusjouluihin kuulunut), aattona yhdessä ulkoilu, joulusauna aamulla, kuusen tuominen jo pari päivää ennen aattoa jne.



Ongelmia oli siis lähinnä silloin, kun mentiin muiden ihmisten pillin mukaan ja jouluiltiin vain kummankin lapsuudenkodeissa. Nyt kun ollaan melkein koko joulu omalla perheellä, niin hyvin menee :)

Minä olen jouluihminen ja hän ei.

Joten kaikesta tulee riitaa...



Ainoa asia yhteinen asia on viini. Sitä nautimme yhdessä.

kun mies kutsui äitinsä meille kahdeksi yöksi.

Me on vasta muutettu uuteen kotiin ja olin ajatellut että vietetään tää joulu eritavalla.

Omia vanhempiani en näe kuin 2-4 tuntia joulupäivänä:(

Miksi anoppi on tärkeämpi?

Ei lohduta yhtään,vaikka mies sanoi että ensi jouluna sitten toisin.

jo aattoa edeltävänä yönä (Kyllä!!) vai vasta jouluaattona (EI!), ja viime vuonna päädyimme sitten kompromissiin eli joka toinen vuosi toisella lailla... Itse perustelen sitä edellisyönä paistamista sillä, että kinkku on aamulla valmis eikä tarvitse sitten aattoiltapäivänä hermoilla, milloin se kinkku suvaitsee olla valmis, että voitaisiin ehkä mahdollisesti ruveta syömään... Lasten kanssa selkeä aikataulu on aina parempi.

tuosta että missä vietämme joulua..

muutin siis mieheni paikkakunnalle ja täällä hänen melkein kaikki sukulaisensa asuvat joita myös näemme useasti viikoittain.

Heille on tärkeää viettää kaikkia mahdollisia juhlia.. pääsiäinen, vappu, uusivuosi, joulu, juhannus, synttärit...

Minun vanhempani asuvat 350km päässä ja he viettävät vain joulua perheen kesken, joten tottakai haluaisin joulun viettää siellä, että näen tuttuja ja vanhempia ja sisaruksia. Heitä tulee nähtyä todella harvoin.

Tätä mieheni ei voi ymmärtää. Hänen mielestään meidän tulisi olla hänen isänsä tykönä joulun koska se on niin tärkeä heille.

Joka joulu siis väännämme kättä asiasta ja päädytään siihen, että vietämme pari päivää hänen isänsä tykönä ja pari päivää minun vanhempieni luona... :/

Meillä on oma joulu ja omat tavat. Ei mennä mihinkään sukulaisiin eikä ravata ympäriinsä ahdistumassa muiden "vääristä" jouluista.

Meillä on oma joulu ja omat tavat. Ei mennä mihinkään sukulaisiin eikä ravata ympäriinsä ahdistumassa muiden "vääristä" jouluista.

pitopalvelusta minua helpottaakseni. Minä taas haluan ehdottomasti tehdä ruuat itse. Eli ei siis sinällään riidellä.

ja niiden yhteensovittaminen on vielä vaiheessa. Miehen suvussa on tasan kaksi jouluperinnettä - riisipuuro, jota syödään aattoaamusta tapanin iltaan, ja sitten aattona haudoilla käynti. Edes joululahjoja ei heillä ole juurikaan ollut, koskaan kuulemma ei käynyt joulupukki, vaan jostakin vain ilmestyi muutama paketti jokaiselle perheenjäsenelle, eikä tähän ollut mitään erityistä aikaa tai tapaa (saattoivat löytyä aamulla keittiön pöydältä, tai illalla isänsä toi tullessaan kun kävi polttopuita pilkkomassa). Mun oman sukuni perinteet puolestaan rajoittuvat kyltymättömään viinalla läträämiseen, eikä niitä ole kyllä oltu meille ottamassakaan, mutta sitten lastenkodissa, jossa asuin suuren osan lapsuuttani sekä koko nuoruuteni, joulu oli aina vuoden suurin juhla. Se valmisteltiin huolella, siivottiin ja puunattiin, vaihdettiin verhot sekä matot jne. Aattoaamuna ensimmäisenä herättiin saunaan, sitten juhlavaatteet päälle, aamupalalle eli riisipuurolle, ja kuusen koristeluun. Puolenpäivän aikaan oli juhlalounas, ja katsottiin yhdessä joulurauhan julistus sekä luettiin jouluevankeliumi. Pöytä notkui kaikkia perinteisiä jouluruokia, ja se oli myös vuoden ainoa päivä, jolloin ei ollut pakko syödä kaikkea tarjolla olevaa eikä lautasta tyhjäksi, vaan jokainen sai syödä mitä halusi niin paljon kuin halusi. Myöhemmin käytiin joulukirkossa sekä haudoilla, käytännössä muistolehdossa kynttilät sytyttämässä, ja kun palattiin kotiin, tuli joulupukki. Loppuilta menikin lahjoja availlen ja suklaata syöden :)



Tähän asti on yleensä päädytty viettämään joulua miehen sukulaisiin, kun ei ole saatu mitenkään sovittua, miten meillä joulua vietetään. Yhdessä on oltu viisi vuotta, tämä on kuudes yhteinen joulu, ja lapsia on kaksi, 4-vuotias ja 8-kuinen. Tänä vuonna on ensimmäisen kerran saatu edes jokin sovinto aikaan, ja vietetään ensimmäistä kertaa joulu ihan kotona oman perheen kesken. Ruuat ja ohjelma ovat tosi pitkälti "mun perinteitä", mutta löytyy se riisipuurokin meiltä. Ja näin valmisteluissa huomaa myös, että tavallaan ne omat perinteet on kuitenkin ne tärkeimmät - minä olen huolehtinut lahjojen hankinnan, paketoinnin, joulupukin, laatikot yms. ruuat, ja mies on jo kolme päivää täällä haahuillut ympäriinsä ja puhunut pelkästään siitä riisipuuron keittämisestä :)

Suurimmat ristiriidat onkin tänä jouluna tullut juuri tuosta vastuiden epätasapainosta. Kun minä juoksen hikipäässä lahjaostoksilla (ei, niitä ei voi ostaa ajoissa, vaikka joulu onkin joka vuosi samaan aikaan), paketoin, ostan ja teen ruokaa, siivoan jne., ja mies vaan keittelee päiväkausia riisipuuroa, siis mielessään. Ei saa itse pieneen mieleenkään, että voisi vaikka auttaa minua jossakin, vaan aina pitää erikseen pyytää. Mutta jospa se ensi vuonna, ja muinakin tulevina vuosina, olisi vähän helpompaa.

ja minustakin ennen ei mistään jouluihmisestä on niiden myötä tullut todellinen jouluihminen, tykkään valmistella joulua.

Meillä lapsuudenkodissa joulua vietettiin aika vaatimattomasti ja "paheksuttiin" hössötystä ja pröystäilyä. Syötiin jouluruokaa ja jaettiin lahjat, siinäpä se. Joulu ei ollut mikään tavallista juhlapyhää erikoisempi.



Miehen kotona taas jouluun ja sen valmisteluun on taas aina suhtauduttu suurella hartaudella, on notkuvat joulupöydät, sukulaiset koossa ja parempaa päällä, syödään pitkään, istutaan iltaan ja seurustellaan. Täytyy kyllä sanoa että olin ihan ällikällä lyöty viettäesssäni siellä ensimmäisiä jouluja tyttöystävänä.



Kolikon kääntöpuoli mistä on tullut riitaa, on se että miehen vanhempien jouluissa käytetään välillä ihan liikaa alkoholia, anoppi on kännissä ja välillä jutut, no joo. Muitten kännäilyt vielä kestän, mutta kun mies lähtee tähän mukaan niin...aargh! Ja sitähän ei ole vaikea houkutella. Illalla joulusaunassa isäpappa tarjoaa vähän "miesten virvokkeita" pojilleen ja siitähän se lähtee. Minun lapsuuden jouluihini ei kuulunut alkoholi enkä halua sen kuuluvan omien lastenikaan jouluihin. Viiniä voi ottaa ruuan kanssa ja seurustellessa, mutta ei mitään kännejä!

Tästä ollaan riidelty, varsinkin nyt kun on lapsia.



Toinen mikä hermostuttaa on se, että mies jättää lahjojen hankinnat ihan viime tippaan. Nytkin on kaupoissa juoksemassa lahjojen perässä. Minua tämä ärsyttää, kun itse haluaisin jo tässä vaiheessa joulun odotusta keskittyä rauhoittumiseen, enkä enää jännittää että löytyykö sille ja sille tyypille nyt sopivaa lahjaa. Minun ostettavaksi sovitut lahjat olen hankkinut ja pakannut.



Ei muusta riidellä jouluna. Eikä me noista lahjaostoksistakaan riidellä, mies hoitaa ne omalla tavallaan, vaikka se minua ärsyttää ja stressaa.

Ei mistään

Kaikkia näitä yhdistää se että nainen kiukustuu kun ei saa tahtoaan läpi. Naisten kanssa yhteiselo on todella hankalaa jos ei kaikki mene niin kuin hän haluaa