Onko toivoa?

Olen pahoillani ja harmissani parisuhteestani. Olen ollut masentunut jo pari vuotta. Tällä hetkellä lopettamassa lääkkeitä ja aloittamassa terapiaa. Olen reipas, ystävällinen enkä ole ystäväpiirissäni kertonut tästä juuri kenellekään. Osasyy masennukseeni on parisuhteeni. Mieheni käytös on jatkuvasti vihamielistä minua ja lapsiakin kohtaan. Hän ei ole fyysisesti meitä loukannut, mutta tiuskii meille ym. Puhuu rumasti. Haukkuu kotiaan työleiriksi,koska joutuu osallistumaan normaaleihin kotitöihin. Lapsemme ovat leikki-iässä. Lasten kasvatus on myös välillä ylivoimaista hänelle. Hermostuu jos lapsi laittaa vastaan jne. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa ja hän on puhunut kuinka vaikeaa hänen on ollut sopeutua huomioimaan toiset perheessämme. En tiedä olisiko helpompi erota, kuin kärsiä toisen kiukuttelusta joka mielestäni lapsellista. Olemme kuitenkin molemmat yli 30-v. ja ihan hyvän koulutuksen omaavia tavallisia ihmisiä. Onko kenelläkään samanlaista?