Syömishäiriöt tappaa.

av-palsta voi olla eri juttu, mutta ei kukaan ihaile, jonka äo on yli 80....

Olen samaa mieltä siinä, että anoreksiaa ei kukaan tervejärkinen ihaile, mutta kuitenkin mun mielestä mediassa on sellaista jännää kaksoissuhtautumista. Jotenkin tuntuu, että hieman ihaillaan sitä tahdonvoimaa, mitä anorektikoilla on. (Oikeasti anorektikoilla ei ole tahdonvoimaa, vaan heidän pakkomielteensä sanelee heille elämisen ehdot.)



Jollain tavalla musta tuntuu, että koska laihuutta nyt pidetään ainoana naiselle hyväksyttävänä olomuotona, niin tuntuu, että kaikki keinot sen tavoittelemiseksi ovat sallittuja ja omalla tavallaan hyväksyttyjä.



Jotain tästä kertoo sekin, että niin monissa lehdissä ja tv-ohjelmissa esitellään eksploitaatiohengessä anoreksin uhreja ja heidän kauhukertomuksiaan. Harvemmin kuitenkaan löytyy vastaavia juttuja muista mielen sairauksista - "Olin teini-ikäinen skitsofreenikko" ei varmaankaan kuulosta tutulta lehtijutun aiheelta.



"Anoreksian ihalilu" (Käytän lainausmerkkejä, koska kysymys ei ole mistään suorasta ihailusta) näkyy mielestäni täällä av:llakin ylipainosta ja laihdutuksesta kertovissa ketjuissa. Moni on varmaan kuullut "Auschwitzissa ei ollut ylipainoisia" -kommentin. Mielestäni tämäkin henkii sitä yhteiskunnan piiloasennetta, että laihuuden tavoittelussa kaikki on sallittua, vaikka sitten keskitysleiridieetti (siis se, että ei syödä juuri mitään ja rehkitään fyysisesti älyttömiä määriä suhteessa kalorinsaantiin).



Ymmärsittekö, mitä hain takaa? Mun on jotenkin vaikea pukea tätä tunnetta sanoiksi.

Mä keksin heti tuon viestin lähettämisen jälkeen sellaisen vertauksen, että anorektikot ovat ikään kuin tämän päivän marttyyreja. He ovat "uskovaisia" jotka uhrautuvat laihuuden alttarille. Samalla tavalla, kuin vaikkapa keskiajalla luettiin verisiä pyhymyslegendoja, esitettiin niihin pohjautuvia näytelmiä ja tehtiin kärsimystä kuvaavaa taidetta, suhtaudutaan nykyään anorektikoihin.



No okei, ei nyt ihan samalla tavalla, mutta tällainen mielleyhtymä mulle tuli.

Tajuan hyvin mitä tarkoitat. Toisaalta voivotellaan, mutta samaan hengenvetoon kerrotaan, että anorektikot ovat kauniita, älykkäitä ja lahjakkaita ihmisiä... kuka ei tahtoisi olla sellainen?

Tajuan hyvin mitä tarkoitat. Toisaalta voivotellaan, mutta samaan hengenvetoon kerrotaan, että anorektikot ovat kauniita, älykkäitä ja lahjakkaita ihmisiä... kuka ei tahtoisi olla sellainen?

että anoreksia on muka jotenkin poikkeuksellisen älykkäiden tai lahjakkaiden sairaus. Ei pidä paikkaansa. Joo, varmasti anoreksiaan sairastunut voi olla älykäs tai lahjakas, mutta syömishäiriö ei todellakaan ole tae siitä, että siihen sairastuneella ihmisellä olisi jotenkin poikkeuksellisen hehkeä sielunelämä.

Musta taas tuntuu, että anorektikot on usein hieman lapsellisia, sellaisia, jotka haluaisivat olla ikuisia pikkutyttöjä (joka sekään ei tietenkään sulje älykkyyden mahdollisuutta pois).

sellainen, että hän ei tosiaankaan ole erityisen älykäs, ihan ok koulussa menestynyt jumalattomalla työllä. Ihmisenä lapsellinen ja itseensä kääntynyt egoisti. Ja siis tuo on ihan luonteenpiirre, oli olemassa jo ennen anorexiaa, ei ole vain sairauden ilmentymä.