G: Tekemäsi asiat, jotka on eniten herättäneet paheksuntaa muissa ihmisissä?

paheksuntaa vain täällä av:lla. Mä olen niin sinut valintojeni kanssa, että en edes huomaa jonkun paheksuvan niitä.

Välillä lapsi luokitellaan huonosti kasvatetuksi ja välillä minut ikäväksi, nipoksi äidiksi jolla on aivan liian kova kuri....



Koittakaahan ihmiset päättää ;-)



Pahimmat paheksujat roikkuu av:llä.

just ja just jaksaisin, jos asuisin yksin. Anoppi meinaa pyörtyä joka kerta kun käy meillä. Pistää vihaksikin, miksi kämpän sotkuisuus on vain äidin syy, eikä yhtään isän? Ja muutenkin, mitä väliä?

-tatuointi. Tämä on hassua, sillä kuva on pieni ja lapaluussa, joten suurin osa ei sitä koskaan näe. Mutta jos kerron, niin monet pitää sitä jotenkin pahana.

-olen polttanu pilveä opiskeluaikoina, ehkä 1-4 kertaa vuodessa, muita aineita en ole kokeillut. Lopetin kun sain lapsen.

-saimme lapsen ollessamme opiskelijoita (mies valmistui 1 kk lapsen syntymän jälkeen, multa puuttui gradu ja laudatur-kirjat). Vieläkään ei kummallakaan ole vakityöpaikkaa (mulla pätkätöitä, mies tekee post-doc-projektia) eikä omistusasuntoa, mutta hyvinpä tuo lapsi on elämään mahtunut. Farmariauto sentään on :D tosin sekin anopin vanha...

-käytämme alkoholia lapsen nähden. Ei humalaan, mutta lasi, pari viiniä ruuan kanssa tai saunaolut.



Asia joka ei herätä paheksuntaa, mutta jota pidetään kummallisena on se, että haluamme asua Helsingissä kerrostalossa, mieluiten mahdollisimman lähellä keskustaa :)

- rakennekynnet ja vauva yhdistelmä

- olen kasvissyöjä ja muuten kevytruokainen

- shoppailen laatu/merkkivaatteita ja syystä minulle kertyy vaatetta paljon, koska/kun käytän talvitakkejakin vuosia.

- käyn silloin tällöin matkalla yksin

Usein tuntuu, että ihan sama mitä tekee, aina sitä paheksutaan.



Jos jotakin on paheksuttu 21-vuotiaana lapsen saamisesta, niin minäpä sain esikoisen 19-vuotiaana, opiskelut amk:ssa vasta alkaneet, miehen tavannut kolme viikkoa ennen kuin lapsi sai alkunsa. Kuopukseen taas tuli liian iso ikäero, 3,5v siskoaan nuorempi.



Mulla on tatuointi, ja toinen suunnitteilla. Lisäksi löytyy napalävistys, kielilävistys, korvista 7kpl lävistyksiä, huulessakin oli mutta otin pois pari vuotta sitten.



Lemmikit. Meillä on kaksi kissaa ja kani, ja voi taivas että se on kerrassaan kamalaa kun on sekä lapsia että eläimiä.



Meillä on kasvispainotteinen ruokavalio. Emme ole kasvissyöjiä, mutta syömme lihaa hyvin harvoin, ehkä kerran pari kuussa. Useimmiten syömme kalaruokia tai ihan vaan kasvisruokia. Kauhea synti on, kuulemma, vissiin pitäisi kokolihapihvejä syödä neljästi päivässä.



Pieniä syntejä on kestovaippojen käyttö (osittainen, pitäisi kai käyttää vain joko-tai), kantoliinailu, lastenvaatteiden osto käytettynä, sukulaisten ja kaveripiirin kesken vaatteiden kierrättäminen ja lainailu. Biojätteen, metallin, lasin, paperin ja pahvin lajittelu on myös joidenkin mielestä ihan karmaisevaa.



Meidän suurin synti on se, ettei meillä ole sitä farmari-Volvoa. Mielestämme emme tarvitse sitä mihinkään, eikä mulla ole edes ajokorttia, mutta kyllä se vaan pitäisi ehdottomasti olla, lasten kanssa ei kuulemma pääse mitenkään liikkumaan ilman autoa. Hyvin on päästy, kun bussit kulkee melkein kotiovelta. Ja takaisinkin vielä.

Olen saanut lapsia kahden eri miehen kanssa ja ensimmäisen sain yksin, eikö olekin kauheaa?



Olen hyvässä asemassa töissä, mutta se ei ole tullut ilmaiseksi - olen joutunut jopa raahaamaan lapsia mukaan töihin viikonloppuisin. Tosin heillä on ollut siellä omaa tekemistä ja ihan mukavaa, mutta silti, aika kauheeta.



Olen jo melkein 40 v., mutta leikin nuorempaa pitkine hiuksineni ja rokkifarkkuineni. Ai kun hirveetä...



Meillä ei lapset saa karkkia tai keksejä, sipsejä, pullaa, limsaa tms. kuin karkkipäivänä kerran viikossa sekä erikoistapauksissa (esim. synttärijuhlat). Olen aika nipo, kauheeta.

Vain muutamaa kuukautta myöhemmin aloin odottamaan yhteistä lasta ja virallinen avioero tuli eksästä, kun olin kuudennella kuulla raskaana. Johan siinä oli vanhemmilla, sukulaisilla ja jopa kavereilla tukka pystyssä. Ollaan pääsääntöisesti tosi kunnollista, konservatiivista sakkia ja sitten mä käyttäydyn fiksuna, akateemisesti koulutettuna ja menestyvänä naisena kuin "päätön kana". No, tiesin tekeväni oikein ja yhdessä ollaan oltu pian 10 vuotta. Hetkeäkään en ole katunut.

-Lähdin 15v. vaihtoon ja jäin sille tielleni kolmeksi vuodeksi. Koulu jäi kesken.

-Elin koko nuoruuteni ulkomailla, eri maissa,

en pitänyt yhteyttä sukulaisiini.

- Menin naimisiin ulkomaalaisen kanssa ja erosin miltei hetimiten.

- Olin suhteessa naimissa olevan miehen kanssa.

- Jätin lapset tarkoituksella tekemättä.

- Menin uudestaan naimisiin itseäni nuoremman miehen kanssa.

- Käännyin uskontoon jota yleisesti paheksutaan (kyseessä ei ole islam).

vasta 30 vuotiaana saatu... hirveetä!!! Tietäisivät vaan miksi se niin meni :(

niin mikä ihme se nyt on?

kravattikaula-myyntipäällikkö/DI:n, otin tilalle köyhän pitkätukkaisen vammaistyöntekijän. :)

parkkeeraan perhepaikalle lapsettomana.

mikä olisi suoranaisesti kamalasti aiheuttanut toisille harmia ja täten paheksuntaa. Paitsi että joskus käyn inva-vessassa kylläkin.

Millä konkreettisilla tavoilla teitä on paheksuttu? Ettei vain osa olisi taas sitä oman mielen tuottamaa/toivomaa, joka ei ole edes juolahtanut muiden ihmisten mieleen?



Tämä on vähän samanlainen kuin kateusketjut, joissa ihmiset luettelevat asioita, joista heille mukamas ollaan kateellisia.

hui kamala miten paljon ja kuinka suuria tatuointeja naisella, eikö se tajua ettei ne lähde ikinä pois? (oikeasti, tosi monet huomauttelee että "noita ei muuten saa enää pois jos alkaa kaduttaan" -aijaa, eikö...?)



Menin naimisiin itseäni nuoremman miehen kanssa, enkä pitänyt isoja ryyppyjuhlia sukulaisille, kuten naimisiinmennessä on tapana.

Oltiin appeni 80-vuotispäivillä. Mieheni täti pani kiertämään valokuvan, jossa oli appeni ja muita henkilöitä nuorena. Kun appeni oli ojentamassa kuvaa minulle, täti tuli väliin, nappasi kuvan ja sanoi isoon ääneen: "Tämä ei kuulu sinulle, tämä on oman suvun asia. XX kuuluu sukuun, et sinä". XX oli mieheni ex-vaimon nimi. Ja minä siis EN rikkonut sitä avioliittoa - en ollut edes tavannut tulevaa miestäni, kun hänen vaimonsa laittoi eropaperit tulemaan yllärinä postissa.



Kun tulin mieheni ja hänen lapsensa kanssa tapaamaan vanhempiani, isäni sanoi: "Mitä tuota toisen lasta hyysäät, eikö edellinen miehesi kupannut sua tarpeeksi".



Ei mielestäni ole keksittyä väittää, että paheksuntaa oli ilmassa molemmilla kerroilla.

4

Anoppi paheksuu ammattiani (markkinointiala), sitä että käytän alkoholia (join kerran hänen nähtensä lasin viiniä ruualla, ja hän tietää minun olleen baarissa ainakin kerran) ja sitä että olen puhelias (vaikeneminen on kultaa). Mitään noista en usko muiden tuttujen ihmeemmin paheksuvan.



Aika moni varmaan paheksuu sitä että laitoin lapseni perhepäivähoitoon kun he olivat vasta vähän yli yksivuotiaita.



Av:lla paheksutaan kovasti sitä että olen päästänyt itseni rupsahtamaan raskauksien myötä (ylipainoa on n. 7 kg), en tiedä paheksuuko myös lähipiiri.

ehdottomana ykkösenä. Koko perheen siis, lapset vielä pieniä, mutta kasvaessaan tehkööt kuten tahtovat, meillä ei silti toistaseksi olla lihaa kaivattu. Saavat heti kun keksivät pyytää tai kylässä tms. Se ärsyttää ihan sanoinkuvaamattomasti useimpia ihmisiä vaikka yritämme olla mahdollisimman neutraalisti emmekâ yritä "levittää sanomaa" (huh..)



Toinen, vielä käsittämättömämpi, on se ettei meillä ole TV:tä. Se nostattaa ihan älyttömät skismat oitis "telkkarillisissa", ja heti alkaa puolustelut miksi heillä sellainen on ja miksi se on hyvä olla olemasssa ja kuinka heillä sitä katsotaan. Vaikkei oltais mitään sanottu. Ja sitten selän takana taivastellaan muillle tutuillle tätä asiaa. Sama pätee kestovaippoihin.. Ihmiset ilmeisesti kuvittelevat, että teemme näitä valintoja vain "ollaksemme parempia kuin muut" ilman sen kummempaa aatteelista pohjaa.. Muuten en voi ymmärtää.



Ja siis tarkennukseksi: emme todellakaan ole mitään jeesuksia emmekä moraalioravia; jokainen tehkööt kunkin asian ihan kuten parhaaksi katsoo, ei meistä (eikä mielestäni kenestäkään muustakaan) ole toisten aikuisten ihmisten opettajiksi eikä moraalinvartijoiksi; olemme nyt vaan itse ajatelleet, että elämä on täynnä valintoja ja koitamme valita niinkuin itsestä hyvältä ja oikealta tuntuu. Olemme siis kaukana kiihkoilijoista, joita itse en voi sietää alkuunkaan, itseasiassa jopa vältämme näistä aiheista puhumista jos ei ole pakko.. Ja silti me ärsytetään ja meitä paheksutaan.

tuli vielä mieleeni tästä telkkarittomuudesta, että varmasti ihmiset paheksuisivat jos tietäisivät kuinka paljon meidän puolivuotias vauva katsoo telkkua.... Tai ehkä kyse on omasta syyllisyydentunnosta enemmän kuin muiden paheksunnasta. Se vaan yleensä herää niin tolkuttoman aikaisin tuo meidän pipana, ja on sitten itsekin pakko nousta, laittaa tv päälle ja muksu olohuoneen lattialle mönkiin. On sillä siinä lelujakin tietty. Itse rönötän sohvalla kun olen niin aamu-uninen, vaikka olen mennyt ajoissa nukkumaan...