Lue keskustelun säännöt.
G: Milloin itkit viimeksi ja miksi?
20.12.2009 |
Surullinen kysymys, mutta antaa mennä: joskus mielipahan ääneen sanominen vähän helpottaa.
Itse itkin viimeksi noin tunti sitten, kun miesystävä sulki oven perässään. Hän on tosi pahassa elämäntilanteessa, eikä anna mun auttaa - enää. Olen kuulemma tehnyt jo liikaakin. Voimaton, turha, tuskaisa olo katsoa sivusta. Lisäksi pelkään jääväni yksin...
Miten sinä?
Kommentit (30)
Laitoin lapsia nukkumaan ja kolmasluokkalainen (poika) pelleili ja sähelsi jotain (tapansa mukaan). Kehotin rauhoittumaan ja isoveljensäkin jotain tokaisi tyyliin "aina sä sähellät". Juteltiin jotain koulusta vielä "ootko sä koulussakin tollanen" jne. (Kuulostaa ihan kamalalta ja onkin!) Yhtäkkiä tajusin, että poika on ihan vaikeena ja kysyin, että tuliko paha mieli. Hän yritti sanoa, ettei, mutta oli itku kurkussa. Otin pojan syliin ja pyysin anteeksi ja aloin lohdutella. Itku tuli niin pojalle kuin minullekin.
Tajusin, että annan ihan liian usein lapsille palautetta negatiivisesti ja moittien. Ko. kaveri yrittää tehdä asioita 3 ja 5 vuotta vanhempien isoveljiensä tavoin ja isoveljetkin usein mollaavat häntä. Vaikka harmitti kamalasti oma käytös, saatiin hyvä jutteluhetki, jossa puhuttiin kummankin isoveljenkin kanssa pikkuveljen kohtelusta ja yleensäkin toisten kohtelusta. Lopulta oli hyvä mennä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkin viimeksi tänään päivällä, kun katselin viime viikolla pois nukkuneen lapsemme (5kk) kuvaa ja muistelin hänen lyhyttä, mutta hyvää elämää
pms-itkukohtaus. Täytyykin olla onnellinen, ettei sillä itkulla ollut sen syvällisempää syytä.
kun sain kuulla, ettei maitoni tosiaankaan kaikesta huolimatta riitä lapselleni. Olin toisaalta helpottunut, kun ei tarvitse niinkamppailla enää imettämisen kanssa vaan saa ottaa purkit avuksi, mutta surin silti.
Ikävöin syksyllä kuollutta puolisoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
takaisin kotiin.
Olen sairaalassa vuodelevossa vaikean raskauden takia ja muu perhe on yli 300 km:n päässä kotona. Hirveä ikävä isompia lapsia... ja tänään sain kuulla olevani täällä ainakin joulun yli, mahdollisesti vielä vuodenvaihteenkin.
Onneksi on nykypäivän tekniikka nettipuhelimineen, tuo perheen edes vähän lähemmäksi.
oli vain kuppi täysi kun olin tehnyt liikaa vaikeita hommia joissa mies ei auttaut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun radiosta tuli finlandersin "oikeesti" biisi. Mietin kesken siivouksen hetken niitä sanoja ja hoksasin että olen oikeesti onnellinen. Itku tuli pelkästä onnesta :)
Niissä isä oli vielä kesällä meidän kanssa viettämässä perhejuhlia. Viikko sitten vietimme hänen hautajaisiaan.
missä on oikeudenmukaisuus tässä maailmassa? melkein ajatuskin nostaa tipan linssiin.