onko oikin, että odottaa perintöä?

Perijöiden keski-ikä on liki 60 vuotta. Siksi nykyään yhä useammin perintöön ei ryhdytä vaan se siirretään seuraavalle sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset elävät nykyään pitkään. Omat vanhempani ovat 88v ja 82v. Itse olen 60v.

Minulla on jo enemmän omaisuutta kuin vanhemmillani ja 35v ja 33v lapsillani vastaavasti enemmän kuin minulla paremmasta koulutuksesta ja suuremmista tuloista johtuen.

Meillä ei kyllä kukaan odota perintöjä. Sen sijaan olen sanonut vanhemmilleni, että käyttäisivät varallisuuttaan omaan hyvinvointiinsa ja vähitellen he ovatkin oppineet siihen.

Se että sun suvussa eletään pitkään, ei tarkoita että kaikissa suvuissa eletään pitkään. Menetin oman vanhempani jo alle 3-kymppisenä, mieheni alaikäisenä. Samaa rataa on mennyt muutkin sukulaiset. Perintöjä ei odotella, mutta ruuhkavuosia elävinä otetaan mielellään vastaan. Hyvähän se on jotain vastineeksi siitä että menettää rakkaan ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Miten perintöä voi odottaa toivomatta perinnön jättäjän kuolemaa? Vai toivovatko nämä perinnön odottajat muka että perinnönjättäjä jakaisi rahansa ja omaisuutensa pois ennen kuolemaansa ja jäisi puille paljaille?

Ällöttävä ketju, että ihmiset voivatkin olla kylmiä. En toivoisi kenenkään nopeaa kuolemaa, en omieni enkä puolisoni sukulaisten.

Heidän elämänsä on arvokkaampaa minulle kuin heidän omaisuutensa.

Ei prinnön odottaminen tarkoita että toivoo toisen nopeaa kuolemaa. Se tarkoittaa, että valmistaudun siihen kun perintö ja siihen liittyvät velvollisuudet joskus Aikanaan tulevat. Ei odottaminen tarkita, että nyt heti haluan. Eikä välttämättä ollenkaan, että haluan, vaan että tajuan mitä tulevaisuus tuo..

Vierailija kirjoitti:

Jos odottaisin perintöä vanhemmiltani, niin saisin varmast karvaasti pettyä, sillä kaikki on luultavasti keploteltu jo aikaa sitten niin että veljeni saa kaiken kun heistä aika jättää. En siis turhia odottele :)

Miehen puolelta en usko jäävän muuta kuin vaikeasti myytävän rakennuskustannuksiltaan yli kalliin 7v vanhan torpan perähikiältä. Maksoi rakentaa 300 000 euroa, mutta myymällä ei saa mitään, koska sijainti on niin huono. He yt vain halusivat rakentaa tuonne, ja asua siellä. Muutenkin he ovat niin mukavaa porukkaa, että mieluummin pitäisin heidät elossa kuin ottaisin perintöä vastaan.

Omat vanhempani taas ovat olleet sillä tavalla reiluja, että molemmille lapsille on aina ostettu jotakin. Velipojalle esim. 10 000 e:n auto, ja minulle olkkariin verhot kirpparilta, 10 e. Tai veljelle maksettiin laajennus taloon, 30 000 e, ja minulle äiti toi vanhan ompelukoneensa kun osti itse uuden :D :D

Tämä poikien suosiminen taitaa olla hyvin yleistä vieläkin. Itselläkin on veli, jota on suosittu samalla tavalla. Myös ystäväpiirissäni on vastaavanlaisia tapauksia. Kotona kuitenkin jouduin uurastamaan ja veljeltäni ei vaadittu juuuri mitään.

Samalla tavalla siskolle tarjottiin autoa, mitä hän ei kuitenkaan halunnut ottaa vastaan. Olisiko se ollut noin 4-5 tuhannen auton minkä sain. Kotihommat on mennyt suhteellisen tasan mun mielestä. Mä tein ehkä enemmän kaikkia ulkohommia ja sen sellasia. Mut tykkäsin kans leipoa mokkapaloja paljon ja omat huoneet siivottiin molemmat, mitä äiti nyt joskus vähän väkisin tuli siivoamaan, mut kuitenkin. Ei ollut ikinä mitenkään sekasta, mut kai sillä oli päivisin niin paljon aikaa.

Mutta mun mielestä perinnön odottaminen, siitä huutelu tai kumppanin valitseminen sen mukaan tms. perinnöstä etukäteen kysely tai keskustelu ei ole sopivaa, jos perinnön antaja itse ei ota asiaa puheeksi. Perinnön antaja järjestää asiat itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos odottaisin perintöä vanhemmiltani, niin saisin varmast karvaasti pettyä, sillä kaikki on luultavasti keploteltu jo aikaa sitten niin että veljeni saa kaiken kun heistä aika jättää. En siis turhia odottele :)

Miehen puolelta en usko jäävän muuta kuin vaikeasti myytävän rakennuskustannuksiltaan yli kalliin 7v vanhan torpan perähikiältä. Maksoi rakentaa 300 000 euroa, mutta myymällä ei saa mitään, koska sijainti on niin huono. He yt vain halusivat rakentaa tuonne, ja asua siellä. Muutenkin he ovat niin mukavaa porukkaa, että mieluummin pitäisin heidät elossa kuin ottaisin perintöä vastaan.

Omat vanhempani taas ovat olleet sillä tavalla reiluja, että molemmille lapsille on aina ostettu jotakin. Velipojalle esim. 10 000 e:n auto, ja minulle olkkariin verhot kirpparilta, 10 e. Tai veljelle maksettiin laajennus taloon, 30 000 e, ja minulle äiti toi vanhan ompelukoneensa kun osti itse uuden :D :D

Olet säälittävä ja surkea malli lapsillesi omien oikeuksiesi kunnioittamattomuudesta. Kyllähän sä saisit lakiosan verran perinnönjaossa, jos kehtaisit kunnioittaa oikeuksiasi ja vaatia sitä. Jos veljellesi on annettu ennakkoon enemmän niin sehän tasataan sulle vanhempiesi kuoltua. Mutta jatka vain kunnioittamatta oikeuksiasi, ja ole tuollainen alakynnessä elävä muita rajoittava luuseri. Muita rajoittava = lapsiasikin vaadit aikanaan käytöstapojen varjolla olemaan vaatimatta oikeuksiaan, koska et itsekään kehtaa.

En pidä oikeutenani toisten rahoja. Eivätköhän vanhempani osaa antaa rahansa eläessään, tai sitten kuolemansa jälkeen sille kenelle haluavat. Minulla on elämässäni muutakin tekemistä kuin kytätä että saan vastikkeetonta rahaa yhtä paljon kuin joku toinenkin. Asian olen silti huomioinut, että miten se maailma makaa. Pärjään aivan hyvin itsekseni mieheni kanssa, eikä meillä ole lapsia, joita voisin pilata tällä kunnioittamattomuudellani ( :D ) ei tosin ole lapsia veljellänikään.

Vanhemmilleni tulee myös luultavasti vielä ennen kuolemaansa heikommat ajat, jolloin tarvitsevat apua päivittäisiin toimiinsa, tai jopa mahdollisesti laitospaikkaa jostain. Veljeni saa silloin hoitaa heidän asiansa, niin on ainakin sitten tehnyt jotain perintönsä eteen. Siihen en sentään suostu, että hoidan vanhempieni asiat, enkä silti saa mitään. Eri asia olisi jos ei olisi mitään jaettavaa, mutta ei sentään niin, että minä teen, hoidan, ja maksan mahdollisesti omasta pussistani heidän hoitoansa, ja sitten veljeni korjaa potin, ehei :)

Meillä anoppi ja appi tekivät näin. Eikä puhuta kymppitonneista, vaan lähemmäs miljoonasta. 

Anoppi yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, yrittää soitella lapsille (ovat jo 17 v ja 16 v), pojalleen ei sentään ole pokkaa edes soittaa. Mies kertoi nuorille avoimesti mitä tapahtui eikä nuoriakaan kiinnosta pitää yhteyttä mummiin, joka hinnoitteli lapsenlastenkin tulevaisuuden niin, että toisille kaikki ja toisille ei mitään. Lakiosan mies tietenkin vaati ja anoppi joutui tässä pieneen ahdinkoonkin, kun oli oikeen hartain toive ettei lakiosaa vaadittaisi toisen puolison eläessä. Harmi. Testamentti oli tehty niin pirullisen taitavasti, että sen riitauttaminen olisi ollut ihan turhaa.

Jokainen saa tehdä omilla rahoillaan just mitä haluaa, mutta sitten pitää kantaa seuraukset myös. Nyt on varmasti kiva istua siellä ja mietiskellä. Perinnönsaajan mielenkiinto äidin auttamiseen lopahti saman tien kun omaisuus vaihtoi omistajaa. 

Eli miten se anoppi ja appi siis toimivat, kun tuosta kirjoituksesta se ei käynyt ilmi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos odottaisin perintöä vanhemmiltani, niin saisin varmast karvaasti pettyä, sillä kaikki on luultavasti keploteltu jo aikaa sitten niin että veljeni saa kaiken kun heistä aika jättää. En siis turhia odottele :)

Miehen puolelta en usko jäävän muuta kuin vaikeasti myytävän rakennuskustannuksiltaan yli kalliin 7v vanhan torpan perähikiältä. Maksoi rakentaa 300 000 euroa, mutta myymällä ei saa mitään, koska sijainti on niin huono. He yt vain halusivat rakentaa tuonne, ja asua siellä. Muutenkin he ovat niin mukavaa porukkaa, että mieluummin pitäisin heidät elossa kuin ottaisin perintöä vastaan.

Omat vanhempani taas ovat olleet sillä tavalla reiluja, että molemmille lapsille on aina ostettu jotakin. Velipojalle esim. 10 000 e:n auto, ja minulle olkkariin verhot kirpparilta, 10 e. Tai veljelle maksettiin laajennus taloon, 30 000 e, ja minulle äiti toi vanhan ompelukoneensa kun osti itse uuden :D :D

Tämä poikien suosiminen taitaa olla hyvin yleistä vieläkin. Itselläkin on veli, jota on suosittu samalla tavalla. Myös ystäväpiirissäni on vastaavanlaisia tapauksia. Kotona kuitenkin jouduin uurastamaan ja veljeltäni ei vaadittu juuuri mitään.

Kyllä, juuri näin. Perheen tyttäret sen sijaan ottakoot miehikseen sellaiset puolisot, joiden vanhemmat kustantaa sitten sitä oman poikansa elämää niin elävänä kuin kuolleenakin, jolloin summat menenevät tasan, kun jokainen perhe tukee sitä omaa poikaansa. Saahan ne naisetkin sitten sieltä miehensä puolelta, tuntemattomilta ihmisiltä jotain miestensä siivellä.

Sairasta odottaa perintöä.

Järjetöntä.

Tienatkaa omat rahanne.