onko oikin, että odottaa perintöä?

Vierailija kirjoitti:

toivon, että kyseinen anoppi on elännyt kaikki rahansa ja noi raha-ahneet ihmiset jäävät nuolemaan näppiään!

Tuskin tarvii pelätä että suurilta ikäluokilta jäisi mitään perinnöksi. Itse ovat pistäneet haisemaan aika päiviä sitten omaisuuden mitä itse saivat perinnöksi ja omansa hukkaavat varmaan ennen kuolmaansa. Ei harmita, en tarvitse heiltä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnön odottaminen on aivan normaalia ja sitä paheksuvat vain ne kateelliset, jotka eivät saa mitään.

Ei, vaan perinnön odottaminen on wt-haaskalintuilua.

Ei ole, vaan joskus se vaan tulee todellakin niin tarpeeseen, että ei ole mitään haaskalintuilua.

Kunniallinen ihminen järjestää asiansa niin, että ei joudu odottamaan kenenkään kuolemaa rahan takia.

Lisäksi kukaan ei voi olla varma siitä, että saa perintöä.

Tuo asenne on pikemminkin tyhmä ja wt ja sopii sukuihin, joissa ei peritä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnön odottaminen on aivan normaalia ja sitä paheksuvat vain ne kateelliset, jotka eivät saa mitään.

Ei, vaan perinnön odottaminen on wt-haaskalintuilua.

Ei ole, vaan joskus se vaan tulee todellakin niin tarpeeseen, että ei ole mitään haaskalintuilua.

Kunniallinen ihminen järjestää asiansa niin, että ei joudu odottamaan kenenkään kuolemaa rahan takia.

Lisäksi kukaan ei voi olla varma siitä, että saa perintöä.

Miten sä esim. järjestät itsellesi arvokesämökin, asunnon ulkomailta ja useiden tuhansien vuokratulot? Ehkä todellakin mieluummin odotan periväni ne, tee sä vain töitä niitten eteen, etkä saavuta samaa koskaan, hah :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnön odottaminen on aivan normaalia ja sitä paheksuvat vain ne kateelliset, jotka eivät saa mitään.

Ei, vaan perinnön odottaminen on wt-haaskalintuilua.

Ei ole, vaan joskus se vaan tulee todellakin niin tarpeeseen, että ei ole mitään haaskalintuilua.

Kunniallinen ihminen järjestää asiansa niin, että ei joudu odottamaan kenenkään kuolemaa rahan takia.

Lisäksi kukaan ei voi olla varma siitä, että saa perintöä.

Mitä järkeä siinä on, jos esim. tietää perivänsä ihan riittävästi? Mitä järkeä on kärsiä silloin tulevaisuuden eteen? Ja siis jos on jo sen verran saanut, ettei senkään eteen tarvinnut ponnistella.

Katsos kun sinä et voi *tietää* periväsi. Vanhemmiltasi saat varmasti lakiosan verran, mutta se koskee vain sitä perinnön säästöä, joka heillä on kuolinhetkellään. Ennen tuota hetkeä voi tapahtua mitä tahansa, joka kuluttaa heidän rahansa: voivat esimerkiksi sairastua sairauteen, jonka hoitaminen on erittäin kallista, voivat kiinnostua jostain hyväntekeväisyyskohteesta niin paljon, että lahjoittavat sinne merkittäviä summia, vanhemmat (erityisesti isä) voivat hankkia lisää lapsia, jolloin perinnölle tulee lisää jakajia, ja vaikka mitä muutakin voi tapahtua. 

Eli et voi tietää perinnön suuruutta etukäteen. Et myöskään voi tietää ajankohtaa, jolloin saat perinnön. Mitä järkeä on odotella perintöä, joka voi tulla vuoden, viiden vuoden tai 35 vuoden päästä ja laskea taloudellista elämäänsä sen varaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on. Lapselleni olen sanonut että vetää piuhan heti irti seinästä kun alan vaikuttaa kasvilta. Ja rahaa sataa lapsen laariin kuten kuuluukin. Kateelliset ulisee tästäkin, ne persaukiset.

Jos olet niin rahanahne, niin miksi ne lapsellesi jätät? Pidä huoli, että penniäkään ei jää perillisille!

Wt siellä huutelee. Silloin kun on itse perinyt edellisiltä sukupolvilta, ymmärtää perinnön tarkoituksen ja haluaa jättää sen, mielellään vauraampana, seuraavalle sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnön odottaminen on aivan normaalia ja sitä paheksuvat vain ne kateelliset, jotka eivät saa mitään.

Ei, vaan perinnön odottaminen on wt-haaskalintuilua.

Ei ole, vaan joskus se vaan tulee todellakin niin tarpeeseen, että ei ole mitään haaskalintuilua.

Kunniallinen ihminen järjestää asiansa niin, että ei joudu odottamaan kenenkään kuolemaa rahan takia.

Lisäksi kukaan ei voi olla varma siitä, että saa perintöä.

Mitä järkeä siinä on, jos esim. tietää perivänsä ihan riittävästi? Mitä järkeä on kärsiä silloin tulevaisuuden eteen? Ja siis jos on jo sen verran saanut, ettei senkään eteen tarvinnut ponnistella.

Katsos kun sinä et voi *tietää* periväsi. Vanhemmiltasi saat varmasti lakiosan verran, mutta se koskee vain sitä perinnön säästöä, joka heillä on kuolinhetkellään. Ennen tuota hetkeä voi tapahtua mitä tahansa, joka kuluttaa heidän rahansa: voivat esimerkiksi sairastua sairauteen, jonka hoitaminen on erittäin kallista, voivat kiinnostua jostain hyväntekeväisyyskohteesta niin paljon, että lahjoittavat sinne merkittäviä summia, vanhemmat (erityisesti isä) voivat hankkia lisää lapsia, jolloin perinnölle tulee lisää jakajia, ja vaikka mitä muutakin voi tapahtua. 

Eli et voi tietää perinnön suuruutta etukäteen. Et myöskään voi tietää ajankohtaa, jolloin saat perinnön. Mitä järkeä on odotella perintöä, joka voi tulla vuoden, viiden vuoden tai 35 vuoden päästä ja laskea taloudellista elämäänsä sen varaan?

Sanoinkin, että kun on muutenkin saanut sen verran, ettei ole tarvinnut ponnistella esim. asunnon tai mökinkään hankkimisen eteen. Ja kyllä sen vain tietää, jos vanhemmat haluavat jättä perintönsä sinulle.

Olen perinyt jo. Kyllä helpotti elämää ja aion helpottaa myös lasteni elämää. Vain rupusakki elää kädestä suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnön odottaminen on aivan normaalia ja sitä paheksuvat vain ne kateelliset, jotka eivät saa mitään.

Ei, vaan perinnön odottaminen on wt-haaskalintuilua.

Ei ole, vaan joskus se vaan tulee todellakin niin tarpeeseen, että ei ole mitään haaskalintuilua.

Kunniallinen ihminen järjestää asiansa niin, että ei joudu odottamaan kenenkään kuolemaa rahan takia.

Lisäksi kukaan ei voi olla varma siitä, että saa perintöä.

Mitä järkeä siinä on, jos esim. tietää perivänsä ihan riittävästi? Mitä järkeä on kärsiä silloin tulevaisuuden eteen? Ja siis jos on jo sen verran saanut, ettei senkään eteen tarvinnut ponnistella.

Katsos kun sinä et voi *tietää* periväsi. Vanhemmiltasi saat varmasti lakiosan verran, mutta se koskee vain sitä perinnön säästöä, joka heillä on kuolinhetkellään. Ennen tuota hetkeä voi tapahtua mitä tahansa, joka kuluttaa heidän rahansa: voivat esimerkiksi sairastua sairauteen, jonka hoitaminen on erittäin kallista, voivat kiinnostua jostain hyväntekeväisyyskohteesta niin paljon, että lahjoittavat sinne merkittäviä summia, vanhemmat (erityisesti isä) voivat hankkia lisää lapsia, jolloin perinnölle tulee lisää jakajia, ja vaikka mitä muutakin voi tapahtua. 

Eli et voi tietää perinnön suuruutta etukäteen. Et myöskään voi tietää ajankohtaa, jolloin saat perinnön. Mitä järkeä on odotella perintöä, joka voi tulla vuoden, viiden vuoden tai 35 vuoden päästä ja laskea taloudellista elämäänsä sen varaan?

Miten Suomessa sairastutaan niin että se vie kaikki rahat? Omaisellani oli syöpä, leikattiin jne. Polimaksut yms. noin 200€. Kylläpä köyhtyi. Fiksut ihmiset myös järjestävät asiansa niin ettei rahat valu veroparatiisifirmoihin. Heh. Nauti köyhyydestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnön odottaminen on aivan normaalia ja sitä paheksuvat vain ne kateelliset, jotka eivät saa mitään.

Ei, vaan perinnön odottaminen on wt-haaskalintuilua.

Ei ole, vaan joskus se vaan tulee todellakin niin tarpeeseen, että ei ole mitään haaskalintuilua.

Kunniallinen ihminen järjestää asiansa niin, että ei joudu odottamaan kenenkään kuolemaa rahan takia.

Lisäksi kukaan ei voi olla varma siitä, että saa perintöä.

Mitä järkeä siinä on, jos esim. tietää perivänsä ihan riittävästi? Mitä järkeä on kärsiä silloin tulevaisuuden eteen? Ja siis jos on jo sen verran saanut, ettei senkään eteen tarvinnut ponnistella.

Katsos kun sinä et voi *tietää* periväsi. Vanhemmiltasi saat varmasti lakiosan verran, mutta se koskee vain sitä perinnön säästöä, joka heillä on kuolinhetkellään. Ennen tuota hetkeä voi tapahtua mitä tahansa, joka kuluttaa heidän rahansa: voivat esimerkiksi sairastua sairauteen, jonka hoitaminen on erittäin kallista, voivat kiinnostua jostain hyväntekeväisyyskohteesta niin paljon, että lahjoittavat sinne merkittäviä summia, vanhemmat (erityisesti isä) voivat hankkia lisää lapsia, jolloin perinnölle tulee lisää jakajia, ja vaikka mitä muutakin voi tapahtua. 

Eli et voi tietää perinnön suuruutta etukäteen. Et myöskään voi tietää ajankohtaa, jolloin saat perinnön. Mitä järkeä on odotella perintöä, joka voi tulla vuoden, viiden vuoden tai 35 vuoden päästä ja laskea taloudellista elämäänsä sen varaan?

Fiksut ihmiset ei perusta uusperheitä ja teettävät vasektomian ajoissa. Mieti nyt tarkasti miksi tietyissä suvuissa on vähän lapsia ja paljon rahaa? 😂😂😂😂

Multaa suussa sullakin joskus on, rahaa taikka ei. Toivoisin sellaista kuolemaa, että haudallani ei tanssittaisi - ainakaan ennen kuin kumpu vihertää.

Pitäisi avata näitä perintöjetjuja ollenkaan. Rupeaa vaan viluttamaan tämä mammojen loputon tekopyhä jeesustelu.

Fakta: kaikki haluavat rahaa. Mitä enemmän ja helpommalla sitä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Multaa suussa sullakin joskus on, rahaa taikka ei. Toivoisin sellaista kuolemaa, että haudallani ei tanssittaisi - ainakaan ennen kuin kumpu vihertää.

Miksi kuvittelet, että perinnön odottamisessa olisi kyse ilosta kun toinen kuoli? Että sukulaiset ois iloisia että rikas kuoli, mutta köyhää surtaisiin?

Jos odottaisin perintöä vanhemmiltani, niin saisin varmast karvaasti pettyä, sillä kaikki on luultavasti keploteltu jo aikaa sitten niin että veljeni saa kaiken kun heistä aika jättää. En siis turhia odottele :)

Miehen puolelta en usko jäävän muuta kuin vaikeasti myytävän rakennuskustannuksiltaan yli kalliin 7v vanhan torpan perähikiältä. Maksoi rakentaa 300 000 euroa, mutta myymällä ei saa mitään, koska sijainti on niin huono. He yt vain halusivat rakentaa tuonne, ja asua siellä. Muutenkin he ovat niin mukavaa porukkaa, että mieluummin pitäisin heidät elossa kuin ottaisin perintöä vastaan.

Omat vanhempani taas ovat olleet sillä tavalla reiluja, että molemmille lapsille on aina ostettu jotakin. Velipojalle esim. 10 000 e:n auto, ja minulle olkkariin verhot kirpparilta, 10 e. Tai veljelle maksettiin laajennus taloon, 30 000 e, ja minulle äiti toi vanhan ompelukoneensa kun osti itse uuden :D :D

Mun isä kuoli viime vuoden puolella. Tiesin kyllä, että pihisti hän on elänyt, mutta kyllä se oli yllätys kun pesän arvo on yli 200000e. Asunto, kiinteistö ja tilillä käteistä.

Nyt odotellaan, että maistraatti vahvistaa perukirjan, ositus voidaan tehdä sen jälkeen.

Isä oli läheinen ja rakas. Halusi aina mun parasta, ja kuolemansa jälkeenkin järjesti mulle asiat hyvin. Ihan omillaan toimeentuleva lapsiperhe ollaan, mutta tulevaisuudessa meillä on mahdollista tehdä jotain ekstraa.

Vierailija kirjoitti:

Jos odottaisin perintöä vanhemmiltani, niin saisin varmast karvaasti pettyä, sillä kaikki on luultavasti keploteltu jo aikaa sitten niin että veljeni saa kaiken kun heistä aika jättää. En siis turhia odottele :)

Miehen puolelta en usko jäävän muuta kuin vaikeasti myytävän rakennuskustannuksiltaan yli kalliin 7v vanhan torpan perähikiältä. Maksoi rakentaa 300 000 euroa, mutta myymällä ei saa mitään, koska sijainti on niin huono. He yt vain halusivat rakentaa tuonne, ja asua siellä. Muutenkin he ovat niin mukavaa porukkaa, että mieluummin pitäisin heidät elossa kuin ottaisin perintöä vastaan.

Omat vanhempani taas ovat olleet sillä tavalla reiluja, että molemmille lapsille on aina ostettu jotakin. Velipojalle esim. 10 000 e:n auto, ja minulle olkkariin verhot kirpparilta, 10 e. Tai veljelle maksettiin laajennus taloon, 30 000 e, ja minulle äiti toi vanhan ompelukoneensa kun osti itse uuden :D :D

Olet säälittävä ja surkea malli lapsillesi omien oikeuksiesi kunnioittamattomuudesta. Kyllähän sä saisit lakiosan verran perinnönjaossa, jos kehtaisit kunnioittaa oikeuksiasi ja vaatia sitä. Jos veljellesi on annettu ennakkoon enemmän niin sehän tasataan sulle vanhempiesi kuoltua. Mutta jatka vain kunnioittamatta oikeuksiasi, ja ole tuollainen alakynnessä elävä muita rajoittava luuseri. Muita rajoittava = lapsiasikin vaadit aikanaan käytöstapojen varjolla olemaan vaatimatta oikeuksiaan, koska et itsekään kehtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos odottaisin perintöä vanhemmiltani, niin saisin varmast karvaasti pettyä, sillä kaikki on luultavasti keploteltu jo aikaa sitten niin että veljeni saa kaiken kun heistä aika jättää. En siis turhia odottele :)

Miehen puolelta en usko jäävän muuta kuin vaikeasti myytävän rakennuskustannuksiltaan yli kalliin 7v vanhan torpan perähikiältä. Maksoi rakentaa 300 000 euroa, mutta myymällä ei saa mitään, koska sijainti on niin huono. He yt vain halusivat rakentaa tuonne, ja asua siellä. Muutenkin he ovat niin mukavaa porukkaa, että mieluummin pitäisin heidät elossa kuin ottaisin perintöä vastaan.

Omat vanhempani taas ovat olleet sillä tavalla reiluja, että molemmille lapsille on aina ostettu jotakin. Velipojalle esim. 10 000 e:n auto, ja minulle olkkariin verhot kirpparilta, 10 e. Tai veljelle maksettiin laajennus taloon, 30 000 e, ja minulle äiti toi vanhan ompelukoneensa kun osti itse uuden :D :D

Olet säälittävä ja surkea malli lapsillesi omien oikeuksiesi kunnioittamattomuudesta. Kyllähän sä saisit lakiosan verran perinnönjaossa, jos kehtaisit kunnioittaa oikeuksiasi ja vaatia sitä. Jos veljellesi on annettu ennakkoon enemmän niin sehän tasataan sulle vanhempiesi kuoltua. Mutta jatka vain kunnioittamatta oikeuksiasi, ja ole tuollainen alakynnessä elävä muita rajoittava luuseri. Muita rajoittava = lapsiasikin vaadit aikanaan käytöstapojen varjolla olemaan vaatimatta oikeuksiaan, koska et itsekään kehtaa.

En pidä oikeutenani toisten rahoja. Eivätköhän vanhempani osaa antaa rahansa eläessään, tai sitten kuolemansa jälkeen sille kenelle haluavat. Minulla on elämässäni muutakin tekemistä kuin kytätä että saan vastikkeetonta rahaa yhtä paljon kuin joku toinenkin. Asian olen silti huomioinut, että miten se maailma makaa. Pärjään aivan hyvin itsekseni mieheni kanssa, eikä meillä ole lapsia, joita voisin pilata tällä kunnioittamattomuudellani ( :D ) ei tosin ole lapsia veljellänikään.

Vanhemmilleni tulee myös luultavasti vielä ennen kuolemaansa heikommat ajat, jolloin tarvitsevat apua päivittäisiin toimiinsa, tai jopa mahdollisesti laitospaikkaa jostain. Veljeni saa silloin hoitaa heidän asiansa, niin on ainakin sitten tehnyt jotain perintönsä eteen. Siihen en sentään suostu, että hoidan vanhempieni asiat, enkä silti saa mitään. Eri asia olisi jos ei olisi mitään jaettavaa, mutta ei sentään niin, että minä teen, hoidan, ja maksan mahdollisesti omasta pussistani heidän hoitoansa, ja sitten veljeni korjaa potin, ehei :)

Ihmiset elävät nykyään pitkään. Omat vanhempani ovat 88v ja 82v. Itse olen 60v.

Minulla on jo enemmän omaisuutta kuin vanhemmillani ja 35v ja 33v lapsillani vastaavasti enemmän kuin minulla paremmasta koulutuksesta ja suuremmista tuloista johtuen.

Meillä ei kyllä kukaan odota perintöjä. Sen sijaan olen sanonut vanhemmilleni, että käyttäisivät varallisuuttaan omaan hyvinvointiinsa ja vähitellen he ovatkin oppineet siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos odottaisin perintöä vanhemmiltani, niin saisin varmast karvaasti pettyä, sillä kaikki on luultavasti keploteltu jo aikaa sitten niin että veljeni saa kaiken kun heistä aika jättää. En siis turhia odottele :)

Miehen puolelta en usko jäävän muuta kuin vaikeasti myytävän rakennuskustannuksiltaan yli kalliin 7v vanhan torpan perähikiältä. Maksoi rakentaa 300 000 euroa, mutta myymällä ei saa mitään, koska sijainti on niin huono. He yt vain halusivat rakentaa tuonne, ja asua siellä. Muutenkin he ovat niin mukavaa porukkaa, että mieluummin pitäisin heidät elossa kuin ottaisin perintöä vastaan.

Omat vanhempani taas ovat olleet sillä tavalla reiluja, että molemmille lapsille on aina ostettu jotakin. Velipojalle esim. 10 000 e:n auto, ja minulle olkkariin verhot kirpparilta, 10 e. Tai veljelle maksettiin laajennus taloon, 30 000 e, ja minulle äiti toi vanhan ompelukoneensa kun osti itse uuden :D :D

Olet säälittävä ja surkea malli lapsillesi omien oikeuksiesi kunnioittamattomuudesta. Kyllähän sä saisit lakiosan verran perinnönjaossa, jos kehtaisit kunnioittaa oikeuksiasi ja vaatia sitä. Jos veljellesi on annettu ennakkoon enemmän niin sehän tasataan sulle vanhempiesi kuoltua. Mutta jatka vain kunnioittamatta oikeuksiasi, ja ole tuollainen alakynnessä elävä muita rajoittava luuseri. Muita rajoittava = lapsiasikin vaadit aikanaan käytöstapojen varjolla olemaan vaatimatta oikeuksiaan, koska et itsekään kehtaa.

En pidä oikeutenani toisten rahoja. Eivätköhän vanhempani osaa antaa rahansa eläessään, tai sitten kuolemansa jälkeen sille kenelle haluavat. Minulla on elämässäni muutakin tekemistä kuin kytätä että saan vastikkeetonta rahaa yhtä paljon kuin joku toinenkin. Asian olen silti huomioinut, että miten se maailma makaa. Pärjään aivan hyvin itsekseni mieheni kanssa, eikä meillä ole lapsia, joita voisin pilata tällä kunnioittamattomuudellani ( :D ) ei tosin ole lapsia veljellänikään.

Vanhemmilleni tulee myös luultavasti vielä ennen kuolemaansa heikommat ajat, jolloin tarvitsevat apua päivittäisiin toimiinsa, tai jopa mahdollisesti laitospaikkaa jostain. Veljeni saa silloin hoitaa heidän asiansa, niin on ainakin sitten tehnyt jotain perintönsä eteen. Siihen en sentään suostu, että hoidan vanhempieni asiat, enkä silti saa mitään. Eri asia olisi jos ei olisi mitään jaettavaa, mutta ei sentään niin, että minä teen, hoidan, ja maksan mahdollisesti omasta pussistani heidän hoitoansa, ja sitten veljeni korjaa potin, ehei :)

Meillä anoppi ja appi tekivät näin. Eikä puhuta kymppitonneista, vaan lähemmäs miljoonasta. 

Anoppi yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, yrittää soitella lapsille (ovat jo 17 v ja 16 v), pojalleen ei sentään ole pokkaa edes soittaa. Mies kertoi nuorille avoimesti mitä tapahtui eikä nuoriakaan kiinnosta pitää yhteyttä mummiin, joka hinnoitteli lapsenlastenkin tulevaisuuden niin, että toisille kaikki ja toisille ei mitään. Lakiosan mies tietenkin vaati ja anoppi joutui tässä pieneen ahdinkoonkin, kun oli oikeen hartain toive ettei lakiosaa vaadittaisi toisen puolison eläessä. Harmi. Testamentti oli tehty niin pirullisen taitavasti, että sen riitauttaminen olisi ollut ihan turhaa.

Jokainen saa tehdä omilla rahoillaan just mitä haluaa, mutta sitten pitää kantaa seuraukset myös. Nyt on varmasti kiva istua siellä ja mietiskellä. Perinnönsaajan mielenkiinto äidin auttamiseen lopahti saman tien kun omaisuus vaihtoi omistajaa. 

Miten perintöä voi odottaa toivomatta perinnön jättäjän kuolemaa? Vai toivovatko nämä perinnön odottajat muka että perinnönjättäjä jakaisi rahansa ja omaisuutensa pois ennen kuolemaansa ja jäisi puille paljaille?

Ällöttävä ketju, että ihmiset voivatkin olla kylmiä. En toivoisi kenenkään nopeaa kuolemaa, en omieni enkä puolisoni sukulaisten.

Heidän elämänsä on arvokkaampaa minulle kuin heidän omaisuutensa.

Anoppi asuu palvelutalossa(asunut jo 8v) ja kuukausikustannus on kaikkineen n.2800€. Kun eläke on vain n.1300e, niin pian täytyy miettiä, miten hoito kustannetaan. Asunto on jo myyty ja sijoitusasunto myös. Vielä on metsää ja osakevarallisuutta jäljellä.

Kun elinikä nousee, myös viimeisten vuosien kustannukset kasvavat. Monet vanhukset myyvät asuntonsa pankille(käänteinen asuntolaina) ja myös lahjoittavat suuriakin summia erilaisille järjestöille. Jokainen oikeuskelpoinen ihminen saa tehdä rahoilleen, mitä haluaa.

Työllisyyden näkökulmasta olisi tärkeää, että vanhuksetkin käyttäisivät rahansa palveluihin ja nauttisivat viimeistään eläkkeellä säästöistään.