"Musta tuntuu, että haluun tappaa mut." Miltä

minkä käinen?

Meillä lapsi jatkaa: "Tai tapa sä äiti mut, kun mä en osaa".



Synkkä mieli on, ei nyt pääse joulu meille. Lapsi moittii siitäkin itseään, kun pilaa muiden ilon. Yritän tasoitella pahimpia oloja sillä, että eihän sitä aina ole ihminen niin iloisena, joskus on kurjakin olla, mutta sitten myöhemmin on taas parempi olla. Ja aina, pahimpinakin päivinä, me kaikki aina tykätään hänestä ja toisistamme niin paljon, vaikka ei sitä aina jaksa uskoa ja luottaa, mutta silti se on totta.



Me ollaan saatu apua perheneuvolasta ja lastensuojelusta.

Vaikka ei olisikaan mitään huolta, niin silti ovat raskaita puheita nämä. Sallikaa paljon yhteistä iloa lapsen kanssa eri tilanteissa. Lapsella voi olla ihan hullun suuret odotukset ja normit itsellään, luulee, että vanhemmat haluavat iloisen ja taitavan lapsen. Ja jos ei tunnukaan siltä, niin tulee entistä kurjempi olo, liian suuri syyllisyys lapsen sielulle.

Leikkisyyttä, hölmöilyä, vanhempien kömpelyyttä, pusuja, haleja, aikuisen homman helppoa keskeyttämistä lapsen asian takia, pieniä salaisuuksia, pieniä pidettäviä lupauksia, huolien kuulemista ja ratkaisua... Kaikkea tällaista paljon. Ja silti voi olla kauan ja usein se paha olo lapsella.