Miten miehet yleensä suhtautuvat syömishäiriöiseen puolisoon?

ja sellainen olo, kannattaako edes yrittää uutta, kun en ole varma, kykenenkö tästä sairaudesta koskaan parantumaan.

Istui päällä ja änki omenanviipaleita suuhun, minä itkin ja potkin mutta kun puolikas omena oli syöty, halasi ja pussasi ja kehui hurjasti. Ja minä janosin rakkautta ja halusin uskoa että hän oli ylpeä kun aloin hitaasti mutta varmasti näyttää enemmän normaalilta kuin sairaalloisen nälkiintyneeltä.



Asuimme yhdessä ja mies vahti aina ruokailun jälkeen etten oksentanut, eikä päästänyt yksin kauppaan kun ostin mitä sattuu. Ja yöllä kun hän yllätti minut ahmimasta kaurahiutaleita suoraan purkista, hän oli niin pettynyt että minuun ihan sattui.



Nykyään ollaan naimisissa ja asutaan yhdessä, tuosta on aikaa kymmenen vuotta.

Ei ole kokemusta kuin yhden miehen suhtautumisesta.

Olen kertonut hänelle että olen syömishäiriöinen, tällä hetkellä suht. hyvässä jamassa. Olen kertonut että en voi punnita itseäni lainkaan, koska näyttää vaaka mitä tahansa se saa minut repsahtamaan.



Minua loukkaa kun miesystävä käy vaa'assa ja kauhistelee että on lihonut puoli kiloa. Sitten kysyy käynkö minä, tai myöhemmin kysyy kävinkö vaa'assa myös. Tai joskus vaan katsoo minua ja kysyy paljonko sinä painatkaan.



Pelkästään tuo kysyminen ahdistaa. Mies ei ymmärrä vaikka olen verrannut itseäni alkoholistiin.



Tiedän että tämä kuulostaa minä minä puheelta, mutta en usko että voin elää terveenä tällaisessa suhteessa.

Istui päällä ja änki omenanviipaleita suuhun, minä itkin ja potkin mutta kun puolikas omena oli syöty, halasi ja pussasi ja kehui hurjasti. Ja minä janosin rakkautta ja halusin uskoa että hän oli ylpeä kun aloin hitaasti mutta varmasti näyttää enemmän normaalilta kuin sairaalloisen nälkiintyneeltä.

Asuimme yhdessä ja mies vahti aina ruokailun jälkeen etten oksentanut, eikä päästänyt yksin kauppaan kun ostin mitä sattuu. Ja yöllä kun hän yllätti minut ahmimasta kaurahiutaleita suoraan purkista, hän oli niin pettynyt että minuun ihan sattui.

Nykyään ollaan naimisissa ja asutaan yhdessä, tuosta on aikaa kymmenen vuotta.

Ei ole kokemusta kuin yhden miehen suhtautumisesta.

Minua loukkaa kun miesystävä käy vaa'assa ja kauhistelee että on lihonut puoli kiloa. Sitten kysyy käynkö minä, tai myöhemmin kysyy kävinkö vaa'assa myös. Tai joskus vaan katsoo minua ja kysyy paljonko sinä painatkaan.

Minun mieheni on kuin ei tietäisi, vaikka kyllä hän varmaan ymmärtää. Lukkiudun iltaisin aterioiden jälkeen kylppäriin ja laitan pesukoneen pyörimään tai suihkun päälle.