En kestä enää miehen ääliöprojekteja
Nyt se aikoo ryhtyä myymään hupivälineitä ja ilotulitteita, pistää niihin 30 000 euroa lainarahaa kiinni.
Markka-aikana osti jostain pyramidiketjusta myytäviä tuotteita 10 000 mklla ja kaikki jäi myymättä.
Ja jos ei ole joku huono yritysidea menossa, niin pitäs hakea auto Saksasta tai Ruotsista.
Tai hankkii jonkun romuveneen, laittaa sitä koko kesäloman ettei mitään muuta voi tehdä, ei saa kuntoon ja nyt vene homehtuu pihalla.
Ja mun pitäs aina olla 100% mukana ja innostunut. Hoitaa vierailla kielillä puhumiset, sijoittaa rahaa (onneks en ole suostunut), suunnitella mainoksia, kuunnella sitä lässytystä.
Jos sanon, että ei kiinnosta, tee ite omat juttusi, alkaa kamala mökötys ja huuto.
Kommentit (48)
Ymmärrän että ap:llä keittää.
Huono bisnesvainu on huonoa bisnesvainua, ja sitä on turha väittää 'ihanaksi yritteliäisyydeksi'.
Mulla on lähipiirissä samanlainen miespuolinen henkilö, ja hänelle nauraa nykyään selän takana kaikki jotka ovat touhua katsoneet jo useamman kymmenen vuotta. Eikä kukaan varmasti rahoita hänen projektejaan.
Kun ne sen projektit olisi joskus sellasia, että tuottaisivat jotain. Ovat jo lähtökohtaisesti niin utopistisia ja suuruudenhulluja, että kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.
Sillä on keskittymiskyky kuin gerbiilillä. Tekee jotain sata lasissa muutaman viikon ja jollei heti onnistu niin siinä meni mielenkiinto.
Ensin yritin tukea. Mutta aina ne sen hommat lopahtaneet. En jaksa enää.
On mullakin yritteliäisyyttä ja ideoita, mutta toteutan ne ihan itse. Se värvää aina kaverinsa ja sukulaiset noihin puuhiinsa. Tosi vaivaannuttavaa.
Ei halua oikeasti tehdä töitä minkään eteen. Haluaisi vaan helpolla rahaa.
meillä on pikkasen samanlaista, mutta joku roti sentään pysyy... eli paljon tuhatta euroa isompia summia mies ei lähde sijoittamaan. Toki välillä polttelee talon tai mökin ostaminen, mutta aika hyvin saan palautettua miehen maantasalle.
Oletko yrittänyt puhua miehelle järkeä? Olisiko miehellä jotakin kaveria joka voisi puhua miehelle järkeä? Miehet yleensä uskoo kun kaveri sanoo, vaimon höpinöitä tuskin kukaan kuuntelee :)
onko miehelläsi ollut masennusta koskaan?
on koko ajan jotain uusia KALLIITA harrastuksia, jotka ei tuota euroakaan... ensin oli laskuvarjohyppy, sitten prätkäily, sitten seinäkiipeily ja sittemin vanhojen toyota romujen hankkiminen ja niiden osien hankkiminen, nyt sillä ei sit kuitenkaan aika ja raha riitä niiden laittamiseen ja ne seisoo kaikki jossain tallissa, joka sekin maksaa noin 100e/kk.. menee niin hermot.
En tollasesta bipolaaritaudista ole kuullutkaan. Mutta laitoin kuukkeliin ja totta: miehellä on ihan noi oireet!
"Maanisessa vaiheessa potilaan mieliala voi olla kohonnut, mutta yleistä on myös ärtyisyys, riidanhaluisuus ja jopa fyysinen aggressiivisuus, etenkin silloin, jos potilasta yritetään hillitä. Hän on yliaktiivinen ja touhukas ja nukkuu hyvin vähän. Potilas puhuu kovalla äänellä ja taukoamatta, ja puhe syrjähtelee usein asiasta toiseen. Varsinaiset ajatushäiriöt ovat kuitenkin harvinaisia: puhe on vuolaudestaan huolimatta useimmiten ymmärrettävää. Potilaan toiminta on harkitsematonta, hän kokee olevansa rikas, kaikkeen kykenevä ja haavoittumaton eikä hän pysty havaitsemaan vaaratilanteita. Rahan tuhlaaminen on tavallista, samoin yliseksuaalisuus."
Just tuollainen se on! Yliseksuaalisuus ei vaan enää kohdistu muhun vaan nettisivuihin.
Uskomatonta, tollekin on diagnoosi olemassa. Eli kaikenlainen ääliöys ja yleinen pässiys on tässä maailmassa diagnosoitu.
Selvä juttu. Enpä jää mitään mielihäiriötapausta hoitelemaan. Lähti äijä just kaverin luo pelaamaan korttia. Pakkaan kamppeeni nyt illalla ja se on arrivederci!
perusti muutaman muun pohjoismaalaisen kanssa lomamatkafirman. Yksi huijasi ja rahat meni. Mieheni sijoitti osakkeisiin 400 000 markkaa velkarahaa ja kaikki meni viime pudotuksessa. Nyt taas suunnittelee kaikenlaista suurta. Huh.
nyt sentään noin vain lähde? Miehesihän kuulostaa tarvitsevan apua tuohon sairauteensa.
Sitä paitsi bipolaaritaudilla on 80-90 %:n periytyvyys ja sairastuneen lapsilla on aika iso todennäköisyys saada se (en muista mikä on todenmnäköisyys antaa tauti lapselle). Eli vaikka jättäisit miehesi, voi sairaus silti tulla vastaan lapsissasi.
En tollasesta bipolaaritaudista ole kuullutkaan. Mutta laitoin kuukkeliin ja totta: miehellä on ihan noi oireet!
"Maanisessa vaiheessa potilaan mieliala voi olla kohonnut, mutta yleistä on myös ärtyisyys, riidanhaluisuus ja jopa fyysinen aggressiivisuus, etenkin silloin, jos potilasta yritetään hillitä. Hän on yliaktiivinen ja touhukas ja nukkuu hyvin vähän. Potilas puhuu kovalla äänellä ja taukoamatta, ja puhe syrjähtelee usein asiasta toiseen. Varsinaiset ajatushäiriöt ovat kuitenkin harvinaisia: puhe on vuolaudestaan huolimatta useimmiten ymmärrettävää. Potilaan toiminta on harkitsematonta, hän kokee olevansa rikas, kaikkeen kykenevä ja haavoittumaton eikä hän pysty havaitsemaan vaaratilanteita. Rahan tuhlaaminen on tavallista, samoin yliseksuaalisuus."
Just tuollainen se on! Yliseksuaalisuus ei vaan enää kohdistu muhun vaan nettisivuihin.
Uskomatonta, tollekin on diagnoosi olemassa. Eli kaikenlainen ääliöys ja yleinen pässiys on tässä maailmassa diagnosoitu.
Selvä juttu. Enpä jää mitään mielihäiriötapausta hoitelemaan. Lähti äijä just kaverin luo pelaamaan korttia. Pakkaan kamppeeni nyt illalla ja se on arrivederci!
toivottavasti vinkkaset ukolle kuitenkin ennenkuin lähdet, sairaus on lääkkeiden avulla hoidettavissa.
toivottavasti kuitenkin provoilet lähtöuhkailuinesi, bipolaarisuus on oikeasti vakava ja potilaalle sekä läheisille hyvin raskas sairaus.
t. yksikin bipo
Taas oli kamala riita, kun en suostu laittamaan ´montaa tonnia sen typeriin ideoihin. Enkä lähtemään sunnuntaina, nyt juuri ennen joulua, hakemaan Ruotsista jotain hemmetin autoa.
Olisi itse käyttänyt yläasteella aikansa ruotsin opiskeluun eikä mopon rassaamiseen, niin ei tarttis mun koko ajan hoitaa sen asioita.
sun täytyy ottaa tää asia vakavasti. kyse ei ole siitä että miehesi on ääliö.
...että jokin pyörä sillä päässä heittää. Perheessä muutenkin syöty ties mitä lääkkeitä ja ollut joku mielisairaalassakin.
Ei jaksa. Tiedän, ettei mihinkään hoitoon lähtis kuitenkaan, on niin kommentoinut noita sukulaisiaan, jotka jossain psykiatrilla käy tai lääkkeitä syö, ettei sitä saisi ikinä lääkärille.
Seksiä ei juuri ole, en tiedä, onko rakkauttakaan. Jos miehellä vielä pää pipi, niin en jaksa. Ja jos tuo peritytyy, niin lapsia ei sitten ainakaan voi ajatella.
niin älä ihmeessä rupea niitä tekemään!
Mun miehellä puhkesi tuo sama esikoisen syntymän jälkeen, enpä vain silloin tiennyt mistä kyse. Lapsia ehti tulla vielä kaksi lisää, viimeinen tosin vahinko. Elämä on todella rankkaa nyt. Sinuna todellakin lähtisin, nimittäin muuten loppuelämäsi tulee olemaan tuota samaa paskaa. Jos ei teillä ole lapsia, niin miksi jäisit pilaamaan elämäsi? Mutta ei tietysti ole pakko lähteä keskustelematta ensin asiasta.
ja miten vanhoja olette, ellei tämä nyt sitten ole provo. Uteloittaa.
Jos miestä pitää ihan vain pässinä, minun mielestä siitä tilanteesta olisi helpompi lähteä lätkimään kuin siitä tilanteesta että hänellä olisikin psykiatrinen diagnoosi. Jälkimmäisessä tapauksessahan kyseessä on sairaus jota voi kai auttaa lääkityksellä. Eli siis minun kirjoissani sairas on parempi kuin pässi. Sinullako se on päinvastoin?
...tuon riidan seurauksena. Olen vaan joskus antanut aikaani sen projekteihin, suunnitellut ja ideoinut ja soitellut pitkin maailmaa... Ja kaikki vaiva turhan takia, ilmaan ne haihtuu miehen pilvilinnat aina - velat vaan jää.
Onneksi on ollut alusta asti eri rahat. Jos ois ollut yhteinen tili, niin oltaisiin oltu kyllä jossain ruokakassijonossa välillä.
Mitään virallista diagnoosia ei ole. Päivittelin aluksi vain noita miehen lukuisia typeriä suunnitelmia. Sitten joku vinkkasi, että sillä vois olla tuo bipolaaritauti ja ihan samalta vaikuttaa taudinkuvaus kuin millanen mies on.
Miehen äiti usein sanonut, että pitäis miehen varmaan käydä ammattiauttajalla keskustelemassa. Oikeassa on ollut.
yhdessä oltu 8 vuotta, 34 ollaan kummatkin.
on pari muuta psykiatrista diagnoosia, kumpikin ns. "vakavia". Olen käynyt terapiassa vuosia ja syönyt kaikenlaisia lääkkeitä, mutta en ole vieläkään terve. Poikaystäväni ovat saaneet kestää kaikenlaista, eivätkä kaikki ole kestäneetkään. Ymmärrän heitä täysin. En vain aina pysty kontrolloimaan itseäni, ja mun mielestä toisten ei pitäisi siitä maksaa.
Kunhan vaan toisi tarpeeksi rahaa kotiin :).