Lue keskustelun säännöt.
Voiko oikeasti "kasvaa erilleen"
18.12.2009 |
Ollaan oltu miehen kanssa seitsemän vuotta ja jotenkin tuntuu että olen itse aikuistunut aika lailla tänä aikana mutta mies ei...Vai onko miehet ainaisia pikkupoikia joka tapauksessa että odotanko/toivonko vain liikoja? Lähinnä siis kyse itsekkyydestä, prioriteeteistä, joustamisesta, käyttäytymisestä, käytöstavoista jne. En vain enää pidä/hyväksy/ymmärrä miehen mielipiteitä/näkökantoja/toimintaa niin monissa asioissa - ehkä silloin 7 vuotta olen ollut (osasta) samaa mieltä mutta en enää. Vai olenko itse vain muuttunut "liikaa"? Mutta en toisaalta ymmärrä miten edes olisi mahdollista etten olisi muuttunut kun elämä on nyt aivan toisenlaista kun silloin...:(
Kommentit (5)
Tai eihän sitä voi vain odottaa että toinenkin "kasvaisi" mutaa itse taas ei halua eikä pysty palaamaan entiseen
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin jos olette olleet tosi nuoresta yhdessä.
Tai eihän sitä voi vain odottaa että toinenkin "kasvaisi" mutaa itse taas ei halua eikä pysty palaamaan entiseen
ap
eri. Mutta minusta enemmän on kyse HALUSTA ja toisaalta siitä, että kumppanit eivät alunalkujaan ole niin kovin sopivia toisilleen. Molemmat em. täsmäävät meille. Yhdessä 8v., naimisissa 5v., lapsi 2,5v. Olen valtavan onneton mieheni kanssa, oma elämäni ok.
harva mitenkään kasvaa samaan tahtiin, mutta jos puuttuu halu ymmrtää toisen kasvuvaiheita niin edessä on ongelmia, tai jos ei ole kykyä muuttua niin sama juttu.