Lue keskustelun säännöt.
Hihhulikirkoissa on paaaljon parempi tunnelma kuin ev.lut-kirkoissa!
18.12.2009 |
Olen viime kuukaisina flirtannut Jehovan todistajien kanssa ja käynyt heidän kokouksissaan, kokemusta on myös USA:n baptisteista ja joistain muista "hihhuleista". Näiden kaikkien jumalanpalveluksissa on kiva tunnelma, kaikki osallistuvat, JT-raamatun tutkisteluissa käydään joskus ihan opillista keskustelua ja niistä jää hyvä olo ja halu miellyttää Jumalaa. Seurakunta tuntee toisensa ja palveluksen jälkeen ihmiset seurustelevat vielä leppoisasti pitkän aikaa. Ev-lut-kirkossahan näin ei ole. Tunnelma on lattea ja ihmiset selvästi ei-innostuneita eivätkä osallistu muuten kuin korkeintaan veisaamalla. Arvelen että eskovaisten tulevaisuus taitaa olla lahkoissa.
Kommentit (23)
silloin kun ei jumalanpalvelusta. Minusta taas olisi mukavaa jos jumalanpalveluksesta saisi innoitusta ja tukea kristillisten arvojen toteuttamiseen. Minusta olisi kiva joskus kuulla jopa hallelujaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta toi babtistimeno (tai helluntaimeno, jos niikseen tulee) on kammottavan teennäistä, pakotettua ryhmä"osallistumista". Rahvaanomaista ja sivistymätöntä myös, jos multa kysytään. Viimemainittua en toki sanoisi ääneen missään, mutta onhan ne keiltämättä aika huonostikoulutettujen ihmisten toimintaa.
Perinteinen ev.lut taas on hijlaista ja rauhallista ja arvokasta hiljentymistä ja jokaisen omaa uskonnollista kokemusta. Omaa uskonnollista kokemusta ei tietty ole, jos ei sitä ei itsellä ole, mutta eipä sen sen aidommaksi joukon mukana teeskentelemällä muutu. Ev.lut on tietyllä tapaa rehellisempää ja aidompaa.
Mut nämähän on kaikki makuasioita. KUka mitäkin tarvitsee ja kuka mihinkin uskoo.
Perinteinen ev.lut taas on hijlaista ja rauhallista ja arvokasta hiljentymistä ja jokaisen omaa uskonnollista kokemusta. Omaa uskonnollista kokemusta ei tietty ole, jos ei sitä ei itsellä ole, mutta eipä sen sen aidommaksi joukon mukana teeskentelemällä muutu. Ev.lut on tietyllä tapaa rehellisempää ja aidompaa.
Minusta kyllä kirkossa hiljentyminen jumalanpalveluksen aikana on vähän epäsosiaalista. Raamatussakin kehotetaan rakastamaan sisaria ja veljiä, mutta vähän vaikea on tuntea rakkautta kun muut seurakuntalaiset jurottavat yksikseen hiljaa ja ilmeisesti pitävät sitä vielä jotenkin aidompana kristillisyytenä kuin seurustelua. Ehkä minun pitää sitten vaan hyväksyä se tosiasia, että viihdun paremmin "huonostikoulutettujen" seurassa.
hiljentyä kuulemaan evankeliumia ja saarnaa. Eikä hiljentyminen silloin ole epäsosiaalista, se on opetuksen kunnioittamista (kuvittele, voisiko koulussa tai luennolla hihkua väliin että hallelujaa?)
Jumalan varsinainen palvelus ja lähimmäisen rakkaus on sitten sitä jokapäiväistä elämää ja sen kuuluu (ev.lut-puolella)näkyä ja tuntua ihan muuallakuin kirkon seinien sisäpuolella ja ihan muulloin kuin pelkästään sunnuntaisin.
Minä olen ilmeisesti heikko, koska joka päivä joudun taistelemaan kiusauksia vastaan (nytkin repsahdin ja tulin aaveelle) ja tarvitsisin jumalanpalveluksista ihan konkreettista ohjeistusta, opastusta ja hyvien esimerkkien syvällistä analysointia, että jaksaisin pitää katseen pallossa, niin sanoakseni. Se hiljentyminen omissa oloissa ei tässä asiassa paljon auta, vaikka luen kyllä uskonnollista materiaalia lähes joka päivä itsekseni paremman puutteessa. Mieluummin kuitenkin keskustelisin muiden kanssa näistä asioista ja tuntisin yhteisön voiman, mikä ei kyllä ev.lut.-kirkossa ole kohdallani koskaan tapahtunut. Hihhulit sen sijaan ovat yhteisöllisempiä ja ilmeisesti yhtä heikkoja kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ilmeisesti heikko, koska joka päivä joudun taistelemaan kiusauksia vastaan (nytkin repsahdin ja tulin aaveelle) ja tarvitsisin jumalanpalveluksista ihan konkreettista ohjeistusta, opastusta ja hyvien esimerkkien syvällistä analysointia, että jaksaisin pitää katseen pallossa, niin sanoakseni. Se hiljentyminen omissa oloissa ei tässä asiassa paljon auta, vaikka luen kyllä uskonnollista materiaalia lähes joka päivä itsekseni paremman puutteessa. Mieluummin kuitenkin keskustelisin muiden kanssa näistä asioista ja tuntisin yhteisön voiman, mikä ei kyllä ev.lut.-kirkossa ole kohdallani koskaan tapahtunut. Hihhulit sen sijaan ovat yhteisöllisempiä ja ilmeisesti yhtä heikkoja kuin minä.
joihin ei saa sortua ja enemmän niitä asioita, joita PITÄISI tehdä. Vanhan kunnon luterilaisuuden mukaanhan homma menee niin, että et kuitenkaan, millään yrityksellä, pääse synnittömäksi (koska jo pelkkä kuvitelma siitä, että ihmisen voimin voisit siihen päästä, on syntiä), mutta jos hoidat velvollisuutesi, työsi ja perheesi kunnolla ja ajattelet kaikessa mahdollisimman paljon kaikkien yhteistä parasta, siitä on enemmän hyötyä kuin synneistäsi haittaa (nehän on jo lunastettu) etkä sitäpaitsi EHDI tekemään nin paljon syntiä, kun kaikki aikasi kuluu hyödyllisesti. Paljon rehellistä työtä ja vastuuntuntoa tarkoittaa siis automaattisesti vähemmän kiusauksia.
Paljon rehellistä työtä ja vastuuntuntoa tarkoittaa siis automaattisesti vähemmän kiusauksia.
Tämä on niin totta, mutta kun en jaksaisi millään aloittaa. Tiedän kyllä että nytkin pitäisi tehdä rehellistä työtä, mutta lorvailu on mukavampaa. Yritän kyllä keskittyä positiiviseen, mutta kun olen heikko. No, kohta on taas sunnuntai niin pääsen sinne hihhulien piristettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistään hinnasta Jehovien epäjumalanpalveluksiin.
Mut mitä tulee tunnelmaan, niin jokainen nauttii omanlaisestaan.
Mä kaipaan VANHAN kaavan mukaisia jumalanpalveluksia, ne oli mulle lapsesta asti rakkaita, osasin messumelodiat yms. Nykyiset ei enää kosketa samalla tavalla...
Mut sit tykkään esim. gospelmessutyypisistä myös...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisi puhua vasta jos on oikeesti lukenut mitä esim Luther OIKEASTI sanoi työstä, synnistä, armosta, perhe-elämästä...
Ottakaapa kirja käteen, yllätytte.
kannattaisi puhua vasta jos on oikeesti lukenut mitä esim Luther OIKEASTI sanoi työstä, synnistä, armosta, perhe-elämästä... Ottakaapa kirja käteen, yllätytte.
hän kun on oikeastaan historiantutkija. Joten en ylläty. Mutta kontekstoin kyllä nekin kirjoitukset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että evankelisluterilaiset antavat periksi ihan väärissä asioissa. Kansaa nuoleskellaan opin kustannuksella, vaikka useimmille tavallisille ihmisille varmaan riittäisi se, että jumalanpalveluksia vähän elävöitettäisiin niin että ihmiset kokisivat saavansa niistä jotain. Ei ev.lut.-papeista saa Shirley Caesaria millään, mutta kaipa nekin nyt vähän parempaan pystyvät kuin se ankeasti inisty liturgia. Tietenkin kaikki jumalanpalvelukset ovat periaatteessa yhtä hyviä, mutta miksi makuasioista kiistellessä aina ne tylsimmät voittaa?
musta toi babtistimeno (tai helluntaimeno, jos niikseen tulee) on kammottavan teennäistä, pakotettua ryhmä"osallistumista". Rahvaanomaista ja sivistymätöntä myös, jos multa kysytään. Viimemainittua en toki sanoisi ääneen missään, mutta onhan ne keiltämättä aika huonostikoulutettujen ihmisten toimintaa.
Perinteinen ev.lut taas on hijlaista ja rauhallista ja arvokasta hiljentymistä ja jokaisen omaa uskonnollista kokemusta. Omaa uskonnollista kokemusta ei tietty ole, jos ei sitä ei itsellä ole, mutta eipä sen sen aidommaksi joukon mukana teeskentelemällä muutu. Ev.lut on tietyllä tapaa rehellisempää ja aidompaa.
Mut nämähän on kaikki makuasioita. KUka mitäkin tarvitsee ja kuka mihinkin uskoo.
itse olenkin kyllästynyt hengellisiin tunnelmiin, kuten kirjoitin.
Ei se meno ole helluntalaisilla tms. yhtään teennäisempää kuin luterilaisillakaan. Se on vain erilaista. Miksi pidät aidompana hiljaista pönöttämistä kuin aktiivista osallistumista? Haloo, kaikenlaisen olotilat ja tunnetilat kuuluvat elämään ja ovat sinällään yhtä aitoja tai epäaitoja.
Välillä ihminen kaipaa nimenomaan hiljentymistä (kuten minä nyt), mutta yhtä lailla hän voi kaivata säpinää ja actionia. On hirveää, jos kirkossa ei saa olla oma itsensä. Tavallaan kunnioitan eniten tilaisuuksia, joissa saa olla miten itse haluaa: saa istua näkymättömänä penkissä tai tanssia ja huutaa hallelujaa, jos siltä tuntuu. Usko pois vain, jälkimmäinen on ihan yhtä aitoa ja henkilökohtaista kuin ensimmäinenkin. Tärkeintä on, että ihminen saa harjoittaa uskoaan ja ylistää Jumalaansa niin kuin hänestä itsestään tuntuu luontevalta.
Sinulla taitaa muuten olla aika suppea kokemus vapaiden suuntien seurakunnista, kun ajattelet niiden jäsenten olevan keskimäärin huonommin koulutettuja. Useimmat seurakunnathan ovat läpileikkaus koko yhteiskunnasta, eli mukaan mahtuu porukkaa tohtorista duunariin. Yleensä seurakuntien vastuunkantajissa ja aktiiveissa on enemmän korkeasti koulutettua väkeä. Itse olen kuulunut Vapaakirkkoon, ja täkäläinen vapaaseurakunta (iso kaupunki) on lähes elitistinen. Ei sekään tietysti ole välttämättä hyvä asia. Kyllä seurakuntaan pitäisi mahtua kaikenlaisten ihmisten.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. Lutheria lukemaan kehottanut Luther-tutkija :)
sehän on täysin eri versio kuin meidän kirkkoraamattumme.
Katsokaa Kristukseen. Puitteilla ei ole niin väliä.
Katsokaa Kristukseen. Puitteilla ei ole niin väliä.
että evankelisluterilaiset antavat periksi ihan väärissä asioissa. Kansaa nuoleskellaan opin kustannuksella, vaikka useimmille tavallisille ihmisille varmaan riittäisi se, että jumalanpalveluksia vähän elävöitettäisiin niin että ihmiset kokisivat saavansa niistä jotain. Ei ev.lut.-papeista saa Shirley Caesaria millään, mutta kaipa nekin nyt vähän parempaan pystyvät kuin se ankeasti inisty liturgia. Tietenkin kaikki jumalanpalvelukset ovat periaatteessa yhtä hyviä, mutta miksi makuasioista kiistellessä aina ne tylsimmät voittaa?
on aika rankka yleistys. Jos päättävällä taholla annetaan periksi, ei se tarkoita että riviuskisten kanta olisi muuttunut mihinkään. Luterilaisessa kirkossa ja erityisesti herätysliikkeissä on ihmisiä elävässä uskossa, kuten ennenkin. Kannattaa katsoa pintaa syvemmälle.
Katsokaa Kristukseen. Puitteilla ei ole niin väliä.
Muttei sen pitäisi johtaa välinpitämättömyyteen kirkkokansan odotusten ja tarpeiden suhteen. Pitää vain todeta, että on hyvä että on vaihtoehtoja.
Monta vuotta seurakunnissa käyneenä olen täysin kyllästynyt hengellisiin "tunnelmiin". Haluan nykyään mennä kirkkoon kasvottomana, vain olemaan hiljaa.