Huolestuisitko 5,5v pojasta, joka ei leiki päiväkodissa kuin tyttöjen kanssa?
Päiväkodista ovat niin iloisia, kun poikamme leikkii tyttöjen kanssa hienosti. Minä olen kauhean huolissani, kun poika arastelee ikäisiään poikia päiväkodissa. Kotioloissa kyllä leikkii poikien kanssa rajujakin leikkejä ja on hyvin tarkka ettei vain ole mitään tyttöjuttuja jne. Pojalle olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää kuulua poikajengiin eikä olla vain tyttöjen kanssa :(
Kommentit (26)
Tosi hyviä pointteja.
Olen myös äitinä harrastanut tuota painia pojan kanssa juuri tuosta syystä, että oppisi "nujakoimaan". Meillä ei isää, joten minun naisena on riitettävä.
Pojat myös osoittavat nujuamalla läheisyyttä toisilleen ja se antaa tilaisuuden olla fyysisesti lähellä aikuisia ja lapsia
Hyviä myös nuo sinun vinkit kiusaamistilanteisiin. Huumori on tosiaan hyvä lääke moneen asiaan.
Meillä harjoitellaan myös tuota, että kaikesta ei voi suuttua.
tuli noin voimakkaaksi siitä, kun olen samalla seurannut yksin lastansa huoltavaa kaveriani, jolla on samanikäinen poika. Poika on herkkä eikä ollenkaan rymytyyppiä. Hänen äitinsä käsittelee häntä hellästi ja tarkasti, kuuntelee huolet ja keskustelee yksityiskohtaisesti, ja niin minäkin teen omien lasteni kanssa.
Mutta ajattelen, että tuolle kaverin pojalle ehkä pitäisi myös huolestuneen kuuntelun lisäksi sanoa, että älä välitä pienistä, naura sinäkin, mene mukaan, rymyä ja pelleile, sano takaisin, tappele vaikka! Ikään kuin antaa lupa ja kannustus toimia myös toisella tavalla.
Kyllä sen äitikin epäilemättä osaa tehdä, ja minäkin varmaan osaisin nyt, kun olen nähnyt mallia : ) Liika hienotunteisuus, herkkyys ja ainainen "hyvän käytöksen" vaatimus ei ehkä ole hyväksi sekään. Ronskimpaa esikuvaa voisi ehkä tarjota myös eno tai muu tuttu.
vain tyttöjen kanssa päiväkodissa. Tosin eskarissa alkoi olla myös poikia kavereina. Nyt on tokaluokkalainen ja tyttöjä ei ole kavereina. Tosin poika on rauhallisempi kuin yleensä pojat, ei myöskään tykkää futiksesta tai lätkästä. Legot on kova sana. Musta kuitenkin ihan tavallinen poika, joka osaa olla myös herkkä. Meilläkin on esikoinen tyttö ja läheinen serkku on tyttö, joten osaa varmasti ymmärtää tyttöjenkin asioita. Hyvä näin.
Pitäisikö poika laittaa psykiatrin puheille? Entä voisiko mahdollisen homouden tai vastaavan estää terapialla varhaisessa vaiheessa, niinkö?
Jännä muuten, kuinka aikuiset naisetkin kertovat ylpeänä olleensa lapsena poikamaisia ja leikkineensä vain poikien kanssa. Poikien kohdalla kyseessä onkin sitten hätääntymisen ja häpeilyn aihe ainakin vanhemmille.
Anna pojan leikkiä. Ja sanoithan itsekin, että kotona leikkii myös poikien kanssa. Ei tuossa ole mitään ongelmaa. Hyvä vaan, että osaa ja haluaa leikkiä myös tyttöjen kanssa.
mutta tuli kyllä mieleen, että samaan aikaan eli nyt viime syksynä, mies "paini" tämän meidän poikamme kanssa aika paljon, tavallaan niin kuin opetti sellaisen hyökkäys& painileikin (kuulostaapa kauhealta näin kirjoitettuna!).
No mutta, leikki meni ja menee jotakuinkin niin, että isä vaani ja lähestyi poikaa hirmuisia ilmeitä tehden ja levitellen käsiään kuin karhu ja sitten painittiin. Ja poika riemuitsi kun oli voitolla ja sai suunnattomat raivarit, kun oli häviöllä. Noita raivareita käsiteltiin tosi paljon, isä selosti moneen kertaan, että jos riemuitsee voitosta, pitää kestää myös häviöllä olo, ja että kun on alakynnessä, ei ole mitään syytä suuttua vaan voi jatkaa painia hyvällä mielellä. Ja iso muutos siinä on tapahtunut, poika ei enää ahdistu ja suutu, vaan jatkaa kunnes leikki yhdessä lopetetaan. Ja sanomattakin on selvää, että nykyään poika kärttää tuota nujuamista isänsä kanssa.
Touhua katsellessani on tullut monta kertaa mieleen, etten minä äitinä ja naisena voisi ikinä tarjota tuollaista "kasvunpaikkaa" lapselleni. Se on sellainen miesten juttu. Ja todella liikuttavaa on se, että poika on nyt alkanut matkia isäänsä kaikessa. Uudet kalsarit eivät kelvanneet, kun isälläkään ei ole koskaan raidallisia kalsareita : )
Ja sitten tämän lisäksi on puhuttu melko paljon esimerkiksi siitä, mitä kiusaaminen on ja mitä se ei ole. Poika kertoi kaveriaan kiusattavan, ja yhdessä kävimme läpi, mitä pitää silloin tehdä (kieltää kiusaamasta, mennä kaverin rinnalle ja sitten kertoa opelle), ja samalla puhuttiin myös siitä, ettei pikkuasioista pidä suuttua mutta isot asiat pitää hoitaa kuntoon. Itseä ei saa antaa kiusata, ja jos ei itse osaa estää sitä, pitää pyytää opettajaa tai vanhempaa avuksi. Ja hulvattoman hauskaa on ollut muutaman kerran kun on puhuttu siitä, miten ikävään kommenttiin voi vastata huumorilla. Keksittiin yhdessä nasevia kommentteja : )
Tällaisia aatoksia : ) 14