Tunnetteko vanhempia, joilla on itsellä omakotitalo ja metsää jne. mutta

Omat vanhempani ovat paljon varakkaampia kuin minä, ja varmasti olisivat suostuneet takaamaan lainani jos olisin pyytänyt. Sisarelleni jopa antoivat ihan rahaakin asunnon ostamiseen. Itse en ole heidän kanssaan niin hyvissä väleissä että olisin halunnut pyytää, joten muutin omistusasuntoon vasta kun olin saanut säästettyä sen verran etten tarvinnut ulkopuolista takausta (valtiohan auttaa osassa takausta).

takaa. Mun isä esimerkiksi takasi veljeni asuntolainaa 20 000 Euroa ja ensinnäkin veljeni fiksuna todennäköisesti kyllä hoitaa lainansa ja toiseksi isälleni 20 000 Euroa on sen verran pieni raha, että löytyisi säästötililtä heti. Okei, harmihan se varmaan olisi menettää, mutta kenellepä muulle isä haluaa tarjota hyvää alkua elämään kuin lapsilleen.



Muissa maissa on ihan normaalia ja suotavaakin tukea aikuisiakin lapsia. Miksei? Jos minulla on vanhana runsaasti ja lapseni aloittavat elämää, miksen antaisi lapsilleni tukea? Haluanhan heille antaa nyt lapsenakin kaikkeni, joten mihin se tunne ja tahto sieltä katoisi lasten aikuistuessakaan. Itse olen saanut apua myös vanhemmilta ennakkoperintöjen, matkojen ja kinkkurahojen muodossa. Olen kiitollinen ja velvollisuutta heillä ei tietenkään ole antaa. Toisaalta kuten vanhempani sanovat, niin eihän heille rahalla ole merkitystä, ellei niitä voi jakaa omien lasten kanssa. Itse aion myös resurssien mukaan auttaa omia lapsiani. Ei se tarkoita, että vanhemmat kitkuttaa ja lapset tuhlaa vaan sitä, että ylimääräisestä antaa tukea.

oma lapsi asuu vuokralla koko ikänsä, koska vanhemmat eivät haluta tulla takaajiksi kenellekään.

Meillä esim oli tasan tarkkaan nolla euroa rahaa, eikä mitän takaajia, mutta niin vaan saatiin 90 000 euroa lainaa omakotitaloa varten. Ja neljä vuotta on tätä takaamatonta lainaa jo maksettu.