Kenelläkään muulla dominoivaa isosiskoa? Miten toimitte?

Ainoa keino "tulla toimeen" on antaa hänen pomottaa.



Pikemminkin piirre vain pahenee hänen vanhetessaan. Samaten ihmeellinen kilpaileminen yms.



Esimerkiksi lapsuudestamme on vain yksi näkemys ja tulkinta - hänen.

Välillä riidellään ja ollaan mykkäkoulua. Sitten taas sovitaan. Sellaista se on...

Kuulosta siltä, että teillä on ongelmana myös vanhempien suhtautuminen. Ovatko he puolueellisia? Se pahentaa tilannetta.

Ainoa keino "tulla toimeen" on antaa hänen pomottaa. Pikemminkin piirre vain pahenee hänen vanhetessaan. Samaten ihmeellinen kilpaileminen yms. Esimerkiksi lapsuudestamme on vain yksi näkemys ja tulkinta - hänen.

Siskolla on mm. erittäin ärsyttävä tapa pitää perheen juhlissa hyvin tunteellisia ja pitkiä puheita, joissa taritsee "liikuttavia" tarinoita lapsuudestaan. Sanomattakin selvää, että niissä ei koskaan edes mainita, että perheessä on muitakin lapsia kuin hän.

Pitäisi ehkä joskus vetää samanlainen puhe, ja katsoa, miten sisko kiemurtelee kuin muurahaiset pöksyssä. Että pääsee ottamaan tilaisuuden takaisin hanskoihinsa ;-)

Kuulosta siltä, että teillä on ongelmana myös vanhempien suhtautuminen. Ovatko he puolueellisia? Se pahentaa tilannetta.

He eivät varmasti itse tajua pahentavansa tilannetta. Ovat mm. lahjojen suhteen tasapuolisia, mutta harrastavat jotain ihmeen "kilpailutusta" eli muistavat aina tarkkaan raportoida, mitä sisko on taas ostanut, paljonko maksanut ja missä on matkustellut.

Tiedetään, tässä on kateellisuutta mukana.

ap

meillä 14vuotta ikäeroa, nyt kun itse olen aikustunut ja omaan jo oman mielipiteeni tulee törmähdyksiä. eniten itseäni äryttää siskon tuputtaminen omia elämän ohjeitaan ja mikään muu elämäntyyli ei ole oikein. haukkuu jos käy ulkomailla tai ostaa uusia vaatteita ja nyt kun jo talolaina niin sitten ei enää voi ostaa ikinä mitään tai käydä leffassa.. ja silti hän on minulle tärkeä. nyt on taas ketutusaikakausi. ja sillon ihan p"¤ka äijä, jolla on rahaaaa. (silti en kadehdi niitten elämää.)

olen pian 40v, ja mulla on itseäni 3,5 v vanhempi isosisko, joka ollut aina dominoiva meistä kahdesta siskoksesta.

Jo lapsena sain kärsiä siskoni voimakkaan tahdon takia, ja iänmyötä tuo vain paheni.

Vanhempamme eivät yhtään helpota tilannetta, päinvastoin.

Isäni on täysin puolueellinen, siskoni vie häntä kuin pässiä narussa.

Äitini on osittain puolueellinen, ja on hänkin hyvin siskoni vietävissä.



Monta vuotta aikuisiällä meni suht hyvin, mutta 4 v sitten tilanne riistäytyi täysin käsistä, kun siskoni haukkui mut ja mieheni maanrakoon, vaille syytä.

Meillä oli muutoinkin vaikea elämäntilanne (mm. sekundääristä lapsettomuutta yms.), ja siskoni sen tiesi, mutta silti käyttäytyi kuten käyttäytyi.

Mittani täyttyi, ja laitoin välit poikki.

Tuota en ole katunut, itse asiassa se oli pikemminkin helpotus monien monien vuosien ja vaiheitten päätteeksi.

En pystyisi antamaan anteeksi enkä unohtamaan kaikkia niitä pahoja sanojaan, ja sitä kuinka on mustamaalannut meidän perheen (siis mut, mieheni ja lapsemme) ym. ikävää.

Äitini paipattelee siskoni sanomisia, ja ärsyynnyn siitä aina ihan todella.

Ongelma on kuulemma minussa, ja siskoni tekee vain isosiskon tehtävää, just joo.

Oon niin kypsä koko sukuuni, ettei tosikaan.

Tänään viimeksi tilitin miehelleni tätä elämän vääryyttä, miksi meitä lapsia ja meidän lapsiamme kohdellaan niin eriarvoisesti, tuntuu tosi pahalta.



Sukulaisiaan ei voi valita, mutta mä kyllä valitsen kenen kanssa olen tekemisissä.

Onnekseni mulla on ihana mies, ja ihanat lapset, he ovat mun perhettäni :)

elää omaa elämäänsä ja antaa siskon elää omaansa. Tavata omilla ehdoillaan. En ehkä tekisi puolia sukujuhlien järjestelyistä jos joku muu vie aina kunnian. Sanoisin että en tällä kertaa ehdi. Anna siskon pitää puheitaan, ne on varmaan hänelle tärkeitä etkä voi niitä estää. Itse tiedät oman totuutesi lapsuudestanne.



äidillesi voit sanoa ettet halua kuulla kehuja siskon hänelle antamista lahjoista, se pahoittaa mielesi koska pysty ostamaan samanlaisia. Siskoasi et voi estää lahjoja ostamasta - ja miksi pitäisikään. Saahan sitä omastaan jakaa muille.



Koitan sanoa että et voi puuttua siskosi tekemisiin, mutta voit vaikuttaa omaan mielialaasi, omiin tekemisiisi, siihen mihin käytät omaa energiaasi, ajatusenergiasi ja voit vetää rajat kanssakäymiselle siskon kanssa.



Itse en usko välien katkaisuun. Mutta jos kanssakäymisestä tulee paha mieli niin ehkä sitten kannattaa nähdä vähän harvemmin.

Minulla on 4v nuorempi sisko (lähestytään molemmat kohta 4-kymppiä). Koko lapsuutemme olin se vahvempi ja tietävämpi isosisko joka keksi ja monesti määräsi, jopa jyräsi leikit mielensä mukaan. Siskoni suhteen olin aikuistuttuamme tilanteelle aivan sokea. Mielestäni pikkusisko oli ärsyttävän huikentelevainen ja tyhmä, kun ei tajunnut omaa etuaan, jos ei toiminut neuvomallani tavalla tai teki asioita, jotka olin etukäteen varoitellut turhan aikaisiksi. Pidin saarnoja mitä kannattaa tehdä ja olin loukkaantunut, jos hauskoiksi suosittelemani asiat eivät olleet hänen mielestään hauskoja. Tarkoitin oikeasti vain hyvää, mutta en ollut huomannut siskoni kasvaneen omaksi erilliseksi yksilökseen vaan jatkoin hänen kohteluaan kuten lapsena.



Ei kai mikään olisi muuttunutkaan, ellei siskoni olisi jaksanut ahkerasti kertoa, että asia ei hänen mielestään mene noin. Hän myös varsin rehellisesti kertoi miltä käytökseni tuntui. Kukapa haluaisi olla oman siskon mielestä ilkeä, vihainen, dominoiva, pelottava, ahdistava, rasittava? Jos loukkaannuin, ei hän kiirehtinyt asioita pehmentämään, vaan antoi minun olla. Pidän siskostani kovasti, ei meillä mikään välirikko ole koskaan astunut voimaan, mutta pakkohan minun oli tarkastella omia asenteitani. Tämä tapahtui silloin kun siskoni oli n 18-21v, joten vuosikymmeniä en ehtinyt onneksi aikuista siskoani kyykyttää.



Pitäkää omat rajat pikkusiskot!

että joskus tässä olen sanonut: että mitä sä tollain mua alat neuvoo, et ei se nyt koko juttu mennyt niin( vaikea selittää) esim. kina johtui lasten kasvatusesta ja mitä mun olisi pitänyt tehdä nyt ja sitten kun on omia. no itse alkoi jo ärsyttää asenne että en tiedä mitään koska mulla ei vielä ole omaa lasta. joo ja hänen lapsille olen ollut kun "toinen äitä". niin sisko veti herneet nenään(taas) kun jaksoin huomauttaa että se kommentoi ihan turhaan ja sai oloni kurjaksi.

Voi auta armias jos ei kaikki menekkään niinkuin hän haluaa. Toisten tavarat ovat myös hänen tavaroitaan, mutta hänen vain ja ainoastaan hänen. Erehdyin lainaamaan nyt hänelle vähän kalliimman tavaran. Mites kävikään kun ei enää tarvinnut, ei piitannut ollenkaan vaan jätti sen toiselle puolelle suomea homehtumaan. Alkaa itsellä menemään sen verran hyvin järki touhun kanssa että tuon tavarankaan suhteen en ole antanut periksi vaan haluan sen takaisin. Epäilen että on myynyt sen, ihan siksikin koska ei ole tuonut sitä ja oli jo maksamassa todellakin alihintaa siitä minulle.

Isäni on niin sen narussa että huh huh. Mietityttää että miten ihmeessä se on pärjännyt ikinä rahallisesti :)

Toisaalta huvittaa sen päsmäröinti, toisaalta nousee niskakarvat pystyyn jos puhuukaan sen kanssa.

Onko vielä jollain kokemusta dominoivasta isosiskosta?

Itselläni on ongelma siskoni hyvin dominoivasta käytöksestä, joka varjostaa elämää aika ajoin kovastikin. Kaipaisin vertaistukea.

Pitää alkaa vaan sanomaan vastaan, sanoa että minä olen tätä mieltä ja piste. Jos ei käy niin ei käy. Vaikka välit menisi niin menkööt, mutta ei kellään sisarella osaa olla valtaa dominoida.

Vierailija kirjoitti:

Pitää alkaa vaan sanomaan vastaan, sanoa että minä olen tätä mieltä ja piste. Jos ei käy niin ei käy. Vaikka välit menisi niin menkööt, mutta ei kellään sisarella osaa olla valtaa dominoida.

osaa= saa

Olen lähihoitaja, jolla on korkeastikoulutettu uranainen isosiskona. Hänen mielestään minun pitäisi kouluttautua sairaanhoitajaksi nyt vähintään ja sen jälkeen pyrkiä lääkikseen. Muitakin opiskeluvaihtoehtoja ehdotellaan pari, kolme kertaa vuodessa. Hän ottaa oma-aloitteisesti puheeksi elämäni uudelleenjärjestelyn. Olen päälle nelikymppinen.

Ei ole kokemusta, mutta täällä olisi sen sijaan yksi dominoiva isosisko :)

Suosittelen avointa keskustelua asiasta sisarusten kesken. Minulla ja pikkusiskonani oli väkivaltainen alkoholistikoti ja minusta kasvoi melko suojeleva siskoani kohtaan. Tuo suojelu jäi aikuisena päälle ja kun suojeltavia ei enää ollut, käytökseni oli lähinnä hallitsevaa. En edes tajunnut tätä itse.

Ihana pikkusiskoni kärsi tästä usean vuoden, ennen kuin otti asian puheeksi. Oli melko silmiä avaavaa. Se minkä minä olin tarkoittanut rakkaudeksi ja huolenpidoksi, kääntyikin kontrolloinniksi. Olen onnistunut muuttamaan toimintaani ja nyt olemme läheisempiä kuin koskaan.

Meidän isosiskojen on vaan joskus vaikea tajuta, että se pienempi on kasvanut omillaan pärjääväksi aikuiseksi.

Isosiskoni suuttuu, jos teen jonkun ratkaisun elämässäni infoamatta häntä etukäteen. Hän haluaa usein puhua elämästäni ja jakaa ohjeitaan kuin istuisin konsultin pakeilla. Hänestä en ole tarpeeksi menestynyt. No se on voi voi. Tämä on minun elämääni.

Vielä kokemuksia?

Vanha ketju, miten on tilanne nyt? Mitä sanotte tilanteesta että kyykyttävä dominoiva sisko on samalla työpaikalla ja ryhtyy v-mäiseksi? Vaihtaisitteko työpaikkaa?