Ärsyynnyn FB.ssa ja kuitenkin avaan sen!

Kun kaverini treffailee jatkuvasti muita kavereita kaiken hauskan nimissä ja sitten Facebookiin raportoidaan, kuinka kivaa oli taas nähdä. Ei se nyt kauheasti ärsytä, mutta pikkuisen harmistunut olo tulee joka kerta. Ei voi mitään.



Toinen on kun joidenkin kavereideni kaverit ihastelevat vuolaasti kaikkia heidän puuhiansa ja kuvia ylistävät mielettömästi. Minun kaverini kommentoivat korkeintaan jotain asiajuttuja.



Ja siis kyse ei ole siitä, ettei minulla olisi hyviä ja rakkaita kavereita. Tyyli vain on ehkä toinen. Olisi kiva kun minuakin joskus kehuttaisiin! :)

usein itsekin aloitteita? Pyydätte päiväkahville tms? Ystävyys vaatii yleensä vähän panostamista, ei pelkkää hehkutusta saa ilman vastavuoroisuutta.

ongelma, minulla vaan suurin osa kavereista asuu 200km:n päässä ja heillä on siellä aina jotain yhteisiä juttuja.. Siksi en viitsikään käydä FB:ssa. Olen ensin ihan tyytyväinen olooni ja elooni, mutta kun menen facebook:iin alkaa oma elämä tuntua tosi arkiselta ja tylsältä.. Tuntuu, ettei mulle tapahdu mitään!

Joo sepä tässä kismittääkin, kun on ite niin tyhmä et avaa sen FB:n. Muuten on ollu kiva ja iloinen päivä ja kun FB:tä lukee, niin tulee tosiaan vaan harmillinen olo. Ei pitäis ikinä "vaan kurkata".



Käyttäjä en ole kauaa ollut ja nyt tuntuu, et voisin vierotta itseni juuri em. syyhyn vedoten. Vaik samalla on kuitenkin kiva kuulla oikeesti vanhoista tutuista. Nää lähinaapureiden kommentit kismittää...

Silti tunnnen itseni aika ajoin ulkopuoliseksi. Olis varmaan parempi etten muiden touhuista tietäisi, ei harmittaisi yhtään.

Toisaalta olen syyllinen tuohon hehkuttamiseen itsekin. Huomaan joskus laittavani sinne "näön vuoksi" omia söpöjä menojani ihan sen takia kun kaikki muutkin. Vaikka oikeasti mulle on aivan sama, tietääkö kukaan, että olen ollut kaverin kanssa jossakin ja on ollut kivaa! Se vaan tuntuu olevan pelin henki FB:ssa. :P Alkanut kyllästyttää koko sivusto tämän poseeraamisen takia.

olen alkanut inhota koko fb:tä tuon hirmuisen pinnallisuuden takia. alkaa tuntua ihan esittämiseltä, kun kellään ei muka ikinä mitään muuta kuin pelkkää juhlaa. olen niin kaunis ja menevä ja suosittu - suorastaan kilpailua siitä kenellä eniten vipinää sivullaan. ei kiinnosta.

Ei meillä vaan ole tuommoista poseeraamista.

"Siivosin tänään ja leivoin ja ehdin kipittää 20 km lenkin ja ei yhtään väsyttänyt"



Samaa joka päivä ja kuinka ollaan täydellisiä ja hyviä. Kamalaa itsensä korostamista ja sitten nuoleskellaan toisia ja yritetään sitä kautta saada lisää kehuja itselle.



Kun oikeasti tietää, että kulissien takana parisuhde menee huonosti ja lapset ovat heitteillä kun mamma harrastaa. Yök, yök, yök. Ei pitäisi aukaista koko facebookia enää.

haastavinta pitkään aikaan.

enimmäkseen sitä näkee kaveeiden kavereissa.



Omat kaverini -myös fb:ssa- ovat enimmäkseen ihania tapauksia, joille on siunaantunut roimasti huumoria, itseironiaa, fiksuja mietteitä yms. Tilapäivitykset ovat siis viihdyttävää luettavaa, ei mitään minä minä-lätinää.



Itseni tekisi niiiiiiin mieli joskus laittaa sinne vaikka mitä tissihiki-pissa-kakka-seksin puute -juttuja, mutta ei voi kun fb-kavereissa on myös työkontakteja, sukulaisia ym. "virallisempia" ihmisiä... :-)

Minullakin on lähimmät kaverit, ne harvat, jotka ovat Facebookissa suurimmaksi osaksi ihania ja hauskoja FB:n tilapäivityksiltään, mutta sitten on minua nuorempia opiskelukavereita, joita en kestä... Luova ala, ja sellainen, missä pitää "myydä" itsensä ja tuoda itseään esille. Kaikki kilvan todistavat omaa intellektuellisuuttaan, erikoisuuttaan ja laajaa, hienoa ystäväpiiriään. Kuvat on huolella valittuja bile-, matka- ja poseerauskuvia.



Ärsyttää itseänikin olla näin huono ihminen, että harmistun tuollaisesta. Pitäisi vain antaa olla, mutta silti vähän harmittaa.



Kyllä minäkin voisin laittaa kaikki parhaimmat poseerauskuvani tuonne esille ja esitellä kaikkea hienoa, mutta en halua lähteä tuollaiseen mukaan. Eli pattitilanne. :)