Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei usko olevansa lapsemme isä!!
14.12.2009 |
eli tulin raskaaksi toukokuun alussa ja lopulla lähdin sitten äitini ja veljeni kanssa serkkuni valmistujaisjuhliin. Täältä matkasin ystävätärtäni tapaamaan (nainen), koska en häntä ollut nähnyt 9 vuoteen ja miehellenikin tästä kerroin.
Oli tarkoitus viihtyä viikko, mutta yhden illan jälkeen minulle iski paniikkikohtaus ja jouduin seuraavana päivänä matkaamaan takaisin kotiin.
Liekkö johtui juuri vieraasta paikkakunnasta ja kotiin matkaa oli melkein 600km ja en juuri matkustele ja kärsin paniikkihäiriöistä.
Nyt mieheni tokaisi ettei usko välttämättä lapsen olevan hänen ja haluaa isyystesteihin lapsen synnyttyä.
Kyselin tätä mikä hänet sai ajattelemaan niin ja vastaus oli tämä reissu, että uskoi minun olleen jonkun miehen luona ja koska lupasin ottaa ystävättärestäni kuvan, mutten sitten ottanut kun visiittini jäi lyhyeksi eikä tullut samaisena iltana mieleen näpsiä hänestä kuvaa.
Miehelleni sanoinkin että saamansa pitää mennään ja teetätetään testit. Itselläni ei ole mitään salattavaa ja tiedän lapsen olevan mieheni, koska en ole koskaan häntä pettänyt enkä tulisi pettämäänkään.
Silti mielestäni törkeää edes ajatella moista asiaa...
Mitä te tekisitte minun tilanteessani?
EN haluaisi nostaa turhaa haloota tai kieltää tekemästä testejä, koska silloin mieheni alkaisi enemmän vaan ajatella etten halua testejä koska hän ei olisi isä..
Olen niin pettynyt ettei mieheni luota minuun tämän vertaa!!!
Lapsemme syntyy helmikuussa.
Kommentit (28)
jopa niin että vieraat ihastelivat että miten on isänsä näköinen, kun oli veljeni sylissä.
Kakkonen oli isänsä veljen näköinen ja minä itse heräsin huomaamaan sen. Hääpäivänä vieraat laukoivatkin että otitko väärän veljen.
No, kolmonen muistuttaa sitten jo mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 kanssa erotkaa aina kun menee sukset ristiin elämä ei ole niin mustavalkoista eikä se ole ratkaisu jos sattu vahingossa vaikaa rakastamaan sitä toista puolta tuntuu jotenkin itseriittoiselta tuo oleminen
mutta en loukkaantuisi jos miehen olisi halunnut isyystesti! Hän itse otti leikillä koko asian, kun tunnusti lastaan valvojan kysyessä haluatko isyystesti.
Mielestäni se ei ole luottamuksen pulaa, vaan miehen varmistus pitkäaikaiseen sitoomukseen> lapseen ja sitä käyttä sinuun loppu elämäkseen.
sen takia en mieheltäni kielläkään tätä jos on samaa mieltä vielä lapsen syntymän jälkeen.
Ottakoon jos siltä tuntuu, mutta jotenkin otan asian silti loukkauksena, koska tuntuu ettei mieheni luota minuun vaan luulee että kyseinen lapsi voisi olla jonkun muun!
En edes usko että mieheni olisi nostanut tätä asiaa esille jos en olisi lähtenyt ystävättäreni luona käymään keväällä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miehen olisin jättänyt jo siinä vaiheessa kun rupesi puhumaan isyystestistä. Siis tottakai miehen pitää varmuus saada jos hän epäilee, mutta se epäily loukkaisi minua ainakin niin pahasti että se suhde olisi siinä, koska en myöskään koskaan pettäisi miestäni.
Luulenpa että joudut jokatapauksessa tehdä sen testin, koska vaikka päättäisitkin jatkaa miehesi kanssa (MITÄ EN TODELLAKAAN SUOSITTELE, hän kuulostaa sairaalloisen mustasukkaiselta) niin ellette tee isyystestiä, miestäsi jää asia kaivelemaan kuitenkin.
Hän saattaa pettää sua itse,koska on noin altis uskomaan sut pettäjäksi.Itse uskolliset ja tasapainoiset normaalit ihmiset ei epäile tuollaisia rakkaasta kumppanistaan.Epäilyt heräävät vasta kun on syytä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo on mieheltäsi paniikin aiheuttama primitiivireaktio.
Exäni epäili aikanaan myös, ja otin asia rauhallisesti koska raskaus alkoi yllättäen, ja herätti myös miehessä tunteita laidasta laitaan.
Lupasin exälle ne testit, ja hän vannoi kautta kiven ja kannon haluavansa ne, tai mörökölli hänet vieköön.
Kun lapsi sitten syntyi, se teki isästään orjan alle minuutissa, ja kun lastenvalvoja varovasti kysyi isyyden varmistamisen tarpeellisuutta, niin mies oikein suuttui, "kuin se akka oikein kehtaa!!!"
Annahan hiukan aikaa miehelle, saattaa laantua itsekseen tuo.
ja se on ollut sitä jo ennen mahdollista "raskauspaniikkia", koska on vaatinut yökylässä tavattavasta ystävättärestä kuvaa alunperinkään. Jo sen perusteella suhtautuisin häneen epäluuloisesti. Ei ole tervettä, eikä lupaa hyvää. Isyystesti on tässä vain piste iin päälle, pahin epäluottamuslause.
Jos päädyt jatkamaan miehen kanssa, tuo todennäköisesti pahenee. Päädyt vielä todistelemaan, ette flirttaa päiväkodin työntekijoiden ja marketin kassojen kanssa.
Jätä se mies. Mutta anna tehdä testit lapsen synnyttyä, ettei tule mitään sanomista ja että lapsi saa isän edes paperilla. VOi olla, että käytännön elämässä tuosta ei paljoa iloa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kuin raskaana olevallakin. Ihan luonnollista.
En ikinä jaksais tollasta ylimustista ihmistä, mulla menis varmaan hermot lopullisesti!:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asemaan, sillä heidän vanhemmuutensa on nykyisen tiedon varassa melko varmaa, jos lapsen synnyttävät.
Vanha tietohan on, että 20% lapsista on jonkun muun kuin sen, joka itsensä isäksi kuvittelee.
Lähes kaikki miehet epäilevät jossakin vaiheessa isyyttään.
T. Terapeutti
Kuulostaa suorastaan vainoharhaiselta ja mustasukkaiselta pyytää vaimoa ottamaan ystävättärestä kuva. Tuo isyystesti on varmaan vielä vain pieni osoitus siitä, mitä tuleman pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos nyt on jo noin idiootti, voit olla varma ettei se parempaan suuntaan tästä mene.
Nyt istutte pöytään ja keskustelette asian.
Ilmaise selvästi loukkaantumisesi pettämisepäilystä ja miettikää millä pohjalla suhteenne on.
Tällähän ei ole mitään tekemistä teidän kanssa, mutta hyvän ystäväni ex oli ihan samanlainen. Homma meni siitä niin että mustasukkaisuus sai täysin vallan heidän suhteessa. Mies jopa kävi huorissa, kertoi ystävälleni, hän kanssa kun vaimokin. Vaimolla oli HYVIN iso vatsa eikä todellakaan pettänyt.
Vähän sitten lyömistä joukkoon ja sitten tulikin ylläri ylläri ero.
Mieti mitä haluat suhteelta. Jos alistut moisiin syyttelyihin, silloin suosittelen peiliin katsomista.
varmaan monesta syystä. hän on kyllä melko mustis luonteeltaan, toisaalta taas mä olin viettänyt aika vilkasta elämää ennen kuin hänet tapasin, ja raskaus alkoi hyvin yllättäen aika pian ensitapaamisen jälkeen. Sen takia mies varmaan epäröikin omaa isyyttään. Hän vain kysyi yhtenä päivänä, että mitä tekisin, jos hän haluaisi teettää isyystestit. Loukkaannuin kyllä tämmöisestä epäilystä silloin, vaikka nyt sen ymmärränkin. Sanoin, että jos hänellä on ne rahaa maksaa, selvä, teetetään ne. Mutta jos hän ei luota minuun tässä vaiheessa, ennen lapsen syntymää, on varmaan syytä lopettaa häiden suunnittelu, yhteisen kodin etsintä ja huonekalujen metsästys. Mies sanoi, että hän haluaisi miettiä pari päivää, sanoin, että mieti rauhassa - samana iltana mies totesi, että hevon v*tut me mitään testejä mennä teettää, nehän maksaakin pirusti :)
yhteiskunta kustantaa isyystutkimukset.
Jos olette aviossa anna äijän maksaa.
Loukkaavaa on epäillä. Onko miehesi luonteeltaan mustasukkainen jos on niin harmi.
Erosin ensimmäisestä miehestäni sairaalloisen mustasukkaisuuden vuoksi ja se liitto oli henkisesti raskas taakka.
Kissa pöydälle ja keskustelemaan.
Miehetkin saavat hulluja päähänpistoja raskausaikana, lapsen syntymä on suuri asia joka vähän sekoittaa päätä. Minunkin mieheni on raskausaikoina mutissut isyydestään vaikkei ole ollut mitään syytä epäilyyn. Kaikki mutinat ovat unohtuneet kun isä on saanut vauvan syliinsä ja raskausajan ulkopuolisuus loppuu.
asemaan, sillä heidän vanhemmuutensa on nykyisen tiedon varassa melko varmaa, jos lapsen synnyttävät. Vanha tietohan on, että 20% lapsista on jonkun muun kuin sen, joka itsensä isäksi kuvittelee. Lähes kaikki miehet epäilevät jossakin vaiheessa isyyttään. T. Terapeutti
niin ei tarvitse epäillä. Meillä miehen isä aikoinaan kuopuksen synnyttyä "vitsaili" että koskas te siellä etelän lomareissulla olitte kun tyttö näyttää niin tummalta. Käskin apem katsoa lapsen korvia jotka on ovat kopio isänsä korvista.
aika pitkään ja hartaasti ja ihan juurtajaksaen ja rohekasti. En syyttelisi olisin kiinnostunut.
-Mikä sai miehen sellaisiin ajatuksiin, onko hän usein mustasukkainen, pelkkä kuvan puuttuminenko tämän laukaisi, onko miehellä heikko itsetunto, oletko käyttäytynyt jotenkin prvosoivasti, onko miehellä syytä epäilyihinsä...
-Kesksutelisin omista tunteistani, olenko ollut mustasukkainen, miltä tuntuu kun mies ei luota...
-Tästä voi tulla vielä ihan hyvä juttu, yleensä hyvä suhde vaan paranee kun epätäydelliset ihmiset kolahtelevat vastakkain ja sitten selvitellään, korjataan ja hioudutaan tiiviimmin yhteen. En ymmärrä näitä, jotka täällä jokaiseen viestiin vastaavat erotkaa heti kulkematta lähtöruudun kautta.
Mikähän siinä on että jokaiseen ongelmaan avlta löytyy kyllä ratkaisu ja se on se että pitää erota.
Ei, näiden apn kertomien asioiden perusteella mies ei vaikuta mitenkään potentiaaliselta murhaajalta.
Mustasukkaisuutta esiintyy, tuo ei vielä sairaalloiselta kuitenkaan vaikuta!
Onhan se kyllä ennenkin huomattu että av-mammojen mielestä jokainen mies on psykopaatti ja pettäjä.