Koira+pienet lapset, miten onnistuu?

Jos olette kaiket päivät poissa ja illalla huomiota on jakamassa pienet lapset, niin ei siihen yhtälöön enää koira mahdu.

Jos olette kaiket päivät poissa ja illalla huomiota on jakamassa pienet lapset, niin ei siihen yhtälöön enää koira mahdu.

terv. koiran omistaja ja pienten lasten äiti

-ap

Eli odottaisin semmoiset 6 vuotta vähintään. Sitten ovat tarpeeksi isoja osallistumaan koiran ulkoilutukseen ja hoitoon oikeasti.

Kun en osaa oikein ajatella sellaisen puitteissa joka on vasta ottamassa koiraa.



Meillä on koirat olleet ennen lapsia ja muksut on tulleet lauman jatkoksi.

Jos tosiaan on pieniä lapsia niin odottaisin kunnes he ovat sen ikäisiä että voivat jäädä itsekseen kun äiti on lenkillä tai voivat itsekseen lenkittää koiraa.



Ei meilläkään mitään tulisi jos ei asuisi omakotitalossa jossa oma aidattu piha. Koirat hoitaa itse aamuisin iltatoimensa ja lenkitetään vasta töiden jälkeen.

Jos aamulla pitäisi pissattaa pentua, pukea lapset ja viedä koiraa ulos niin eihän siitä mitään tule tai ainakin pennun sisäsiisteys treeni on aika heikkoa. Tarvitaan kyllä kahden aikuisen saumatonta yhteistyötä että onnistuu niin ettei kaikilta mene hermo.

Miksi haluatte koiran? Siis oikeasti tätä kysymystä kannattaa miettiä tarkkaan. Mitä lisäarvoa se mahdollisesti elämäänne tuo? Minkälaisia uhrauksia koiran eteen ollaan valmiita tekemään? Minkälaisen aseman koira tulee perheessä saamaan?

Kolmatta lasta ei tehdä, mutta rakkautta olisi vielä jakaa. Mä olen haaveillut koirasta jo ihan lapsesta saakka, joten jokunen vuosi odotusaikaa kyllä onnistuu. Koira haluttais perheenlisäksi ja tottakai tiedämme että koiran eteen täytyy tehdä paljon, se on perheenjäsen. Muutamilla ystäväperheillä on koira, ja hyvin tuntuu sujuvan. Mutta heilläkin koirat ovat olleet ennen lapsia, että sikäli ehkä eri tilanne.

-ap

että purat sen viettisi heihin.

painaa, kun koirat ei saa tarvitsemaansa huomiota.

T:kaksi pientä lasta, työssä käyvät vanhemmat ja koira

että lapsista ei huolehdita tarpeeksi, tai rakasteta tarpeeksi. En ymmärrä. Sen takiahan täällä kyselen, että voin muodostaa jonkinlaisen järkevän kannan asiaan, joka on todella suuri päätös. Lapseni saavat kyllä hoivaa, älä siitä murehdi.

-ap

Olen nähnyt lukuisia koiraperheitä, jossa koira on saanut "vauvan" aseman, ja alusta alkaen on menty metsään kaikessa mitä koiran kouluttamiseen ja kasvatukseen kuuluu.



Koira on eläin, joka ottaa laumassaan vapauksia niin paljon kuin niitä sille annetaan. Lasten on myöskin oltava riittävän isoja käsittääkseen, että ovat koiran yläpuolella keskinäisessä hierarkiassa, ja myös osaltaan vastuussa koiran kasvatuksesta.

Mutta kai nyt itsekin ihan perusmatikalla tajuat, että joku siinä kärsii, jos illalla yrittää hoitaa koiran, lapset, kodin jne.



Itselläni lapset 5 ja 7 ja meillä on koira. Teen töitä kotona ja iso piha on aidattu ja silti tuntuu, että en riitä kaikkeen mihin pitäisi. Meillä on vanha 10-vuotias pienikokoinen koira, joka siis minun kanssani täällä koko päivän, eikä sitä silti ehdi hoitaa kunnolla.



Ikinä en edes tähän ottaisi reipasta pentua kärvistelemään.

kaikesta negatiivisesta palautteesta riippumatta, niin yrittäkää ainakin ajoittaa se pahin pentuvaihe kesälomaan tai vastaavaan aikaan, jolloin pentu saa rauhassa totutella olemaan yksin, siis pikkuhiljaa.



Ymmärrän kyllä kuumeesi! Itse tiedän olevani kohta samassa tilanteessa, kun pahin suru vanhan ystävän lähdöstä menee ohi. Meillä on nuroin laspsista vasta 3v, ja olen päättänyt odottaa 2-3 vuotta, mutta katsotaan nyt. Meillä kyllä se ero, että kaksi vanhinta lasta pystyvät jo osallsitumaan koiranhoitoon.

Mun mielestä koira vasta kouluikäisten lasten perheeseen.

Lasten on myöskin oltava riittävän isoja käsittääkseen, että ovat koiran yläpuolella keskinäisessä hierarkiassa, ja myös osaltaan vastuussa koiran kasvatuksesta.

Eli meidän perhe odottaa suosiolla vielä jokusen vuoden. Ehkä se oikea aika koiralle vielä koittaa:)Tietenkään ei ole tarkoitus että kukaan kärsii tilanteesta.

-ap

Mäpäs kerron tässä realistisesti mitä meidän elämä koiran kanssa on. Ehdinkin hyvin, koska lapsi nukkuu ja just sain pestyä matot, joille koira oksensi koska se sai kiertävän vatsataudin koirapuistosta (mikä ei ole harvinaista. Varsinkin sulan maan aikana kaupunkikoirilla on, kahden ekan elinvuoden aikana, USEIN vatsa löysällä. Meillä herkkävatsainen yksilö, joten sekin oksentelee muutaman kerran vuodessa). Mut suahan ei pienet ykät olkkarin matolla varmasti säikytä. Ja lapsien äitinä olet tottunut nousemaan keskellä yötä sotkuja siivoamaan, samalla vaivallahan sitä juoksasee korttelin ympäri käyttämään pahoinvoivaa koiraakin yökävelyllä. ;)



Koira tarvitsee (aikuisena) ulkoilua n. 2 tuntia joka päivä. Noista ei voi tinkiä, varsinkaan aktiivisten rotujen kohdalla, koska koira alkaa helposti oireilla jatkuvalla haukkumisella ja tuhojen tekemisellä. Jotkut rodut kirjaimellisesti pimahtavat, jollei liikuntaa ole riittävästi. On tietenkin niitäkin yksilöitä, jotka vaan nukkuis sohvalla, mut harvemmin...

Pentu tarvitsee tietenkin paljon useammin ulkoilua + muutaman kerran n.5 minuutin koulutusjakson joka päivä, sekä erikseen arkipäivän rutiineihin liittyvää tapaopetusta. Ekana vuotena siis kannattaa varautua siihen, että koira vie paljon aikaa. Ne hihnan päässä nätisti löntystelevät aikuiset koirat on ihan eri maailmasta, kuin nuori ja energinen koira.



Oma koirani on trimmattavaa rotua, joten trimmiin + pesuun on varattava kuukaudessa yksi iltapäivä, mikä ei ole kovin paljoa. Me pidetään karva niin lyhyenä, että koiraa ei tarvitse harjata kuin kerran viikossa. Lisäksi siltä on harjattava joka päivä hampaat tai se saa hiivaa huulipoimuihinsa. Mut muita koiria en tiedä joiden hampaita pitäis harjata näin ahkerasti, tämä on meidän koiran jalostuksesta johtuvan rakennevian syytä.



Eniten työllistää tassujen pesu, mitä pitää tehdä kura-aikana jokaisen lenkin jälkeen, jollei pidä koiralla tossuja. Se on työlästä, koska myös sitä kylppäriä saa pestä yhtenään, ja märkiä pyyhkeitä on sit kylppäri täynnä, koska ei ne ehdi kuivua ennen seuraavaa lenkkiä. Matot on myös tosiaan helposti likaisina, ja vaaleat matot voi suosialla unohtaa.



Varaudu myös siihen, että jos teillä on leluja lattialla, niin ne ovat kohta entisiä leluja. Mikään ei viehätä koiranpentua yhtä paljon kuin lapsen lempinalle, jossa on lapsen tuoksu ja joka on selvästi tärkeä juttu. Se syödään ekana.



Mut kaikki nämä on ihan pikkujuttuja, jos jokainen perheenjäsen on sitoutunut koiran hoitamiseen - siis kaikkeen muuhun paitsi siihen ulkoiluttamiseen, joka on vaan osa koiran kanssa elämistä. Yllättävän usein näin ei ole, vaan perheen äiti huomaakin olevansa se, joka yrittä pitää koiralle johdonmukaista kuria, joka kerää leluja lattialta ja uhkailee että kohta koira syö nämä, joka joka ikinen kerta, kun ulko-ovi aukaistaan, huolehtii karkaako koira, ja äiti on tietenkin se, joka kaikkien muiden mentyä nukkumaan jää vielä lisäämään koiralle vettä kuppiin ja käyttämään sitä iltapissalla, koska jotenkin se vaan taas kaikilta muilta jäi.



Koira on teille iso ilo ja varma ulkoiluttaja, mut kannattaa tosiaan miettiä vielä, ottaisitteko sen vasta sitten, kun lapsistakin on jotain apua tai elämäntilanne muuten helpompi. Mä olen nähnyt riittävän monta pikkulapsiperhettä, joissa koira on ollut sen vuoden- pari, ja sit on vaan myönntettävä, ettei aika riitä sille.

Miten ois aikuinen, uutta kotia etsivä koira? Niitä on useinkin tarjolla, myös lapsiin tottuneita, ajanpuutteen vuoksi pois laitettavia? Vilkaisepa vaikka Apula-palstaa!

ensimmäiseksi koiraksi? En suosittele.

Onko kokemusta?

Toinen ei koskaan oppinut pitämään lapsista. Oli ilmeisesti ollut joskus lapsiperheessä, jossa sitä kiusattu.



Ja toiselta paljastui paha lonkkavika ja se jouduttiin lopettamaan.



Nämä oli minulla ennen lapsia. Ja nyt kun otin koiran, otin sen takuuvarmalta kasvattajalta. Koska halusin luotettavan ja terveen.



Myöhemmin kyllä voin ottaa taas rescue-koirankin, mutta lasten kanssa riskit on aika isot.