Miten jaksan lasten kanssa

Soitapa sinne huomenna ja kerro huolesi. Mä soitin ylivilkkaan poikani tähden ja nyt odottelen aikaa, lupasivat sen antaa ennen joulua.

minulla on 3 lasta, iät 2v, 3v ja 5v..

Ja erityislapsi tai ei ei tämä keskimmäinen niin aina hermot menee.. Puhuu kovalla äänellä, koskee joka paikkaan, itkee tuplasti kovempaa, könyää koko ajan syliin.. ym ym..

Mutta silti on rakas, niin rakas tämä keskimmäinen että välillä yhdyn milipiteeseen "mitä rankempaa sen rakkaampaa.."

Mutta siis, yritä olla puuttumatta joka asiaan, katso miten pitkälle tappelevat- siis joskus ihan oikeasti osaavat sopia, vaikka äiti ei olisikaan välissä. Lähde vaikka viikolla vuorotellen yhtenä iltana jonnekin yhden lapsen kanssa kahdestaan. Saatte keskinäistä aikaa. Tai tehkää jotain yhdessä,kaipaavat varmaan seuraasi, siksi tappelevat ja kerjäävät sinun huomiotasi..

tsemppiäää

ap

En saanu lapsia tai nuorempaa rauhottumaan, ärsytti koko ajan puhumalla, toinen halus pissalle ja vuoron perään juomista. Sit palo pinna ja siirsin nuoremman omaan sänkyyn. Niinkun olis ollu kiva nukkua kaikki samassa sängyssä niin ei yhtään arvosteta tälläisiä pikku ihanuuksia mitä antaisin. Sit itkee nuorimmainen ja äiti mutta sen jälkeen kaikki nukuttiin.

Nyt taas on energiaa sitten riehua :( mutta jos eivät nuku niin kitisee ja tappelee. Leikkivät tällä hetkellä keskenään lastenhuoneessa ovi kiinni, en edes uskalla mennä katsomaan mikä sotku. Koko ajan siivoon ja yritän pitää asuntoa järjestyksessä mutta aaaaarrrgggggghhhhh.



Olis niin kiva nauttia pikku kivoista asioista kummankin lapsen kanssa ja koko perheen kanssa mutta mennään me minne tahansa niin kaos on päällä. HoppLopp olis yks paikka missä meidän hurrigaanit sais toteuttaa itseään mutta kun koko ajan ollaan kipeenä niin en usko että tekee hyvää siellä riehua ja myöskään ei ole järkeä muita tartuttaa nuhaan.



Kiitos tsempeistä ja siitä että saan purkautua.

ap

ikätason mukaisesti tietenkin. Äidin tehtävä ei ole olla koko ajan pitämässä leikkiä yllä, tämä rooli on väärä, siitä pois. Äiti ei myöskään näytä omaa epävarmuuttaan, ei huuda eikä varsinkaan itke. Selkeytä itsellesi rutiinit, päivän kulku, ja pysy suunnitelmassa. Älä vaihtele ja venkslaa asioita edestakaisin lasten pillin mukaan, lasten luottamus sinun kykyysi hallita tilanne karisee nopeasti. Ensin tulee protestia, mutta kun asiat toistuvat vakaina ja äiti pysyy vakaana, tilanne rauhoittuu.

yritän olla mukana ja ohjata leikkiä mutta kun en aina pysty/ jaksa, olis muutakin hommaa välillä tehtävänä.

ap

ilman, että hän kokee oman olemassaolonsa uhatuksi. Sen oivaltaminen, että äiti ei ole kaikkivoipa, tulee vasta paljon myöhemmin, esiteininä. Tunnekasvatus ei myöskään lähde siitä että nähdään liian pienenä riitelyä, itkemistä, raivoa tai jotain pelottavia ääritunteita. Äiti on vakaa ja varma suoja joka tilanteessa.

että siellä osaavat löytää sellaiset ratkaisevat tekijät, joita ei itse keksi. Kyllä meillä ainakin siitä oli oikeasti apua. Vaikka eivät hekään lapsia muuksi muuta, mutta ongelmakohta saatiin kyllä siedettävämmäksi, kun siellä osasivat kertoa mitä lapsi luultavasti ajattelee ja kokee ja miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

Ja se kyllä auttaa tosissaan. Viisivuotias on jo ihan toisenlainen kuin nelivuotias. Viisivuotias alkaa jo ymmärtämään, että kun jotain on tehtävä niin on tehtävä. Nelivuotias vielä venkoilee vastaan, juoksee karkuun ja on sillä tavalla hankala. Viisivuotiaalla on jo järkeäkin päässä.



Ja sen isomman perässä pienempikin sitten tekee, vaikka ei vielä samalla tavalla tajuakaan, että miksi tehdään mitäkin.

Missäs se isi on kun äitiä väsyttää?

Nyt ollaan oltu perheneuvolassa, yhä edelleen ollaan ja lapset on 4v ja 6v. Toinen on erityislapsi, ja ei päivähoidossa puhu, kotona huutaa ja koheltaa siitäkin edestä.



- Ota oikeasti lastenhoitaja, aloita jokin harrastus vaikka lenkkeily.

- Opeta mies ottamaan vastuu kodista ja molemmista lapsista vaikka kantapään kautta, eli tempaise ja lähde yksin lomalle, vaikka edes viikonlopuksi.

- Tehkää tosiaan joka lapsen kans erikseen yhdessä jotain juttuja, keskenänne. 4v osaa jo pelata jotain pelejä esimerkiksi, leipoa, käydä uimassa, pulkkamäessä, luistelemassa.. 2v kanssakin keksii jotain, vaikka työntäisi rattaissa lenkillä ja kaupassa, sekin riittää. Samaten isommalle riittää usein pelkkä kauppareissu yhdessä, tai takkapuiden nouto ulkoa sisälle, eli ihan arkiset asiatkin.

- Unet on tärkeä juttu, sitten jaksaa pitkälle.

Ja pidä huoli että syöt säännöllisesti ja terveellisesti.

mutta ihan normaalilta lapsiperheen elämältä tuo kyllä kuulostaa. Meillä lapset 2, 4 ja 6 ja ajoittain tuntuu kyllä raskaalta, mutta yritän asennoitua siihen, että ne on vaan lapsia. Ne on pieniä vaan vähän aikaa ja siihen kuuluu riehumista ja meteliä. Anna heidän nauttia lapsuudestaan täysillä. Pistä vaikka tulpat korviin.