Vauva 3kk ja edelleen pelkään joka päivä, että se kuolee..
Kommentit (11)
traumaattista taustalla? Ei kai tommonen ihan normaalia ole, jos kovasti pelkäät. Mut jokainen äiti käy noita tunteita joskus läpi.
Korkeintaan opit työntämään ikävät pelot ja ajatuksen pois mielestä. Silti aina välillä sitä pysähtyy miettimään ihmeellisiä asioita, erilaisten läheltä piti-tilanteiden ym. jälkeen.
Ja niin, sehän ei tosiaan taida loppua ikinä.
pelkäät. Oletko käynty tapahtuneen läpi terapiassa?
ap
Koska se tapahtui ja miten? Anteeksi uteliaisuus, mä olen sellanen.. Älä vastaa jos tuntuu siltä, ettet halua..
siitä että kävisit juttelemassa vaikka psykologin kanssa. Varsinkin jos sinulla ei ole mitään erityistä syytä pelätä että vauvasi kuolisi.
Kyllä te hienosti selviätte. Yritä rentoutua ja anna vauvasi tehdä sinut onnelliseksi :) Paijaile vaikka pikku päätä ja mieti että siinä se nyt on ja varsin vahvasti hengissä ja miten se tuoksuukin niin ihanasti vauvalle...
En yhtään ihmettele pelkoasi. Itse asiassa ketjusi otsikko laittoi minut ajattelemaan, että todellakin itse taisin lopettaa nämä kauhukuvat lapsen ollessa noin vuoden ikäinen ja minulla ei mitään tuollaisia suuria menetyksiä. Synnytyksen jälkeistä masennusta kylläkin.
olet varmasti kyllin hyvä äiti lapsellesi, vaikka pelkäisitkin. Suosittelen myös menemään hyvän psykoterapeutin luokse keskustelemaan menetyksestäsi ja tunteistasi.
kaikkea hyvää teidän perheenne elämään!
ei mitään syytä pelätä, mutta rakastan poikaani niin valtavasti, ja hän on kaikin puolin ihanin lapsi maailmassa, joten pelkään että hänet otetaan pois...
Mutta odotas vaan kun se lähtee kouluun ja kertoo että se on tönästy asfalttiin niin että päähän tuli kauhee kuhmu! Vastako se pelottaa sitten kun et voi olla edes itse hoitamassa, näkemässä, paikalla, puolustamassa. :(
Sun pitää vain luottaa että sun vauva on vahva.
Sä hoidat ja annat hellyttä. Se on ihan normaalia että se ihanan menettäminen pelottaa.
T: leijona-emo
Enpä usko, että kaksi kertaa osuu samaan taloon.
Mun 6v. täyttävä poika on tosi omatoiminen, mutta en luota siihen pätkääkään ja pelkään lapsen puolesta vieläkin.
Itsekkin mietin joka päivä jossain vaiheessa, että mitä jos tapahtuu jotain jollekkin lapsistani taikka miehelleni..