Miksi on pakko mennä mummolaan yökylään?
Mua taas rasittaa etukäteen joulun pyhät, kun taas on tiedossa yksi tai kaksi yötä anoppilassa. Lapset riehuvat, anoppi hössöttää ja itse juoksen lasten perässä koko ajan. Nukkumaan meno on aina vieraassa paikassa hankalaa, mieluiten ajelenkin aina illaksi kotiin laittamaan lapset nukkumaan omiin sänkyihin. On niin paljon sujuvampaa. Mutta mies haluaa ehdottomasti olla yötä ja nyt ilmeisesti kaksi ainakin. Aaah. Olenko nyt se joustamaton ja inhottava vaimo ja äiti, kun en näe mitään merkitystä sillä, että jää YÖKSI. Välimatkaa on 25 km ja autolla matkaan menee 20 min.
Kommentit (11)
Itse olen sanonut että jos sukulaisiin on ihan pakko muka mennä, niin se es tosiaan ole sitten minä joka juoksee lasten perässä ehkäsemässä jos minkä moista kaaosta. Kerran jäätiin yöksi, mies tuli jo kahden tunnin päästä anelemaan apua. Tämän jälkeen myönsi että ehkä olis sittenkin parempi viettää juhlat kotona ja ehkä korkeintaa tehdä pikavisiittejä sukulaisille xD
Minusta on paljon rasittavampi pakata lapsille kaikki yöpymisvaatteet mukaan ja vaihtovaatteet ja muut kuin ajella välissä kotiin. Yöstä ei saa yhtään mitään lisäekstraa, varsinkin kun lapset heräilevät oudossa paikassa useammin. Ainoa hyöty on ehkä se, että periaatteessa voitaisiin miehen kanssa nukkua aamulla pitkään. Käytännössä lapset metelöivät niin paljon, etten itse ainakaan siihen pysty. Jo seurusteluaikana oli jotenkin kauhean kummallista, että kun asuttiin 10km:n päässä, niin olisi väkisin pitänyt jäädä yöksi. Mulle nuo anoppilan reissut eivät suinkaan ole rentouttavia, kuten miehelle (kun menee lapsuudenkotiinsa), päin vastoin.
koska asutte noin lähellä! Ei tulisi minulle mieleenkään...
Mies saisi ihan vapaasti jäädä yöksi.
Mikä on siis ongelma?
Löhöää sohvalla ja katselee telkkaria. Välillä nousee valmiiseen pöytään syömään. Minä yritän autella anoppia, koska en kehtaa vaan makailla. Meillä kotona lapset ovat aika vapaasti enkä heitä erityisemmin vahdi. Mutta jos teen saman anoppilassa, on anoppi helisemässä ja juoksee sitten perässä vahtimassa, ettei mitään satu. Eli jos löhöän = ei hyvä, jos juoksen perässä = tuskaa. En myöskään jaksa koko ajan olla kieltämässä lapsia tekemästä jotain, kuten anoppi.
a.p.
Itse olen sanonut että jos sukulaisiin on ihan pakko muka mennä, niin se es tosiaan ole sitten minä joka juoksee lasten perässä ehkäsemässä jos minkä moista kaaosta. Kerran jäätiin yöksi, mies tuli jo kahden tunnin päästä anelemaan apua. Tämän jälkeen myönsi että ehkä olis sittenkin parempi viettää juhlat kotona ja ehkä korkeintaa tehdä pikavisiittejä sukulaisille xD
Olen joskus ehdottanut, että mies menisi lasten kanssa kyläilemään ja minä jäisin kotiin. Kun omaa aikaa ei juuri ole, se kuulostaisi ihanalta. Mutta säälin anoppia, kun joutuisi katsomaan sitten koko laumaa.
a.p.
Mies saisi ihan vapaasti jäädä yöksi. Mikä on siis ongelma?
lasten kanssa taksilla kotiin, jos mies haluaa välttämättä jäädä äitinsä luo jouluksi yökylään.
Joillakin ei ilmeisesti se napanuora koskaan katkea...
koska sun on mahdollista oikeasti tulla yöksi kotiin. Meidän on pakko aina yöpyä jokaisella mummolan vierailulla (molempien isovanhempien luo matkaa satoja kilometrejä). Munkin mielestä yövierailut on hankalia. Nyt sit tilanne on se, että lapset näkevät isovanhempiaan enää pari kertaa vuodessa, koska hekään eivät halua yöpyä meillä.
Minusta on paljon rasittavampi pakata lapsille kaikki yöpymisvaatteet mukaan ja vaihtovaatteet ja muut kuin ajella välissä kotiin. Yöstä ei saa yhtään mitään lisäekstraa, varsinkin kun lapset heräilevät oudossa paikassa useammin. Ainoa hyöty on ehkä se, että periaatteessa voitaisiin miehen kanssa nukkua aamulla pitkään. Käytännössä lapset metelöivät niin paljon, etten itse ainakaan siihen pysty. Jo seurusteluaikana oli jotenkin kauhean kummallista, että kun asuttiin 10km:n päässä, niin olisi väkisin pitänyt jäädä yöksi. Mulle nuo anoppilan reissut eivät suinkaan ole rentouttavia, kuten miehelle (kun menee lapsuudenkotiinsa), päin vastoin.
koska asutte noin lähellä! Ei tulisi minulle mieleenkään...
Me asutaan jopa samassa kaupungissa kuin hän, mutta silti joskus viikonloppuvierailun jälkeen ehdottaa, että jäätäisiin yöksi. On muutenkin aika kiinni 25-29 -vuotiaissa pojissaan. Miestä takertuminen ärsyttää, joten ei ole onneksi jääty yökylään...
Sillä muutenhan hän ehdottaisi ilman muuta, että lapset jäävät mummolaan yöksi ja sinä ja miehesi ajatte yöksi kahdestaan kotiin. Eikö? Aika surulliselta vaikuttaa teidän aviosuhde...
Mua taas rasittaa etukäteen joulun pyhät, kun taas on tiedossa yksi tai kaksi yötä anoppilassa. Lapset riehuvat, anoppi hössöttää ja itse juoksen lasten perässä koko ajan. Nukkumaan meno on aina vieraassa paikassa hankalaa, mieluiten ajelenkin aina illaksi kotiin laittamaan lapset nukkumaan omiin sänkyihin. On niin paljon sujuvampaa. Mutta mies haluaa ehdottomasti olla yötä ja nyt ilmeisesti kaksi ainakin. Aaah. Olenko nyt se joustamaton ja inhottava vaimo ja äiti, kun en näe mitään merkitystä sillä, että jää YÖKSI. Välimatkaa on 25 km ja autolla matkaan menee 20 min.
koska asutte noin lähellä! Ei tulisi minulle mieleenkään...