Lue keskustelun säännöt.
Oikean elämän ilkeä äitipuoli.
11.12.2009 |
Siis tuli niin paha mieli kun kuulin tutultani 11v tytöstä jonka isä on mennyt uusiin naimisiin ja saanut nyxänsä kanssa lapsen ja tämän jälkeen käytännössä hylännyt edellisen liittonsa lapsen.
Harventanut koko ajan tapaamisia jne.
Lapsen äiti vei asian oikeuteen jolloin sovittiin uusi tapaamisaikataulu ja isä laistaa nyt siitäkin.
Uusi äitipuoli ei kuulemma halua tyttöä HEIDÄN kotiinsa.
Miten joku nainen voi olla noin kylmä ja sydämetön että kääntää selkänsä lapselle?
Luulisi että edes jonkunnäköinen empatiakyky herää viimeistään siinä vaiheessa kun saa omankin lapsen. Että osaisi vaikka ajatella miltä tuntuisi kun/jos se oma lapsi olisi joskus samassa tilanteessa.
Ja turha tulla väittämään että "kun se on niin hankalaa kun joku murkkuikäinen tulee sotkemaan MEIDÄN perheen arjen".
HALOO! Sillä miehellä on ollut myös toinen perhe, josta hänellä myös on velvollisuuksia sen esikoislapsensa muodossa.
Ja miten joku äijä voi olla noin munaton ja selkärangaton että antaa uuden muijansa tulla itsensä ja lapsensa väliin?
Kommentit (5)
jos lapsen isä ei ole paikalla. Jääpähän mulle enemmän päiviä :=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni exä on raivoissaan siitä, kun "omin" heidän lapsensa perheeni jäseneksi. Äiti pelkää ilmesiesti (turhaan), ettei lapsi enää kohta väitä hänestä. Ei exälle pysty koskaan olemaan mieliksi. Tämä minun mieheni exä varmaan hyppisi riemusta, jos kieltäytyisime ottamasta heidän lastaan meille.
Näitä aina välillä kuulee :(
Itselläni on onneksi tytärpuolen kanssa hyvät välit, eikä "iltatähden" syntymän johdosta välit ole ainakaan huonompaan suuntaan menneet. Tosin perheessämme on sekä minun, sinun että meidän lapset, joten ihan suoraan ei voi verrata.
Musta tuntuu, että aika usein kuulee näitä tarinoita, jossa nimenomaan se eka oma lapsi laukaisee äitipuolessa kielteisiä tunteita lapsipuolta kohtaan. Ehkä se on se vauva-aika ja sen rankkuus - ei vain enää jaksa peitellä tällaisia tunteita - tai joku ihan biologinen vaisto suojella juuri geneettisesti omaa jälkeläistä?
Mieheni lapsi on tervetullut meille. Tapaamisia ei ollut exän estämisen takia. Mieheni haki tapaamiset oikeuden kautta vaan eipä tytön äiti oikeuden määräyksistä piittaa; ei näy tyttöä meillä vieläkään.
Musta tuntuu, että aika usein kuulee näitä tarinoita, jossa nimenomaan se eka oma lapsi laukaisee äitipuolessa kielteisiä tunteita lapsipuolta kohtaan. Ehkä se on se vauva-aika ja sen rankkuus - ei vain enää jaksa peitellä tällaisia tunteita - tai joku ihan biologinen vaisto suojella juuri geneettisesti omaa jälkeläistä?