Anopista

pääset kyllä rennosti joulukorttianopiksi.



Mutta hei, kerran täällä vaan eletään, älä anna sen häiritä.

Emme me mummit ja anopit niin paljon kullannuppujanne luonamme pidä, että he tai heidän hampaansa siitä rikki menisivät. Ja mitä sitten vaikka menisivätkin? Hampaita osataan paikata nykyään oikein hyvin.

Paikattu ei ole koskaan ehjän väärti. Ja mummu voi sitten vaikka ise viedä sen lapsen sinne hammaslääkärille paikattavaksi, näkee kuinka mukavaa se on...

Herkut silloin tällöin on ok, samoin eihän hampurilainen sinänsä mitenkään epäterveellinen ole, ranskalaiset sen sijaan on (suola ja rasva!), mutta jatkuva mehun juonti kyllä pilaa hampaat. Ja kun se on aivan turhaa!

Kaikkein pahinta on tuo äidin dissaaminen lasten kuullen, sitä ei saisi missään nimessä tehdä.

Kyllä niitä lapsenlapsia voi hemmotella muutenkin, mukavalla yhteisellä tekemisellä, teatterilla, konsertilla, yhteisellä ruoanlaitolla, piparkakkutalon tekemisellä. Voi vaikka ommella yhdessä, tehdä käsitöitä, retkiä...

Miksi aina niitä herkkuja tai turhia leluja???

Hampurilainenkin voi olla iltapala, mutta jos lapsi itse haluaa kotiintultuaan suolaista, niin silloin voisi kuvitella, että hänellä on nälkä.



Arvasin, että joku kaltaisesi tulee kommentoimaan tätä, ihmettelen, ettei jo useampi ole tullut.



Ehkä sinunkin tulisi (myös minun!) tehdä ajatuksissasi kompromissi ja kunnioittaa myös lapsen vanhempia.

VOI OLLA että lapsen vanhemmilla on myös joskus joku syy sille, miksi he pyytävät toimia tietyllä tavalla.



Ja tuosta purkan syömisestä, hyvä idea sekin, tiedän vain, että ei sitä muisteta antaa siellä, vaikka ostaisin purkat valmiiksi.



Jos minun on annettava periksi ja nieltävä taas kaikki, niin ei sekään ihan oikealta tunnu. Annan periksi sen, että mummolassa on omat säännöt, mutta mummon pitäisi myös kunnioittaa meitä, olemalla arvostelematta meitä lasten kuullen ja kunnioittamalla meitä edes täällä kotona, hyväksymällä sen että tällä kotona on meidän säännöt.



ap

Kirjoitit hyvin, kiitos. Ajatukset olivat juuri samanlaisia kuin minulla!



Olen pahoillani, että ajatus rönsyää ja vastailen kokoajan uudestaan ja uudestaan teille, mutta juuri tuota tarkoitin, että voisiko lasten kanssa joskus mennä jonnekin, olen sanonut sata kertaa, että mäkkärin sijaan menkää uimaan, leipokaa, piirtäkää, menkää ulos tai tehkää jotain muuta kun istutte kahvipöydässä tai ravintolassa.





ap

Sota-ajan lapsille tai suurille ikäluokille ruoka on usein jotenkin ylikorostuneessa roolissa.

Anoppi reilut 50v



ap

Emme me mummit ja anopit niin paljon kullannuppujanne luonamme pidä, että he tai heidän hampaansa siitä rikki menisivät. Ja mitä sitten vaikka menisivätkin? Hampaita osataan paikata nykyään oikein hyvin.

Elelkää mummutja vaarit vaan rauhassa, kyllä niitä lonkkiakin osataan vaihtaa ja laittaa tekopolvetkin. Mitä sitten vaikkette syökään aina sitä kalsiumia tarpeeksi! Mitä, häh??!!

Olemme lapsina istuneet itse siellä joka vuosi paikattavina, joten emme osaa pitää sitä kovin vakavana asiana. Hampaita osataan nykyään hoitaa sekä ennaltaehkäisevästi että hammaslääkärillä niin hyvin, että mehun antaminen silloin tällöin ei todellakaan ole mikän uhka millekään muulle kuin äitien itsetunnolle. Xylitolia pureskelemme me mummotkin, asia ei ole outo.



Ehkä me anopit yritämme osaltamme kouluttaa teitä Täydellisiä Äitejä näkemään, että pieni periksi antaminen todellakin voisi tehdä ihan terää elämänlaadulle ilman, että lasten tulevaisuus siitä mitenkään olennaiesti vaarantuisi.



Tietenki sääntöihin on hyviä syitä. Mutta joustavuuteen on vähintään yhtä hyviä syitä. Lasten on aivan hyvä tottua siihen, että Äiti ei ole maailman napa, jota kaikki tottelevat.

olen luullut oman äitini "hemmottelevan" lapseni pilalle. Tajusin jossain vaiheessa relata, ja sen jälkeen äitini tekemiset ei ole ärsyttänyt. hän kuitenkin hoitaa lapsiamme lähes kerran viikossa.



Meillä mummi kuitenkin tekee kunnon ruokaa, herkkuja saa aina jälkkäriksi (eipä haittaa, kun on jätskiä tai itseleivottua pullaa). Maccariin vievät pari kertaa vuodessa, lähinnä nimppareina. Joskus ostavat tai tuovat tuliaisiksi jotain pieniä leluja tms. "Pahinta" ehkä on, että synttärinä ja nimpparina sankarin sisarrus saa myös pienen lahjan.



Tätä luettuani pitää olla onnellinen oman äidin tavoista

me ollaan katsellu niitä teidän tynkähampaitanne ja tiedetään kyllä kauhuskenaariot niiden ansiosta.



Ja jos et halua pyöriä napani ympärillä, pyöri ihan omillasi. Ei ole mikään pakko olla missään tekemisissä. Meillä on oikein mukavaa ilman sinua. Sinä se tunnut vaan jotenkin yksinäiseltä ja tunget sinne minne et kuulu, etkä sopeudu.



Anoppiplaneetta ei muuten myöskään ole Universumin Keskipiste, vaikka ehkä kansakoulupohjalta saatat niin luullakin.

Miten sitä sitten vaan "relataan"? Jos nyt päätän, etten enää valita turhista (unohdetaan siis muut haukkumiset ja keskitytään nyt vaan herkuista ym. jauhaamattomuuteen) niin miten se tehdään?

Miten saan taottua itselleni päähän, etten enää valita, kun sappi kiehuu kun lapset tulee sokerihumalassa kotiin ja ne pitäisi laittaa nukkumaan?

Miten sen sitten teen? Kertokaa.



Ja olen kyllä kiitollinen noista mummojenkin kommenteista, mutta ihan vaan itse kyllä ajattelen, että koitan kyllä itse kunnioittaa miniääni enemmän kuin oma anoppini on tehnyt.

Enkä ainakaan käy missään ET- lehden sivuilla viisastelemassa siitä, miten heidän tulisi elää.



ap

Siihen että mehua ei juoda on ihan hammaslääkärin suositus.



Jotain herkkuja voit sietää, mutta esimerkiksi tuota, että lasten kuullen/lapsille selitetään, miten äiti on niin mäntti, ettei anna sitä ja tätä, sinun ei tarvitse sietää.



Jos selkeät järkevät käytännöt ei mene jakeluun, niin se on sitten anopin ongelma, ei sinun.

että minä olen oikeasti kirjoittanut itselleni ylös, mitä en ainakaan mummona/anoppina tee.



Jos tämä on meinaan sukupolvien kierre, minä toden totta aion katkaista sen, enkä käyttäydy yhtä törkeästi kuin edellinen sukupolvi.

No, jos olet sitä mieltä, mitä minun sitten mielestäsi kannattaisi tehdä? Sanominen kun ei näytä menevän perille..



ap

eli miehesikin kuuluu osallistua keskusteluun. Niin että olette tiukasti ja asiallisesti te vanhemmat yhtä mieltä säännöistä.



Esitätte ne rauhallisesti anopille ja sanotte, että olette kiitollisia avusta, mutta että homman nimi on nyt jatkossa tämä.



Ja sitten pidätte siitä jämäkästi hiiltymättä kiinni ja jos linja lipsuu, sanotte. Ette päästä enää repsahtamaan takaisin.



33

Aggressioiden turvalliseen purkamiseen on paljon keinoja. Suosittelen kirjaa, joka ilmestyy ensi vuonna: Katri Manninen uusin teos Minä onnistun tulee kauppoihin tammikuussa. Siinä selostetaan muun muassa kielteisten tunteiden tunnistamista ja käsittelyä käytännönläheisellä tavalla.



Te Äidit ette voi mitään sille, että anoppinne ovat vähintään yhtä koulutettuja, mutta kokeneempia ja kuumemmissa liemissä keitettyjä kuin te itse, joten halutessaan he ovat todella kova vastus. Ei kannata lähteä haastamaan. Kerrotte toiveenne perusteluineen ja jätätte sitten asian siihen.

anopin EI kuulu mollata sinua lapsillesi vai mitäköhän tykkäisi, jos sanoisit ruokapöydässä, että äiti kaataa maitoa, vaikka mummo haluaisikin pilata teidän nätit hampaanne. Meillä anoppi oli viikon, kun poikansa oli reissussa ja kehtasi sanoa että lastenlapsi ei saanut koko viikon aikana ruokaa, kun tämä sattui syömään huonosti, no, millainen mummo katsoo viikon vierestä, jos lapsi ei saa ruokaa???

Relaa hyvä nainen!!



Itsellä on kolme alle kouluikästä lasta ja mitä noita on hammaslääkärillä juoksuttanut ja kuunnellut ohjeita ja kysellyt tyhmiä niin EI niitä reikiä saa kuin pitkäaikasesta JATKUVASTA sylkikontaminaatiosta ja huonosta hampaidenpesun tuloksesta.



Minusta mummolassa on mummolan säännöt. Niinkuin kaikilla ihmisillä. Mutta kyllä voi aina joustaa jos joku tuo herkkua kahvipöytään kotiisi.

Sama jos itse haluat viedä jotain tarjolle ja se sysätään sivuun -ei kiitos-



Minusta tuntuu että toi lapsille puhuminen on vaan suoraa siitä, kun olet ollut toiselle jatkuvasti tyly.

Miksi hänen pitää sietää sinun juttuja???



Koittakaa nyt olla ihmisiksi. Ei ruokailusta saa tehdä härkästä: jos anoppi antaa herkkuja, niin otat mukaan hammaspastilleja tai -purkkaa.

Se katkasee happohyökkäyksen.



Ps. On meilläkin lapset osallistu tohon sylkitestiin: siinä tutkitaan just sitä kariesta. Ei se ole mikään ihmeellinen asia: minullakin on se. Ja yläasteella hammaslääkäri kehui kauniita hampaitani ja nyt 3- kymppisenä ne on ihan OK, vaikka syön herkkuja, olen tupakoinut ja juon kahvia ja teetä jotka vaikuttaa hampaitten kuntoon ja näköön. :D



Kokkina taas muistutan ettei herkuttelua kannata pitää liian isona asiana: tai siitä saattaa lapsille tulla iso ongelma.

Niin kauan kun lapset on kotona ja hankit heille rajoitetusti herkkuja toimii varmasti, mutta entä kun menee kouluun, ostaa omilla rahoillaan, muuttaa kotoa ja pääsee hihnastasi?

Enempi kannattaa muistaa hygienia ja opettaa lasta tunnistamaan rajansa: minusta 1,5 l mehua ei ole kovin paha määrä, kahdelle. 3 lasia per nenä ja ehkä mummo ja vaari itsekin nautti määrästä?

ollut se, että ap:n anoppi ei osaa tunnetaitoja. Vaikka olisi kuinka kuumissa liemissä keitetty, kovia kokenut anoppi, ei ole fiksua arvostella lapsille näiden vanhempia. EI olisi myös fiksua miniälle arvostella lapsille anoppia, mutta käsittääkseni ap ei näin teekään.



Hyvien välien eteen anopin ja miniän välillä tulee kummankin tehdä töitä, ei vain miniän.

Mä en kanssa oikein ymmärrä miksi mummulassa pitää olla teidän säännöt. Eihän koulussa ja päiväkodissakaan ole samat säännöt kuin kotona. Kyllä lapset sen oppivat, että eri paikassa eri tavat ja säännöt.



Toki puolin ja toisin pitää kunnioitusta olla. Nyt musta tuntuu, että sitä kunnioitusta ap puuttuu sekä sulta että anopilta.



Kannattaa miettiä mikä on tärkeintä. Sekö että lapsilla on rakastavat isovanhemmat vai että saa oman tahtonsa läpi? Ei kannata provosoitua tuollaiseen valtataisteluun vaikka anoppi ehkä sitä yrittäisikin.