Kuinka pian oman vanhempasi kuoleman jälkeen
olisit valmis hyväksymään jäljelle jääneelle uuden kumppanin?
Kommentit (6)
isä ei etsinyt uutta. Leskenä eli kuolemaansa asti.
n.1½ vuotta meni isän kuolemasta kun ajatus siitä että äidillä olisi joskus uusi mies ei tuntunut pahalta. Toivonkin että äiti löytäisi hyvän miehen, koska jos "normaalilla kaavalla" saa elää, niin edessä olisi muuten yksinäisiä vuosikymmeniä.
Naimisiin mentäessähän luvataan tahtoa olla yhdessä kunnes kuolema erottaa, sen jälkeen voi taas katsella elämänkumppania kun siltä itsestä tuntuu.
isä alkoi seurustella perhetutun kanssa. Ajattelin, että elää omaa elämäänsä ja on aikuinen ihminen. Jatkoi silti surutyötään samalla joten minusta ihan ok.
Vaan ennemminkin siitä, miten sen tekee ja millainen on uusi kumppani.
on kiini ihmisestä itsestään. Äitini kuoli yh:na. Mummuni menetti nuorena miehensä,eikä koskaan hommanut toista, kun kuulemma oli vain yhden miehen nainen. Itse jos menettäisin mieheni, olisin varmaan ainakin vuoden yksin, en tiedä vaikea kysymys.
ainakin 1 vuosi pitäisi olla suruaikaa.....minulla on omakohtainen kokemus...isäpuoleni otti sormuksen pois kahden viikon jälkeen ja alkoi bilettää..ja toi ämmiä kotiimme......se tuntui niin pahalta...emme ole enää hänen kanssaan missään väleissä