Lue keskustelun säännöt.
Miten ehkäisen ennalta, ettei lapsestani tule (koulu)kiusattua?
10.12.2009 |
Lapseni, nyt 4,5v poika on:
- pienikokoinen, kasvaa -1,2 käyrällä, kuitenkin hienosti omilla käyrillään, me vanhemmatkaan ei olla kovin pitkiä
- loppuvuodesta syntynyt
- hyvin ujo
- taidoissaan aina ollut hieman hitaasti kehittyvä, kuitenkin normaalirajoissa
- arka, pelokas monessa asiassa luonnostaan
- herkkä, loukkaantuu helposti
- ei ole rohkea ystävystymään ja helposti jääkin syrjään kaverikuvioista
Itse olen ollut samantyylinen lapsi pienenä ja kärsin koko peruskoulun ajan koulukiusattuna olemisesta. Se oli sellaista piinaa, että tahtoisin taistella, jottei lapsellani olisi sama kohtalo edessään.
Nyt ottaisinkin kaikki vinkit vastaan!
Itsetuntoa on yritetty tukea, kotona poika on aurinkoinen ja iloinen ja reipaskin, mutta päiväkodissa on hyvin ujo ja vetäytyvä. Käy päiväkodissa 8h päivässä, koska minun on käytävä töissä.
Hänellä on 1 upea harrastus (muskari) josta todella nauttii.
Emme ole painostaneet häntä ja olemme parhaamme mukaan tukeneet. Silti lapsi hyvin ujo ja vetäytyvä. Pelkään hirveästi, että joutuu koulukiusatuksi. Mieheni myös on ollut ujo lapsi - ja myös kiusattu! :(
Kommentit (25)
Esikoisemme on todella reipas, seurallinen ja menevä tyttö, paljon kavereita... On eri päiväkotiryhmässä nyt kuin veljensä (eskarissa). Poika vetäytyi entisestään kun sisko syksyllä vaihtoi eri ryhmään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvästä kaveripiiristä ainakin on apua joka tapauksessa. Ja sitten opeta lapsesi antamaan takaisin, ainakin sanallisesti.
karkeamotorisia taitoja. Esikoisemme on (oli) kömpelö, arka, ujo jne. Muut luokan pojat pelasivat (pelaavat) kaikki välkät jalkapalloa tai muita pallopelejä. Poikamme inhosi palloa. Oli liian vaikeata. Poika syrjäytyi entisestään. Nyt poika on käynyt toimintaterapiassa ja saanut harjoitella karkeamotorisia taitoja. Hän onkin edistynyt huimasti. Itseluottamus on kasvanut ja nyt hän on muiden mukana pelaamassa palloa! Mielipiteemme oli ennen koulua, ettei kaikkien tarvitse tykätä pallopeleistä. Nykyään olemme sitä mieltä, että on vain pelattava (vaikkei tykkäisikään) ellei halua jäädä porukan ulkopuolelle. Surullista mutta totta. Eli tsempatkaa ja pelatkaa yhdessä, että poika tykkäisi pallopeleistä!
Lapsen ikä näköjään lipsahti väärin. On siis 4v, 5.12. täytti. Eli aika pieni vielä, mutta noi piirteet nyt niin selvästi esillä...
ap
Ainakin siltä osin, että kannattaa treenata sellaisia juttuja, joita luokkakaverit välitunneilla kuitenkin puuhastelevat. Ei nyt ehkä välttämättä just jalkapallo... Toisaalta ei voi etukäteen tietää millainen synergia tulevassa luokassa on.
En tiedä miten "teillä päin" päivähoito-eskari-koulu -putki menee, mutta oman lapsen kohdalla lähipäiväkodin lapsista suuri osa siirtyi päiväkodissa toimivan eskarin kautta lähikouluun, joten suuri osa lapsista oli tuttuja jo päiväkotiajalta.
karkeamotorisia taitoja. Esikoisemme on (oli) kömpelö, arka, ujo jne. Muut luokan pojat pelasivat (pelaavat) kaikki välkät jalkapalloa tai muita pallopelejä. Poikamme inhosi palloa. Oli liian vaikeata. Poika syrjäytyi entisestään. Nyt poika on käynyt toimintaterapiassa ja saanut harjoitella karkeamotorisia taitoja. Hän onkin edistynyt huimasti. Itseluottamus on kasvanut ja nyt hän on muiden mukana pelaamassa palloa! Mielipiteemme oli ennen koulua, ettei kaikkien tarvitse tykätä pallopeleistä. Nykyään olemme sitä mieltä, että on vain pelattava (vaikkei tykkäisikään) ellei halua jäädä porukan ulkopuolelle. Surullista mutta totta. Eli tsempatkaa ja pelatkaa yhdessä, että poika tykkäisi pallopeleistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin jos sama ryhmä jatkaa samaan kouluun jamahdollisesti samalle luokalle, nyt kannattaa luoda suhteet ikätoverien vanhempiin. Kutsu kavereita teille leikkimään ja pyydä lasta hakemaan tullut vanhempi kahville tai jutustele vanhempien kanssa päiväkodilla. Kouluaikana luokkakavereiden vanhempia tapaa todella vähän ja kynnys ottaa yhteyttä ventovieriasiin on ainakin minulla korkea. Sitä paitsi ainakin ekalla lasten suhteisiin vaikuttaa paljon vanhempien suhteet, se vaikuttaa myös siihen miten kotona luokkakavereista puhutaan. Jos vanhemmat tunetvat sinut ja lapsesi, he varmaan herkemmin kehottavat omaansa ottamaan x:n mukaan lekkeihin. Ihan vieraasta lapsesta ajatellaan helposti, että ei ole meidän ongelma...
Koska niillä saat hänetkin huolestumaan. Ja kehut ja tuet häntä kaikessa, mitä osaa ja missä on hyvä. Ja jos on esim. joku harrastus joka häntä kiinnostaa ja joka menee hyvin, satsaatte siihen. Kuulostaa että tällaista olette tehneetkin. Myös voisi olla tärkeää kutsua niitä kavereita yksitellen kotiin leikkimään, niin syntyisi niitä kaverisuhteita.
Meilläkin molempia vanhempia on aikoinaan kiusattu. Itse olen ennen kaikkea yrittänyt pysyä mahd. rauhallisena ja osoittaa lapsille etten ole ollenkaan huolissaan heidän pärjäämisestään (enkä nykyään enää oikeasti olekaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että kuullostaa yksinkertaiselta, mutta kuinka monta hyvin urheilussa menestyvää koulukiusattua tiedät? Erityisesti pojilla hyvät urheilulliset taidot vievät pitkälle.
Rohkaise ottaamaan kontaktia muihin, ei saa suuttua helposti, eikä saa näyttää erilaiselta.
Älä esim tee pojasta liian erikoisesti pukeutuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsi ei halua ja jos hän ei ole siinä erityisen hyvä. Sekään että pelailee vanhempien kanssa ei oikein auta, koska poikaporukan pelit on ihan erilaisia. Sinänsä fyysinen itseluottamus on tärkeää ja sitä kannattaa vahvistaa esim. käymällä uimassa ja kannustamalla kiipeilyyn yms.
Valitettavasti poika ei luonnostaan ole lainkaan urheilullinen - no, pyöräillä kyllä tykkää. Täytyy yrittää yhdessä hänen kanssa liikkua enemmän!
Joku ohjattu liikuntaharrastus voisi muuten olla hyvä, mutta sitten pitäisi tuo muskari jättää pois ja se on pojalle tosi tärkeä ja siellä uskaltaa olla rohkea ja iloinen, joten en ihan heti sitä jättäisi. Kaksi harrastusta päivähoidon päälle taas liikaa 4v:lle. Mutta yritämme panostaa perheen yhteiseen urheiluun!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin sitä on vaan elänyt asiaa aiemmin sen kummemmin pohtimatta ja asiaan panostamatta. Printtaan vastauksenne ja luen niitä ajatuksella, taidanpa jonkinlaista listaakin noista väsätä :)
Emme ole käyneet uimahallissakaan varmaan 2 vuoteen :( Kesällä kävimme rannalla, mutta poika ei uskaltanut kuin varpaita pikkusen kastaa loppukesästä kun vesi oli tarpeeksi lämmintä.
Leikkii kotona isosiskon ja kavereiden kanssa. Menee isosiskon "virrassa" mukana ihan liikaa varmasti, tarvitsisi enemmän ihan omia juttuja ja että juuri hänen tarpeet huomioitaisiin enemmän. Onneksi heräsin tähän nyt. Josko jotain saataisiin aikaiseksi!
ap
sitä ennaltaehkäistä mitenkään, mutta seuraa tarkkaan koulun käyntiä ja kavereita sekä mahdollisia muutoksia koulunkäynnissä tai käytöksessä.nimim.kokemusta on, VALITETTAVASTI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pääasia on että lapsi itse on kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä. Eli pidä tavoitteena juuri tuo kiusaamisen ehkäiseminen ja se, etä poika ei jää kokonaan porukan ulkopuolelle. Älä kuvittelekaan että hänestä tulisi ns. suosittu lapsi tai etteikö hän koskaan kokisi olevansa yksinäinen. Tuolla luonteella hän voi useinkin kokea olevansa ulkopuolella tai pelätä mennä toisten mukaan - ja siihen auttaa parhaiten hyvä itsetunto ja tunne siitä, että hän on hyvä omanlaisenaan.
Jos pojalla on jokin juttu mitä tykkää tehdä yksinään ja mistä pitää, sitä kannattaa tukea. Ja ehdottomasti pidätte sen muskarin kuvioissa ja korostatte sitä, miten hieno juttu se on. Sitten kun muskari-ikä on ohi, voi etsiä muuta harrastusta, mieluummin jotain mikä poikaa itseään kiinnostaa kuin sellaista missä pitäisi yrittää päteä kavereiden silmissä.
Opettakaa soittamaan kitaraa! Mun poika ei ole urheilullinen, mutta on löytänyt rokkihenkisiä kavereita, joiden kanssa veivaavat guitar heroa ja soittavat metallicaa. Viululla ei saa kavereiden kunnioitusta, mutta kitaralla, bassolla tai rummulla kyllä!
kun itse olin ala-asteella, siellä oli yksi nuorempi poika, jota kiusattiin tosi paljon. Sivusta seuranneena voisin neuvoa näin:
- Vaikka oletkin huolissasi, niin älä ala hössöttää ja suojella poikaa kanaemomaisesti. Sitäkin minun koulussani ollutta poikaa olisi varmasti kiusattu vähemmän, jos hänen äitinsä ei olisi ollut niin hössö ja pöljä. Tuli mm. kesken koulupäivän välitunnilla valittamaan opettajalle, että lapset eivät saisi pyöriskellä nurmikolla, kun vaatteet menevät vihreiksi ja toi pojan pulkassa vetäen kouluun ja ties mitä. Nainen oli ns. kylähullu, jolla vielä korostui se iltatähden (luulisin) hyysäys. Mammanpoikaimago ei tee hyvää.
- Älä palkitse tai lohduta poikaa herkuilla. Ylipaino altistaa kiusaamiselle (tiedän omastakin kokemuksesta).
- Jos lapsi tarvitsee erityisapua missä tahansa asiassa, niin hanki apua ajoissa. Tuolla tuntemallani pojalla oli ässävika ja jotain sen tapaisia ongelmia, joita ei pienen kylän pikkukoulussa varmaankaan osattu auttaa.
Eli puhevikainen ja ylipainoinen mammanpoika on varmaa kauraa kiusattavaksi. Monia asioita olisi ollut niin helppo välttää ja tehdä lapsen kouluajasta mukavampaa, kun vain olisi joku oikeasti puuttunut...
Jos lapsi viihtyy muskarissa niin älä ainakaan sitä pois jätä. Ennemmin lisää jotain musiikkiin liittyvää jos kiinnostais soittaminen tms.
Urheilua voitte harrastaa vaikka perheen kesken samalla kun ulkoilette. Talvella mm. luistelua.
on vielä alle 5v, joten voihan oppia sen itsekseenkin vielä (isosisko oppi vajaa 5v:nä itsestään), mutta olen myös miettinyt että täytyy yrittää saada ajoissa lähete puheterapiaan jos tarve, vaikka nyt kunnat niin säästölinjalla onkin =/
Siskollani ja äidilläni on edellen R-vika, aikuisia jo ovat ja silti edelleen.
ap
Me vanhemmat ei osata soittaa mitään soitinta, joten ulkopuolisen olisi opetettava.
ap
Kehumalla jatkuvasti ja kiinnittämällä huomiota hänen hyviin ominaisuuksiinsa. Ja miettimällä, että olisiko koulun aloitusta syytä lykätä vuodella?