Kova hätä ja huoli! Mun 13v tytär kapinoi hirveästi ja on ajautunut

Olen siis perushyvästä perheestä ja koulu sujui hyvin, samoin harrastukset.



Seiskan keväällä aloin hengailla seurassa, jossa koulu ei kiinnostanut, kavereiden kotona lähinnä dokailtiin ja meitä teinejä kiinnosti röökin vetäminen, kaljan juominen ja keskenään sekoileminen. Kuvioon kuului myös imppaamista, pieniä rötöksiä yms.



Mun vanhemmat oli ihan kauhuissaan lintsaamisesta ja seurasta ja yrittivät vaikka mitä. Kaikkeista kauheimpana muistan epätoivoiset yritykset kotiarestiin. Sitten karkasin. Mutsi luki mun päiväkirjan, kun oli huolissaan, mutta sai vaan enemmän tuhoa aikaiseksi. Ja vaikka mitä..



Mä pidin kynsin ja hampain kiinni kavereistani ja mun mielestä jännästä elämästäni, mutta tiedostin itse koko ajan, etten halua suunnata elämääni ja tulevaisuuttani näin. Pidin siis huolta koulun käynnistä (lintsaamisesta huolimatta) ja muutenkin kontrolloin tilannetta koko ajan. Ja hups, puoli vuotta ja mulla oli kunnollinen poikaystävä, jonka myötä rauhoituin. Nyt olen 33-vuotias kahden lapsen opettaja-äiti. Eli ihan tavallinen minusta tuli.



Tällä yritän sanoa, että lapsi parhaassa tapauksessa itse tiedostaa, mitä on tekemässä ja jos näin on, niin sinulla ei ole suurta hätää.



Olkaa toooosi varovaisia, miten huolehditte ja suhtaudutte. Pakottaminen ja alistaminen ja liika kontrollointi on väärä tie, niinkuin itsekin ymmärsit. Pidä yhteyttä kouluun, pyydä apua, ja yritä luottaa lapseesi sekä osoita rakkautesi, kunnioituksesi ja huolesi.



Tsemppiä, toivottavasti tämä on vaan ohimenevä vaihe teillä!

samaa ikääkin.



ratkaisu; minut siirrettiin toiseen kouluun,pois kavereiden luota.



kyllä vitsitti. mutta pöllöilyt loppui siihen,kun erotettiin kaveriporukasta,jonka kanssa tein tyhmyyksiä.

Perusteluksi nuori tarvitsee vain sen, että on alaikäinen ja vanhempien kuuluu huolehtia alaikäisistä. Pidä huolta siitä, että nuoresi tietää, että voi tulla kotiin, vaikka olisi tullut mokattua. Pidä myös huoli siitä, että hän tietää äidin ja isän rakastavan häntä. Ihan millaisena vaan.

Itsellä oli hyvät mahdollisuudet mokata pahasti ja aikas tyhmä sitä on ollut tuon ikäisenä=) Tosiasia on kuitenkin se että luulin myös tietäväni silloin kaiken ja sääntöjä piti rikkoa.



tiukka kuri ehdottomasti, mutta vielä tärkeämpää on teinin kuutelu. Liian moni teini on sitä mieltä, että vanhemmat ei ymmärrrä yms, joten tuon ikäistä ei voi vaan laittaa arestiin, täytyy olla myös ns.porkkana jos onnistuu pysymään kaidalla tiellä. En nyt tarkoita mitään rahallista palkintoa, vaan luottamuksen ansaitseminen. teinille pitää yrittää puhua kuin "aikuiselle" sillä niitähän ne luulevat olevansa, ja jos ei järki uppoa, niin kotiarestiin kuin pikkulapset.



Tämä toimi osaltani ja lopulta tajusin olevani "parempi" kuin hörhökaverini, sillä äitini sai konkreettisesti selitettyä elämän realiteetit.

KOulun kanssa nyt sellainen systeemi, että heti kun lapsi ei ilmesty tunnille - ilmoitus vanhemmille.

Tähän on järkevintä miettiä kunnon systeemi: laittaako vanhempi lapselle heti viestin "mene kouluun" vai etsiikö vanhempi lapsen ja vie kouluun.

Jokaisesta lintsauksesta rangaistus, jonkun etuisuuden menetys.

Koulupäivien aikana se on tosiaan vaikeaa työssä käyville vanhemmille, mutta kaikki mahdolliset konstit kannattaa ottaa käyttöön.



Itselläni on hyvin uhmakas 12-vuotias tyttö ja tulevaisuus hiukan kyllä pelottaa. Tytöllä ei vielä näy halua liikkua ns. huonossa kaveriporukassa, mutta osa kavereista kyllä liikkuu. Tiedän, että osa tuon ikäisistä jo kokeilee kaljaa ja tupakkia, yksi lapsen hyvä ystävä on kerran jo pyytänyt alibiakin omille hölmöilyille (oma lapseni oli onneksi sanonut, että hän ei valehtele toisen puolesta, jos asiasta kysytään). Meillä uhamkkuus näkyy toistaiseksi pienissä asioissa, pahimpana niistä kiukuttelu kouluun lähdöstä aamulla kiroilun säestämänä. Olen itse siitä onnekkaassa asemassa, että työni tapahtuu kotona, joten pystyn kontrolloimaan ainakin tytön lähtemistä aamulla (ja tarvittaessa vaikka viemmän kouluun), mutta meilläkin varmaan jo lintsattaisiin, jos en olisi aamulla paikalla!



Ap:lle vain kovasti tsemppiä! Täältä nyt ainakin jonkin verran löytyy vertaistukea.

25 v. nisti isoveli, niin tuskin se isoveli pyörii näitten pikkutyttöjen kanssa ja tuo ei tarkoita, että pikkusiskolla olisi mitään huumeongelmaa, vaikka isoveljellä olisikin...

Itse pelkään tuota vaihetta, joka meillä vielä edessä, joten ymmärrän huolen hyvin.

MUTTA

Kapinointi on tervettä, riskien ottaminen välttämätön osa itsenäistymistä ja irrottautumista vanhemmista.

Koti ei ole vankila eikä vanhemmat vanginvartijoita. Jos perheen pitää muuttaa ja vanhempien vaihtaa työpaikkoja koska tytön yhdellä kaverilla on narkkariveli, niin se kuulostaa minusta ylilyönniltä. Tyttö lintsaa, mutta menestyy koulussa vähintäänkin kohtuullisesti. Kuinka paljon lintsaa? Soitatte perään, ilmeisesti tunnette kavereiden vanhemmat, olette yhteydessä heihin ja kouluun. Hyvä niin.

Mitä tyttö itse sanoo, onko teillä puheyhteyttä? Murrosikä on kuitenkin vain vaihe, paljon vahinkoa voi tapahtua, mutta harvoin kuitenkin mitään korjaamatonta (muistelen omaa nuoruuttani). Millainen murrosikä sinulla ja miehelläsi oli, ap?

Minusta liian kiltti ja tottelevainen murrosikäinen on yhtä huolestuttava tapaus kuin reuhaava ja lintsaileva.

Itse en jaksa uskoa noihin nuorta nöyryyttäviin ja liian tiukkoihin otteisiin. Jos iltamenot kielletään kokonaan, niin mitä luulette että se auttaa, muuta kuin lisää kapinointia.



Keskustelkaa, keskustelkaa ja keskustelkaa, yritä pitää välit nuoreen mahdollisimman hyvänä, vanhemman asemastasi huolimatta. Ole yhteydessä myös kavereiden vanhempiin.

Mun veli oli13v. kun joutui perhektoiin lintsaamisen ja huonon seuran vuoksi.

Se oli ainoa ratkaisu koska veljeni poltti tupakkaa,joi olutta, lintsasi koulusta useita viikkoja ja tuli kotiin vasta klo.21-22 iltaisin, valvoi myöhään 02:n saakka.



Äitiin ei saanut poikaa kuriin, joten marraskuussa 08 sos.työntekijä yritti saada poikaa kouluun tulemalla aamulla klo.7 herättämään ja saattamaan kouluun. Mutta eipä auttanut, joten joulukuun lopussa 08, poika siirtyi perhekotiin ja on siellä vielä pari vuotta. Samalla siis koulu vaihtui ja kaveripiiri muuttui.

Käy kotona jokatoinen vkl.

Tässä siis varoittava esimerkki.

vaan kavereiden vanhempiin, koulukuraattoriin, terveydenhoitajaan ja perheneuvolaan. Olette aiheestakin huolissanne ja hän on vasta lapsi, joka kaipaa ja tarvitsee rajoja vanhemmiltaan. Tuossa iässä voi olla kapinavaihe mutta vanhempien vastuu on pitää silti tarvittaessa tiukatkin rajat. Muuttaminen ei välttämättä ratkaise mitään, sillä ilman rajoja lapsi löytää kyllä huonoa seuraa muualtakin. Tsemppiä!

Mutta varoittaisin liiasta kurista ja kontrolloinnista. Jos tyttö pitää rangaistuksia kohtuuttomina, hän lakkaa kunnioittamasta rangaistusten ja sääntöjen oikeudenmukaisuutta, eikä enää noudata niitä edes aiemman vertaa.



Ehkä teillä onkin liian kova kuri ja tyttö kapinoi sitä vastaan?

Tyttäreni 15 v. lintsaa, ei lue kokeisiin, välillä tsemppaa ja on koulussa koko päivän, sitten taas repsahtaa. Kaverit ok, ei juo eikä polta, keskusteluyhteys sujuu vaihtelevasti mutta sujuu kuitenkin. Viimeisen vuoden aikana tullut valtava muutos, kova uhma ja kaikkitietävyys. Olen "hyväksynyt" lintsaamisen ja odotan tämän kamalan vaiheen loppumista. Toisena vaihtoehtona näen paljon pahempaa, lopullista sulkeutumista, keskustelun loppumista, karkaamista jne. Tuntuu voimattomalta, loputtomalla puhumisella yritämme saada häntä ymmärtämään, ja toivomme että jonain päivänä se ymmärrys löytyy. Rangaistukset ei mielestäni toimi, päin vastoin. Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville.

me reagoitiin tähän ottamalla kaikki etuudet pois. Pojalta lähti jemmaan tv, pelit, tietokone, kännykkä jne. Niitä sai sitten takaisin kun oppi käyttäytymään ja elämään kodin sääntöjen mukaan.

täällä eräs ihminen joka on käynyt tämän kaiken kantapään kautta läpi.

Olin juuri 13 vuotias kun aloin maistella tupakkaa ja alkoholia, mutta silloin vielä menin ajoissa kotiin kun oli sovittu.

15 vuotiaana eli 9-luokan jälkeen vaihtui kaveripiiri ja en noudattanut enää kotiintulo aikoja.

Jopa karkasin kotoa tai olin öitä pois sen suuremmin ajattelematta mikä kauhea huoli vanhemmillani tuolloin oli. Poliiseilla oli monesti etsintäkuulutus minusta ja se asia sitten riistäytyi käsistä.

Juurikin kouluun en enää mennyt ja vain tämä uusi kaveripiiri oli minun ns. uutta perhettä.

Vanhempani eivät voineet muuta kuin lähettää minut lastenkotiin. Olin aluksi kuukauden ja todella kiltisti tuolla ja pääsinkin kotiin, mutta parin viikon kotonaolon jälkeen aloin luisua taas samaan vanhaan ja jouduin sitten takaisin lastenkotiin.

Tuonne oli matkaa n.200-300km, joten en mitenkään voinut olla tekemisissä vanhojen kavereiden kanssa enää.

18-vuotta täytin ja kävin sitten siellä kouluni loppuun ja muutin takaisin omalle paikkakunnalle, mutta samaan seuraan en enää ikinä eksynyt.

Tuolloin 15-vuotiaana sanoin etten halua enää ikinä nähdä vahempiani ja lastenkoti aika oli kieltämättä raskasta välillä, mutta sain uusia ystäviä ja vanha unohtui. Ajan mittaa aloin ymmärtämään vanhempiani ja nykyään kadun mitä tuli tehtyä, mutta olen onnellinen että asuin nuo vuodet lastenkodissa sillä en tiedä missä katuojassa makaisin tällä hetkellä, jos vanhempani eivät olisi puuttuneet asiaan.

Koulusta saa apua, vaikka tyttö ei koulussa kapinoisikaan, lintsaaminen kyllä on koulunkin asia. Yhteys koulukuraattoriin.

myöhemmin kun on päässyt muuttamaan kotoolta pois. Sitten se villi elämä vasta alkaakin :) Paha ikä tuo 13

ja olen tosissani.

narkkaria.

Yritä houkutella tyttö tutustumaan 'parempiin' kavereihin. Tuossa iässä nuoret on enää aika huonosti ohjailtavissa määräyksin. Ottavat enemmän oppia kaveripiiristä.

Meillä lapsi myös kapinoi ihan kauheesti. Käytti alkoholia ja oli välillä öitäkin pois kotoa. Raivosi hullun lailla välillä ja oli ihan "vieras" ihminen.

Kaveripiiri on ihan tuntematonta mulle ja vaikka kuinka yritin tutustua heihin, ei se onnistunut. Lapsi ei esim. tuonut kavereita kotiin.

Huoli oli myös huumeista. Kysyin käyttääkö? onko kokeillut? varoittelin jne. Mutta kun luottamus oli nollissa, niin enhän mä voinut tietää valehteleeko vai puhuuko totta kun sanoi että ei ole koskaan edes kokeillut.

Lopulta mä tein niin että menin lääkäriin, kerroin koko stoorin lääkärille ja vaadin lähetettä labraan huumeseulaa varten. Sen sain. Lapselle sanoin että nyt sulla on mahdollisuus osoittaa puhutko totta vai et? Jos et pissatestiin mene, vedän johtopäätöksen että käytät huumeita. Lapsi kävi näytteen antamassa ja se oli onneksi negatiivinen.

Helpotti kummasti kun sain varmuuden että huumeet eivät olleet kuvioissa.

Meillä lapsen kipuilua kesti n. 2 vuotta, sitten rupesi rauhoittumaan ja nyt menee ihan hyvin.