Meidän Perheen nettijatkot: Anoppi asuu perheen kanssa... kestäisitkö?
Uusimmassa Meidän Perheessä (1/09) on juttu lapsiperheestä, joka asuu saman katon alla mummun ja vaarin kanssa.
Voisitko kuvitella, että ratkaisu toimisi teidän kohdallanne? Olisiko kyseessä helpotusta lastenhoitoon ja talouskuluihin vai synkin mahdollinen kauhukuva?
Kommentit (24)
Itse asiassa mieheni sisarukset asuttavat kaikki samaa kerrostaloa ja siinä asuu anoppikin. Jokaisella on siis oma asunto mutta myös paljon yhteisöllisyys on voimissaan. JOs muuttaisimme samalle paikkakunnalle, ehdottomasti siihen samaan taloon! Lomilla olemme siellä aina kuukauden putkeen ja asutamme anopin asuntoa hänen seuranaan. Ei mitään ongelmia!
Mutta anoppi onkin maailamn hyvätahtoisin ja sopeutuvaisin ihminen. Hän kuuntelee, kysyy reippaasti jos joku asia askarruttaa, mutta ei tyrkytä omia mielipiteitään. Hän kokkaa mielellään ja rakastaa lapsenlapsiaan suunnattomasti. Nyt alkaa ikää olla jo niin paljon että hoitosuhde on kääntymässä vastakkaiseksi eli lapset ja lapsenlapset auttavat mummia.
Omaa äitiäni en voisi kuvitella asumaan kanssamme, sillä tapamme ja tottumuksemme, myös arvostuksemme ovat aika erilaisia. äitini toimii kellon mukaan, rutiinit kunniassa, kun me taas toimimme enemmän tarpeidemme tukaan. Eli emme syö lonasta klo 11.00 vaan sitten kun on nälkä ....
saman katon alla kuin tätä palstauudistuksen jälkeistä palstaa. Milloin tälle tehdään jotain ja miksei kukaan vastaa palautteisiin?
appivanhempien kanssa paritalossa. Juttunne sai ajattelemaan asiaa, kiitos kivasta jutusta! Ihan samaa keittiötä jne olisi vaikea jakaa kuin jutussanne, Mutta esim.paritalo olisi hyvä juttu! Ollaan anopin kanssa samanhenkisiä ja he pitävät meistä ja lapsistamme todella paljon.
Oman äitini kanssa en voisi asua saman katon alla. en herää 04.30 joka aamu ja syö lounasta 10.00. enkä myöskään mene nukkumaan viim. 22.00.
Minulla on sydämeltään ihana anoppi, jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Mutta hänen elämäntyylinsä on niin kuluttavaa, että meidän kukkaro ei sitä kestä.
Anoppi oli meillä auttamassa taannoin pari viikkoa lastenhoidossa, kun teimme mieheni kanssa talossamme remonttia. Koti pysyi todella siistinä ja lapset tykkäsivät "fammun" kanssa leikkiä ja toimia. Mutta...
... anoppini on tottunut kerskakulutukseen, joka hämmentää ja raivostuttaa minua. Kahdessa viikossa hän kulutti esimerkiksi astianpesuainetta saman määrän, mikä itselläni riittää kahdeksi kuukaudeksi. Kahdessa viikossa kului mm. kahvinsuodatuspusseja 100 kappaletta, kolme rullaa leivinpaperia, kokonainen 50 m alumiinifoliota jne. ! Hän käyttää lämmintä vettä yksinään kahdessa viikossa saman verran kuin 5-henkinen perheemme käyttää kahdessa kuukaudessa.
Todella älytöntä lotraamista niin shampoon, suihkusaippuan kuin vedenkin kanssa. Lisäksi kaikki sähkölaitteet yötä päivää päällä, ovet auki ja patterit täysillä. Aivan järjetöntä touhua eikä mitään ymmärrä, vaikka yritämme sanoa.
Siis kiva ihminen, mutta veisi meidät totaaliseen konkursiin, jos asuisi meillä. Lapsista ja meistä välittää, mutta ympäristöstä ei piittaa tuon taivaallista. Eli saa tulla meille kokopäiväasukiksi sitten, kun ei enää jaksa tuhlata!
Jos anoppi asuisi meillä, olisin minä täysin tarpeeton meidän huushollissa. Anoppi tietää miten hänen poikansa HOIDETAAN, minä en osaa huolehtia hänen pojastaan. Anoppi tietää, miten lapset pysyvät hyvällä mielellä eivätkä itke koskaan! Minä vain itketän lapsiani - pitämällä rajoja! Olisin siis ehkä tarpeeton meidän huushollissa, mutta pitemmän päälle varmasti kaikki kaipaisivat minua!!!!
Jos alkuperäinen on tämän palstan ylläpidosta, niin voisitko ystävällisesti vastata, että mitä tähän palstan nykyiseen toimintakuntoon aiotaan tehdä?
Minä ja "muutamat" muut ei olla enää tykätty tästä palstauudistuksen jälkeen.
http://www.perhe.fi/web/perhe/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_ac…
Hyvä jos jaksaa olla hänen seurassa 5 min.. Viimeksi hän oli palauttamassa tyttömme valokuvaa taikaisin ja laittoi viestin; "Saat lapsesi valokuvan takaisin pian. Kenen lie tekosia?", yritti vihjailla ettei lapsi ole hänen poikansa, joka ei todellakaan pidä paikkaansa!
Huoritelua olen saanut kuunnella melkein koko yhdessäoloaikamme, koska hän väittää , että minulla ja hänen avomiehellään (ei ole mieheni isä) on suhde.. :D Ja voitte vaan arvata onko se totta.. En koskisi hänen mieheensä pitkällä tikullakaan!
Pakko vaihtaa puhelinumero, että pääsee rauhaan. Olen yrittänyt sanoa, ettei ottaisi yhteyttä, koska en enää jaksa, mutta se ei auta. Häirikkö mikä häirikkö!
Tosi inhottava ihminen ja sitten vielä on välillä niinkuin mitään ei olisi koskaan sanonutkaan.
Et, sellanen anoppi mulla. Vaihtaisin , jos vain voisin :(
Eikä siinä edes vielä ollut kaikki......
synkin mahdollinen kauhukuva?
[/quote]
Me ei tulla niin hyvin toimeen, ei edes nähdä usein vaikka asutaan samalla alueella.. Varmasti on joillekin hyvin toimiva ratkaisu!
Homma toimi hyvin koska hän ei sekaantunut lastenkasvatukseen eikä meidän parisuhteeseen. Jos tuli joku riitatilanne perheeni kesken niin äitini vetäytyi tilanteesta, ei valinnut puoltaan eikä sanonut mielipidettään.
Vuorotellen tai yhdessä hoidimme kotihommat.
Joskus käytimme häntä apuna lastenhoidossa kun se sopi hänen aikatauluunsa.
Annoimme myös omaa aikaa hänelle kun kävimme mökillä.
Mieheni äitiä ei voisi kuvitellakkaan asumaan meille.
Viikonlopun jos on kylässä niin minulla menee hermo kun en löydä edes kaapeista tavaroita kun hän siivoaa joka paikan (meillä ei ole likaista tai sekaista).
Kärkkäästi myös antaa kasvatusneuvoja.
En ottaisi omaa äitiäni, enkä mieheni äitiä. En sen puoleen isiämmekään.
Eikä heistä olisi apua lastenhoidossakaan, sillä ovat työelämässä mukana ja vapaansa viettävät mökillä. Turha toivo, että jäisivät meidän lapsia hoitamaan=)
Toki yhdessä asuminen mahdollistaisi kuitenkin yhteiset lenkit iltaisin kahdestaan mieheni kanssa ja ravintolassa käynnit, mikä olisi mukavaa, mutta ei sen arvoisia, että ottaisin jonkun asumaan perheeseemme.
Kyllä me varmaan toimeen tultais mutta tilaa pitäisi olla enemmän että kaikilla olisi myös oma rauha ja yksityinen tila.
Hänellä on muistihäiriöitä ja oma-aloitteisuus on jo täysin kadonnut (alkava Alzheimerin tauti, virallista diagnoosia odotellaan), mutta hän kuvittelee olevansa elämänsä kunnossa eikä halua vastaanottaa apua. Hän pitää kiinni terveyden ja hyvinvoinnin harhakuvasta kynsin hampain. Se ei olisi mahdollista, jos hän asuisi meillä, koska päinvastaisia todisteita kertyisi liikaa. Hän ei halua kenenkään näkevän, miten huonossa kunnossa hän on.
Tosiasiassa myös minä olisin jatkuvasti huolesta suunniltani, jos hän asuisi meillä. Nyt pystyn unohtamaan asian silloin tällöin ja elämään omaakin elämääni.
nurkkiini ihan ilomielin. On köyhä eläkeläinen, ja joutuu varmaan jossain vaiheessa muuttamaan miehen siskon kotiin kunhan vanhenee. Tällä siskolla on valtava kartano, jonne yksi mummo mahtuu mainiosti, kun taas meillä taas ei ylimääräistä tilaa ole kovin paljon. Niinpä käly saa sitten nauttia anopin lastenhoito- ja ruuanlaittopalveluista ja seurastakin vielä. Plääh. Tasan ei käy onnen lahjat.
Anoppi on tosi ahkeraan tyttöjensä luona hoitamassa lapsia, suursiivoaa aina samalla, tekee ruoat ja hoitaa kaikki kotityöt. Meille hoitaa joskus lapsia, mutta siivousapua en ole huolinut. Olisihan se itselle helppoa, kun joku toinen hoitaisi kotityöt. Anoppi puhuu kuin papupata taukoamatta ja se on sellainen, mitä en kestäisi. Juo harvoin alkoholia, mutta silloin kun ottaa, menee kolmekin päivää helposti putkeen. Sekään ei sopisi meidän elämäntyyliin.
Joko minä listisin anopin tai itseni...
Minun äitini ei mahtuisi mitenkään saman katon alle, kun ei väleissä olla laisinkaan. Lapset eivät edes pidä mummonaan.
Mieheni äiti taas on mitä ihanin ihminen - kunhan vain on selvin päin. Valitettavasti lasten turvallisuuden takia en ottaisi saman katon alle.
Mieheni äitipuolen kanssa taas tulemme loistavasti toimeen, ja hän osaa olla ottamatta osaa riitoihin ja olla puolueeton ja koittaa ymmärtää molempia osapuolia. Hänen kanssaan voisi kuvitella yhteisasumista.
anopin kanssa ongelmia tulisi ehkä rytmiemme erilaisuudesta, hän on aamuvirkku ja illan torkku, minä päinvastoin. myös harkitsen ennen kuin teen, anoppi ei harkitse vaan tekee, mikä ei ole siis minusta negatiivinen asia muuten kuin siten, että minä vaikutan saamattomalta hänen rinnallaan. lisäksi anopilla on aina kuuma ja minä palelen kesälläkin, joten yhteiden asuntomme lämpötila saattaisi olla kiistanalainen juttu.
Siis edellinen :(
Enpä ottaisi minäkään anoppia, vaikkei tilanne noin paha olekaan. On luonnotonta, että kolme sukupolvea asuu yhdessä. En suko, että siitä koskaan seuraa mitään hyvää pidemmän päälle. Jokaisen pitää saada elää oma elämänsä.
ihmisiä kiinnostaa enemmän kuin palstan toimivuus! Luulisi toimivuuden olevan järjestyksessä numero ykkönen, sillä ilman meitä käyttäjiä ei ole mainoksillakaan mitään arvoa tuossa sivussa.
Liian usein (nykyisin melkein joka päivä) sivuilla toimivat vain ja ainoastaan nuo mainokset, muuten kaikki tökkii.
Laittakaa nyt ihmeessä kaikki mahdolliset resurssit tämän jatkuvan vian korjaamiseen, niin me palstailijat jaksamme käydä täällä jatkossakin!
Juuri tänään tehtiin kaupat talosta ja appivanhemmat muuttavat luojan kiitos pois! Asuntona meillä oli paritalon pienempi pääty. .Alkuun sujui aivan loistavasti, mummu hoiti lapsia ja kävi heidän kanssa retkillä.. Loppuajan (viimeisen puolivuotta) on ollut lähinnä meidän kimpussa.. tonkinut meidän tavaroita ja kerännyt mieluisaa mukaansa. Ymmärrän toki että oman kodin myyminen ottaa koville, "me viedään häneltä kaikki" niin anoppi asian ilmoittaa. Vuosi menee ihan hyvin.. rankkaahan se toisaalta on, nyt taidetaan olla kaikki äärimmäisen väsyneitä, asiaa vielä pahensi se että appivanhemmilla hyvin riitaisia parisuhde joka päättyy nyt eroon. Ollaan kirjaimellisesti oltu todistamassa koko avioero prosessia. Ei olisi muutettukaan saman katon jollei olisi ollut töiden takia pakko ja näin jälkikäteen sanottuna olisi kannattanut kuitenkin miettiä vielä kerran! En suosittele kenellekään! Ellei asunto sijaitse kokonaan eri rakennuksessa! eli molemmat saavat vetäytyä kunnolla omaan rauhaan!!!