Täällä aina puhutaan, kuinka raha ja varakkuus

kärsineille raha on vielä tärkeämpää kuin niille, joilla on ollut ns. normaali elintaso?



Omassa tuttavapiirissä myös tuntuu näin olevan.

mitä oikea köyhyys on. Esimerkiksi heidän lapsuudenkodissaan ei kaikille lapsille ollut varaa ostaa omia kenkiä. Ja tämä on totinen tosi.



Hänelle ja hänen sisaruksilleen raha on siksi ollut myöhemmin todella tärkeää. Heillä on ainainen tarve säästää ja kerätä omaisuutta pankkiin ja ostella sijoitusasuntoja yms.



Meidän sukupolveamme on kutsuttu "pullamössösukupolveksi" juuri siksi, ettemme me tiedä TODELLISESTA puutteesta mitään ja olemme saaneet asioita aika helposti verrattuna edeltäviin sukupolviin. Siksi monille raha ei ole samalla tavalla "tärkeää" kuin näille sota-ajan eläneille. Luultavasti ap:n mainitsema käsitys tulee osittain siitä.



Eri asia sitten on, kuinka arvostaa säästäväisyyttä ja omillaan toimeen tulemista. Itselleni on myös käynyt noin, että mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut arvostaa taloudellista riippumattomuutta.



Kyse ei ole siitä että raha ja varakkuus sinänsä olisivat arvo numero 1, vaan siitä että oma mukavuuden halu ja turvallisuuden tarve ovat kasvaneet.



Toisaalta: yhteiskunnan elätin on helppo sanoa, ettei raha merkitse mitään, kun on tottunut siihen että joku muu kyllä hoitaa vuokran ja päivähoitomaksut. Arvomaailma on toisenlainen.

MInäkin kasvoin lapsuuteni köyhässä perheessä, toki nälkää ei tarvinut nähdä mutta itsestään selvää oli ettei mitään muuta koskaan saanut kuin sen välttämättömimmän. Edelleenkään en tarvi kuin sen välttämättömimmän. Suorastaan vastenmielinen ajatus minulle on omaisuuden kerääminen. Olen aina, siis aina, ollut sitä mieltä etten haluaisi olla rikas. EN tosin köyhäkäöän, perustoimeentulo riittää.

Heillä ei silti ollut rahaa, mutta jaksoivat aina muistuttaa siitä miten tärkeää raha on ja miten kamalaa on kun rahaa ei ole. Kaikki pyöri -koko lapsuuteni- käytänössä rahan puuttumisen ympärillä. Ehkä mulla on kahden sukupolven aiheuttama trauma takana, ja siksi raha on mulle niin kamalan tärkeä asia. Mikään ei riitä, en siedä sitä, että jollakin on vielä enemmän (vaikka se olisi joku Erkko). Jos jollakin on rahaa kymmeniä miljoonia en ole siitä kateellinen, vaan se on mulle mahdollisuus, että kymmeniä miljoonia on mahdollisuus siis tienata. Ja teen kaikkeni että tienaan sen. t. 21

En nyt ihan köyhistä oloista ole, mutta mun isä oli narsisti ja sitä rahaa ei tippunut edes vaatteisiin. Äiti sitten yritti ommella mulle jotain muodikasta vähistä tuloistaan ja antoi joskus muutaman markan, että pärjäsin opiskellessani.

15 vuotiaana isä heitti minut pihalle ja siitä on pärjätty. Oli pakko saada ammatti äkkiä ja duunariksi päädyttiin. Rahaa ei ole koskaan ollut, ei nyt perheellisenäkään liiemmin. Aina saa laskea joka euron.

Mutta itse asiassa ei sillä ole kyllä merkitystä. Kun on tottunut siihen, ettei oikeastaan saa mitään muodikasta ja uutta ja sitä, mikä on juuri on, ei sitä kaipaa. Olen vuosien varrella huomannut, että ne trendit, mitä on muka pakko saada juuri nyt ja heti, on muutaman vuoden päästä mennyttä. Jos nyt haluan jotain, mietin, että ehtisikö ensi vuonna. Ja sitten huomaan, että pärjään vanhallakin ja unohdan koko jututn.

Raha on aika toisarvoinen seikka jos vain pystyy laskut maksamaan ja ruokaan on rahaa. Rikkaammille kyllä kehtaan sanoa, että en voi lähteä matkaan, mulla ei ole rahaa.

kärsineille raha on vielä tärkeämpää kuin niille, joilla on ollut ns. normaali elintaso?

Omassa tuttavapiirissä myös tuntuu näin olevan.

sekä rahan tuomaa turvallisuuden tunnetta. Lisäksi olisi kamalaa joutua koko ajan laskemaan, mihin rahat riittävät tai jättää tekemättä itselle tärkeitä asioita (harrastukset, matkat, kauneushoidot) rahan puutteen takia.



Vaikka olen hyvätuloinen, mies suorastaan vauras, ei se tarkoita sitä, ettemmekö olisi hintatietoisia tai ostaisi ihan kaikkea mitä eteen sattuu. Vertailen kyllä kaupassa yksikköhintoja ja pyrin ostamaan tarjouksista/ alennuksista - mutta kun tekee mieli miekkakalaa ja kuoharia, ei se ole pois seuraavan viikon arkiruoista (tai mistään muustakaan). En silti omista hevosta, vaan käyn ratsastustunneilla -ja 3 vuotta vanha Audi kelpaa edelleen alle, ei ole tarvinnut vaihtaa uudempaan (en kyllä voi kieltää, etteikö mieli tekisi...).



En leveile omaisuudellamme, mutta arvostan kyllä sitä, minkä se mahdollistaa. Ja erityisen onnellinen olen siitä, että lapsemme tulee saamaan taloudellisesti hyvä eväät elämään - kaiken muun hän joutuu kyllä hoitamaan ihan itse :-)

rahaa on oltava sen verren, ettei sen puuttumista huomaa. Siis jos sanoo, ettei varallisuus ole tärkeää, niin ei ole kokenut, miltä rahan puuttuminen tuntuu.

Raha voi olla olematta tärkeää vaikka olisikin kokenut rahanpuutteen.

sekä rahan tuomaa turvallisuuden tunnetta. Lisäksi olisi kamalaa joutua koko ajan laskemaan, mihin rahat riittävät tai jättää tekemättä itselle tärkeitä asioita (harrastukset, matkat, kauneushoidot) rahan puutteen takia.

Vaikka olen hyvätuloinen, mies suorastaan vauras, ei se tarkoita sitä, ettemmekö olisi hintatietoisia tai ostaisi ihan kaikkea mitä eteen sattuu. Vertailen kyllä kaupassa yksikköhintoja ja pyrin ostamaan tarjouksista/ alennuksista - mutta kun tekee mieli miekkakalaa ja kuoharia, ei se ole pois seuraavan viikon arkiruoista (tai mistään muustakaan). En silti omista hevosta, vaan käyn ratsastustunneilla -ja 3 vuotta vanha Audi kelpaa edelleen alle, ei ole tarvinnut vaihtaa uudempaan (en kyllä voi kieltää, etteikö mieli tekisi...).

En leveile omaisuudellamme, mutta arvostan kyllä sitä, minkä se mahdollistaa. Ja erityisen onnellinen olen siitä, että lapsemme tulee saamaan taloudellisesti hyvä eväät elämään - kaiken muun hän joutuu kyllä hoitamaan ihan itse :-)

ettei tarvi kaupassa miettiä meneekö tili tyhjäksi jos ostan ton tai jos pesukone hajoaa niin se ei ole pois kuukauden ruokarahoista

Raha, terveys ja ihmissuhteet eivät sulje toisiaan pois.



Mutta rahasta oli siis puhe ja se on erittäin tärkeää.

Mukava käydä kaupassa katsomatta hintalappuja, kiva kun voi matkustaa minne haluaa viiden tähden hotelliin.

Mukava kun voi mennä Vehoon tietäen että voin käteisellä ostaa sieltä minkä Mersun haluan.

Tuntuu turvalliselta kun on varaa mennä yksityiselle lääkäriasemalle.

(Sorry jos joku sen jo sanoi)



Mun mielestäni oleellista on myös se hinta, mikä siitä varakkuudesta maksetaan. Jos tietty elintaso vaatii sen, että vanhemmat vääntää pitkää päivää, eivät jaksa oikeasti olla läsnä lapsilleen, koko perhe oireilee stressistä, niin varmasti se ei ole parin etelänmatkan ja uudenmallisen auton ja kalliiden harrastusten arvoista.

ja ostaa toisen auton

ja maksaa asuntolainan 150 000 e