Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täällä aina puhutaan, kuinka raha ja varakkuus
09.12.2009 |
on toissijainen aisa elämässä. Olenko siis ainoa, jonka mielestä elämässä on hyvinkin tärkeää, että tienaa hyvin ja että on varaa laittaa asioita? Olen itse köyhistä oloista lähtöisin ja huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämpää on että omaisuutta kertyy ja että pankkitilillä on katetta jottei tarvitse pennejä laskea.
Kommentit (32)
sen jälkeen kun valttämättömät tarpeet on tyydytetty. Eli meillä on perheellemme hyvä koti, juuri meidän perheelle tarkoituksenmukainen (uudehko veklkainen okt), ruokaa pöydässä ja vaatteet päällä. Autokin on kun kerran välttämättä tarvitaan.
Rahaa on käytössä sen verran niukasti että joutuu laskemaan pennejä jotta saa sen riittämään, säästämään ei pysty. Ajoittain tuo rasittaa mutta pääasiassa olen onnellinen että asuminen on hyvin järjestyksessä ja pärjätään kuitenkin.
Matkusteluun ei ole varaa eikä lapset voi harrastaa ihan mitä tahtoo, jotkut harrastukset nyt vaan on liian kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päälle tuleva varallisuus ei tee ihmisiä yhtään onnellisemmiksi.
siitä pitää tehdä vähemmän tärkeää ainakin puheissa. Mutta tuskin kukaan sitä kieltää, että kun ei ole toimeentulo-ongelmia, on yksi iso huolenaihe vähemmän.
Minulla olisi esim. ollut lahjoja ja mahdollisuuksia ns. loistavaan uraan hyvällä palkalla, mutta mieluummin teen akateemista "perusduunia", jotta aikaa ja jaksamista jää minulle tärkeille asioille (=perhe, luonto, liikunta).
vaan siitä että haluaa yhä enemmän ja enemmän maallista hyvää, kartuttaa sitä omaisuuttaan.
Itsestään selvää on tietenkin se, että todella köyhän elämänlaatu on huono.
Monella on varmaan se tilanne, että jos jotain puuttuu, siitä pitää tehdä vähemmän tärkeää ainakin puheissa. Mutta tuskin kukaan sitä kieltää, että kun ei ole toimeentulo-ongelmia, on yksi iso huolenaihe vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silläkin uhalla, että joku haukkuu tekopyhäksi sanon, että meillä suurimman mielihyvän tuottavat asiat, jotka eivät maksa mitään tai eivät ainakaan maltaita.
Syksy on ollut meidän perheessämme odottamattoman tiukkaa (olemme molemmat taiteilijoita) ja vaikka välillä oli raskasta sain jotain tyydytystä siitä kun näin miten vähällä voimme tulla toimeen rajatun ajan. Olemme 5-henkinen perhe. Kun veronpalautukset tulivat saimme perheen talouden taas tasapainoon. Kaikki mikä tulee myös menee, normaalitilanteessa ei tarvitse kauheasti pihistellä (joskin järjen käyttö on sallittua), "sukanvarressa" ei ole juuri koskaan mitään. Pitempiä matkoja ja muita kalliimpia juttuja varten säästetään.
Silläkin uhalla, että joku haukkuu tekopyhäksi sanon, että meillä suurimman mielihyvän tuottavat asiat, jotka eivät maksa mitään tai eivät ainakaan maltaita.
Syksy on ollut meidän perheessämme odottamattoman tiukkaa (olemme molemmat taiteilijoita) ja vaikka välillä oli raskasta sain jotain tyydytystä siitä kun näin miten vähällä voimme tulla toimeen rajatun ajan. Olemme 5-henkinen perhe. Kun veronpalautukset tulivat saimme perheen talouden taas tasapainoon. Kaikki mikä tulee myös menee, normaalitilanteessa ei tarvitse kauheasti pihistellä (joskin järjen käyttö on sallittua), "sukanvarressa" ei ole juuri koskaan mitään. Pitempiä matkoja ja muita kalliimpia juttuja varten säästetään.
tms isompia asioita niin ne pystytään laittamaan sen kummemmin miettimättä. Ap myös matkustelee aika paljon, useamman kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulemme ihan kohtuullisesti toimeen, vaikka mieheni oli välilä osittain lomautettuna. Säästöihin ei tarvinnut koskea. Tietysti olemme miettineet tarkemmin, mihin on varaa ja mikä ei ole juuri nyt niin tärkeää.
Emme ole tehneet remontteja, vaikka olisihan se kiva laittaa esimerkiksi keittiötä tyylikkäämmäksi. Entisenkin kanssa kuitenkin pärjää emmekä ole yhtään sen onnettomampia vaikka kaikki pinnat eivät nyt niin miellytäkään.
Tulimme siihen tulokseen, että kun kaikki perustarpeet ovat kunnossa: on kiva talo, maksettu auto ja varaa ostaa ruokaa ja vaatteita sekä harrastusvälineitä sen verran kuin tarvitsee, se riittää ihan hyvin. Onnellisuutemme ei ole siitä kiinni.
Toisin sanoen, ainakin meillä se, että perustarpeet on tyydytetty, on riittävä varakkuuden taso onnellisuuteen. Kaikki muu olisi tietenkin kivaa ekstraa, mutta ilmankin on hyvä.
Me esimerkiksi huomasimme, että nyt kun meillä on mukava omakotitalo kivalla alueella, emme enää kaipaa matkustamista samalla tavalla kuin ennen kerrostalossa asuessamme.
Onni tulee eri ihmisille eri asioista.
että olen voinut lapsille sanoa, että en voi ihan noin vain ostaa sulle pyörää ja mopoa ja audia.
Ovat oppineet tekemään töitä ja säästämään ja hyvin tuntuvat nyt pärjäävän kun opiskelevat.
Tää iltatähtikin tekee kotihommia viikkorahansa eteen.
Mutta asiasta toiseen. Olen tyytyväinen, että olen tavallinen duunari, kenellä on velkainen talo. Eipä kukaan ainakaan ole kateellinen. Osa ihmisistähän toki nauttii siitä kun tietää toisten olevan heille kateellisia. Mutta itse en ole koskaan nauttinut kateellisuuden kohteena olemisesta, enkä ole tykännyt leveillä ja näyttää toisille ja näpäyttää heitä yms.
On ihan kiva elää tasapaksua elämää ihanan miehen kans ja huomata, että lapset on oppineet tekemään töitä ja pärjäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen voinut lapsille sanoa, että en voi ihan noin vain ostaa sulle pyörää ja mopoa ja audia.
Ovat oppineet tekemään töitä ja säästämään ja hyvin tuntuvat nyt pärjäävän kun opiskelevat.Tää iltatähtikin tekee kotihommia viikkorahansa eteen.
Mutta asiasta toiseen. Olen tyytyväinen, että olen tavallinen duunari, kenellä on velkainen talo. Eipä kukaan ainakaan ole kateellinen. Osa ihmisistähän toki nauttii siitä kun tietää toisten olevan heille kateellisia. Mutta itse en ole koskaan nauttinut kateellisuuden kohteena olemisesta, enkä ole tykännyt leveillä ja näyttää toisille ja näpäyttää heitä yms.
On ihan kiva elää tasapaksua elämää ihanan miehen kans ja huomata, että lapset on oppineet tekemään töitä ja pärjäävät.
Eikä ap rahoillaan/tavaroillaa leveile; ei mulle anna nautintoa kadehdittavana olo, se ei ollut pointti.
toissijainen asia. Terveys, suhteet läheisiin ihmisiin y. ym. menevät kyllä rahan edelle.
Minulle sopiva määrä rahaa on sellainen, että sitä ei päivittäisessä elämässä tarvitse miettiä. Silloin rahaa on sopivasti, ei liian vähän eikä liian paljon.
Toki itselläni on taloudellinen tilanne sellainen että voin ostella mitä haluan, enkä tarvitse pankkitilini saldoa tarkistella. Voimme koko perhe matkustella vuositain useammankin reissun ulkomaille ja kotimaassa sen verran kuin aikaa ja tarvetta on. Meillä on juuri sellainen omakotitalo kuin olemme halunneet, joten sen suhteen on helppoa olla tyytyväinen. Koen kuitenkin että pärjäisin vähemmälläkin, eikä haittaisi vaikka joskus joutuisi jotakin asiaa varten säästämäänkin. Omaisuudestani voisin luopua, mutta en itseni tai läheisteni terveydestä tai muusta hyvinvoinnista ihmissuhteisiin liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä aina sanoo, että elämä on nyt eläkeiässä niin mukavaa, kun on uusi asunto, mökki, hyvä auto, hiukan tuottavia sijoituksia, eläkettä tulee sen pari tonnia käteen ja tarpeet on vanhemmiten aika pienet (=ei enää suurisuuntaisia haaveita). Eipä ole huolta rahasta, kun ei ole mitään sellaista, mihin ei riittäisi rahat ja aina on säästötilillä rahaa tarpeeksi.
ja läheiset, eihän nämä ole toisiaan poissulkevia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...siinä mielessä, että kun ihan kaikkia halujaan ei voi tyydyttää välittömästi, joutuu punnitsemaan, mikä on tärkeää ja mikä ei. Myös lasten kehittymisen kannalta.
Nykyään monilla on aika paljon rahaa käytössä, jolloin lapsille voi syntyä kuva että kaikkea voi hankkia "tuosta vain". Odottaminen, haaveileminen ja työn tekeminen tavoitteiden eteen voi jäädä tuntemattomaksi. Ja jokainenhan tietää, miten ihanalta tuntuu lopulta saada jotakin, josta on kauan haaveillut ja jonka eteen on ponnistellut.
Siinä mielessä liian paljon löysää rahaa yhdistettynä elämäntapaan, jossa hankintoja tehdään mieliijohteiden ja -halujen mukaan, ei tuo onnea pitemmällä tähtäimellä.
Lapsi (ja aikuinenkaan) ei välttämättä osaa tuntea kiitollisuutta siitä mitä hänellä on, jos se on kovin helposti tupsahtanut eteen. lelut hylätään nurkkaan yhden käyttökerran jälkeen ja mieli tekee taas seuraavaa. Millään ei ole mitään arvoa.
Tietyt vanhat perusarvot ovat mielestäni avain todelliseen onneen ja tyytyväisyyteen.
Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että jos välttämättömän toimeentulon kanssa on kovin vaikeaa, elämänlaatu on huonompi.
...siinä mielessä, että kun ihan kaikkia halujaan ei voi tyydyttää välittömästi, joutuu punnitsemaan, mikä on tärkeää ja mikä ei. Myös lasten kehittymisen kannalta.
Nykyään monilla on aika paljon rahaa käytössä, jolloin lapsille voi syntyä kuva että kaikkea voi hankkia "tuosta vain". Odottaminen, haaveileminen ja työn tekeminen tavoitteiden eteen voi jäädä tuntemattomaksi. Ja jokainenhan tietää, miten ihanalta tuntuu lopulta saada jotakin, josta on kauan haaveillut ja jonka eteen on ponnistellut.
Siinä mielessä liian paljon löysää rahaa yhdistettynä elämäntapaan, jossa hankintoja tehdään mieliijohteiden ja -halujen mukaan, ei tuo onnea pitemmällä tähtäimellä.
Lapsi (ja aikuinenkaan) ei välttämättä osaa tuntea kiitollisuutta siitä mitä hänellä on, jos se on kovin helposti tupsahtanut eteen. lelut hylätään nurkkaan yhden käyttökerran jälkeen ja mieli tekee taas seuraavaa. Millään ei ole mitään arvoa.
Tietyt vanhat perusarvot ovat mielestäni avain todelliseen onneen ja tyytyväisyyteen.
Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että jos välttämättömän toimeentulon kanssa on kovin vaikeaa, elämänlaatu on huonompi.
Tunsin joskus hyypiön, joka toisaalta sanoi ettei raha ole hänelle tärkeää, mutta toisaalta kuitenkin yritti varsin usein päteä "varakkuudellaan" - lainausmerkeissä siksi että hän ei mitenkään kovin varakas ollut. Hän viljeli sellaisia ilmaisuja kuin "ei se nyt ole viimeisestä pennistä kiinni". Ilmeisesti tarkoitus oli pönkittää asemaansa aviomieskandidaattina, vaikka kaikki tuollaiset kommentit ovat varmaan useimpien naisten silmissä pelkkää miinusta. Ainakin minun.
rahaa on oltava sen verren, ettei sen puuttumista huomaa. Siis jos sanoo, ettei varallisuus ole tärkeää, niin ei ole kokenut, miltä rahan puuttuminen tuntuu.
Kyse ei tässä ketjussa kai ollut varsinaisesti köyhyydestä, vaan omaisuuden kartuttamisesta ja siitä että periaatteessa voi aina ostaa mitä huvittaa, matkustaa minne haluaa jne.
Se ei mielestäni tee onnelliseksi. Ja kokemusta on todellakin erilaisista elämäntilanteista.
rahaa on oltava sen verren, ettei sen puuttumista huomaa. Siis jos sanoo, ettei varallisuus ole tärkeää, niin ei ole kokenut, miltä rahan puuttuminen tuntuu.
Olen myös köyhistä oloista ja kärsin siitä lapsena ihan kamalasti ja se todellakin jätti traumat. Päätin että aikuisena mulla on rahaa. Ja nyt on- ja olen kyllä onnellinen siitä! Kyllä se varmaan se raja jossain tulee vastaan, mutta ainakaan vielä ei ole mulla tullut (voidaan matkustella monta kertaa vuodessa, asutaan yli miljoonan euron asunnossa, ajetaan hienoilla autoilla, voidaan ostella mitä huvittaa...) Mutta ehkä joskus en enää kaipaa lisää varallisuutta ja materiaa.
Alue: Aihe vapaa
Jos sitä olisi sitä rahaa niin paljon, ettei sen puutetta tarvitsisi ikinä murehtia niin hyvinhän siinä voisi sanoakin, ettei raha ole tärkeää vaan ne muut asiat.