Mitä iloa on elämässä kun on vanha? En ikinä

haluaisi olla vanha, mutta en myöskään halua kuolla. Kammottaa vaan ajatus olona vanhana kurttuisena mummona. Elämä takana ja vain muistot ja nykypäivä jäljellä.

Minulla on ehkä joku ikäkriisi menossa, mutta nyt jo tuntuu välillä ahdistavalta, että en voi tiettyjä juttuja kokea enää koskaan tässä elämässä. Kaipasin aikoinaan mielettömästi omaa rakasta ja perhettä. Ne minulla nyt on ja olen ihan onnellinen, mutta silti kaipaan jotain, en tiedä mitä.



Tunnen itseni ikälopuksi kun katson nuoria ihmisiä, joilla on elämä edessä. Olen levoton, kuuntelen iltaisin musiikkia ja haaveilen jostain huolettomasta elämästä mitä joskus nuorempana elin. Mennyt ei palaa, mutta ahdistaa vähän tämä haikailu, vuodet vaan vierii entistä nopeammin, kroppa alkaa näyttää vanhenemisen merkkejä ja inhoan sitä.