Uhmikselle pitää 50 kertaa päivässä osoittaa että aikuinen määrää, ei lapsi.

ja vieläpä aika temperamenttinen sellainen. Esikoinen oli kuitenkin se kaikista hankalin uhmis ja osittain varmasti kokemattoman äidinkin vuoksi niin.



Tää on aika helppoa, kun ei mene mukaan lapsen uhmaan. Sanoittaa tilanteet hänelle valmiiksi esim "sinä haluaisit viskoa sitä lelua, mutta laitetaanpa se yhdessä pois. Tule, äiti näyttää minne." Hymyillen ja lepertelevällä äänellä! Jos imetät vielä, niin siitäkin on apua. Rintaa uhmikselle, niin johan elämä hymyilee taas. Känkkäränkkäää saa olla, mutta ei jäädä asumaan sen kanssa.

Nämä aiheuttaa kaikissa pahaa mieltä ja kiukkua, ihme että saat olla täällä. Sua ei kukaan usko, eikä halua kuulla sun tyhmiä provoiluja.

ja sit kun ei enää riitä, menen kirjastoon ja surffaan sieltä av:lla ja taas tuolle kakaralle pitää mennä sen paikka osoittamaan.