Olen pulassa. Mieheni sai tietää
että olen ollut ihastunut toiseen mieheen ja että olen tälle miehelle ihastumiseni tunnustanut ja että olemme keskustelleet asiasta paljon parin kuukauden ajan. Tämä mies pohti asiaa ja tunteitaan minua kohtaan ja ilmoitti lopulta, ettei tunne samoin. Sen jälkeen olemme olleet ihan ystäviä vaan. Nyt mieheni on raivoissaan ja haluaisi tietenkin, etten ole tämän miehen kanssa missään tekemisissä. Se on vaikeaa, koska olemme perheystäviä. Kaikki on nyt huonosti ja pelkään, että miehen vaimo saa tietää. Se olisi katastrofi, en haluaisi kummankaan ystävyyttä menettää. Mieheni rakkauden olen kai jo menettänyt.
Hirveitä virheitä olen tehnyt, seurannut sydämeni ääntä, toiminut sen kehotuksien mukaan ja niin että järki ei ollut mukana :( Näistä virheistä joudun kai kärsimään loppuelämäni, perheeni hajoaa ja kaikki tuhoutuu :(
Kommentit (30)
tuli opetus. En luota siihen enää koskaan.
ap
Mutta suunsa voi jokainen pitää kiinni. Ajattelepas nyt, kun miehesi olisi tunnustanut rakkaudentunteitaan jollekin perheystävällenne. Olisit muuten varmaan aika loukkaantunut.
Ihastumisista olen oppinut, että ne tulevat ja menevät. Katsoa saa ja vaikka vähän hymyilläkin, mutta parasta jättää se siihen.
Aiheutit suotta tuskaa ja murhetta miehellesi. Nyt on hyvityksen aika. Ja ota opiksesi.
siis mahdollisesti jättänyt miehesi, mikäli toinen mies olisi tuntenut samoin? Vai miksi kerroit hänelle tunteistasi? Rakastatko itse miestäsi?
Olen niin uupunut. En tiedä miten selviän tästä.
Kaikki on niin sekaisin. ap
Tai sitten olet kyllä todella lapsekas tunne-elämäsi suhteen.
Kasva aikuiseksi, ota vastuuta teoistasi.
Mun tulee surku sun miestäsi.
Olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta, rakastan häntä, mutta ennen kaikkea rakastan perhettämme. Tylsistyminen toisiimme vaikuttaa kai tähän - ei ole helppo hillitä tunteitaan, kun ne tulevat esiin valtavan voimakkaina. siis se ihastumisen tunne.
ap
Ap, ymmärrys ja hyväksyntä ovat kaksi eri asiaa. Useimmat varmasti ymmärtävät tilannettasi. Kukapa parisuhteessa oleva ei joskus olisi ihastunut enemmän tai vähemmän johonkin toiseen.
Hyväksyntää sinun on vaikeampi saada, enkä minäkään sitä jaa kirkkain silmin. Mieti nyt kuitenkin, kertoiko ihastus oman suhteesi väljähtämisestä vai omasta kypsymisentarpeestasi.
Kuuntele yhä sydämesi ääntä, mutta älä yksin sitä. Minä en usko sekuntiakaan, etteikö hyvä tekosyy hiljentäisi ankarintakin omatunnon ja järjen vaatimusta. Jos miehesi on sinulle yhä tärkeä, sano se hänelle. Ja aloita konkreettiset toimet suhteenne parantamiseksi. Ette te ole ainoa pariskunta, jolle noin on käynyt. Jälkensä se jättää pitkäksi aikaa, mutta ei sen tarvitse liiton loppu olla. Oma liittoni on vähitellen kohentunut menneiden myrskyjen jälkeen.
Aikaa tulee nyt kulumaan. Ensi viikolla ei ehkä mikään ole muuttunut, ei ehkä kuukauden päästäkään kovin paljon, ja voi olla, että asia hiertää vielä vuosien päästä. Ja vaikka itse töppäsit, älä ala nöyristelemään. Se ei auta. Häpeän voi osoittaa ottamalla vastuuta ja pyytämällä anteeksi sitten kun olet siihen valmis ilman mitään selityksiä omista tarpeista tai siitä, kuinka ihana se toinen mies on. Ne eivät kuulu anteeksipyyntöön vaan tilannearvioon.
Jos miehesi suostuu, käykää edes pari, kolme kertaa pariterapiassa. Voi olla, että teillä voisi olla tarvetta enempäänkin, mutta ainakin kaikkein polttavimmat asiat olisi hyvä keskustella puolueettoman erotuomarin tai puheenjohtajan avustuksella.
Ja sitten se viimeinen, kolkon oloinen ajatukseni: jos tilanne ei näytä ratkeavan, sinä voit tehdä päätöksen ja lähteä suhteesta. Se on varmasti kova kolaus elämällesi, tuskin osaan edes kuvitella, millainen. Mutta se voi olla parempi sinulle, miehellesi ja muille läheisillesi kuin vuodesta toiseen jatkuva kaunainen ja katkera liitto. Et sinä siihen kuitenkaan kuole, ja Suomessa sentään edes yritetään auttaa myös niitä, jotka kantavat syyllisyyttä ja ovat sivullisten tuomitsemia ja moralisoimia. Nyt on edessäsi pitkä, kovan työn aika. Toivotan jaksamista ja malttia!
hyvin viisas nainen. Nyt kyyneleet valuvat pitkin poskiani.
ap
hyvin viisas nainen. Nyt kyyneleet valuvat pitkin poskiani.
ap
ap, olen mies. Viisaudestakaan en tiedä. Mutta työkokemusta eräältä tätä sivuavalta alalta löytyy hieman, ja vakaumus siitä, että tuomitseminen ei auta. Hyvän tekemisestä löytyy aina jonkinlainen rakkaus; silloinkin, kun parisuhdetta ei enää pysty pelastamaan. Ja toivon hartaasti, että saatte suhteenne kuntoon. Toivottavasti nyt saat vähitellen rauhoituttua ja sitten ruvettua toimiin.
Seurasit sydämesi ääntä eikä sinun sydäntä voi omistaa kukaan. Olet vapaa. Mitä pelkäät?
Kuvittele lyhyesti pahin mitä voi tapahtua. Olet silti vapaa eikä elämäsi ole nuo muutamat ihmiset vaan maailma on sinun. Elä käperry vaan loista.
Olen niin uupunut. En tiedä miten selviän tästä.Kaikki on niin sekaisin.
ap
Kiitos kuitenkin neuvoista. Kaikki järkevät neuvot otan tässä tilanteessa mielelläni vastaan. Kuten jo otsikossa mainitsin: olen pulassa.
ap
Mun "sydämen ääneni" kerran kuukaudessa on sitä mieltä, että koko maailma on hanurista ja ukko varsinkin! Jos tätä ääntä kuuntelisin, niin ero tulisi kerran kuussa. No, menkat alkaa sitten yleensä.
Ihmiset tekevät päättömiä asioita sillä varjolla, että sydän puhuu: perheitä (omia ja toisten) hajotetaan, saatetaan alulle lapsia, lennetään kuin päättömät kanat.
Yleensä on kyse joko silkasta biologiasta tai sitten vain siitä, että halutaan vähän vipinää ja värinää...
Kuin huonoa iskelmää taas kuuntelisi.
Tuo sydämen ääni tällaisessa tilanteessa kun voi joskus olla aika tuhoava.