Voiko avioeroa valmistella? Tai no voi kai, koska niin teen.

Lapsi sai hoitopaikan, aloittaa alkukeväästä. Haluan, että sopeutuu hoitoon hieman, hommaan kämpän ihan läheltä. Säilyy puistot ym. tutut nurkat. Itse tosin haluaisin ehkä toisille kulmille. Mutta koska isä tullee joka tapauksessa jäämään nykyiseen kotiimme, niin ajattelin asua lähellä.



Samalla valmistaudun henkisesti "luopumaan".



-ap

Aikuisena vastuullisena ihmisenä et sitten ole maininnut miehellesi suhteenne tilasta? Hän kuvittelee sinunkin olevan suhteeseen sitoutunut.



Menkää pariterapiaan. Opetelkaa puhumaan.



Toi on todella epäreilua käytöstä. Et edes anna miehellesi mahdollisuutta panostaa suhteeseen. Jos toiselle ei sano, mitä ajattelee, niin ei voi olettaa toisen sinun ajatuksiasi arvaavan.

Mikään ei muutu ja minä en voi enää muuksi muuttua.



-ap

On todella epäreilua tuhlata myös toisen elämää leikkimällä suhdetta, jonka aikoo päättää. Olisit nyt edes hieman vastuullinen.



Parisuhde on paljolti kompromissejä. Puhukaa niistä asioista, jotka hiertävät. Ratkaiskaa ne yhdessä. Jos teillä on asioita, joita ei mitenkään koskaan pysty kompromissillä ratkaisemaan, on hyvä, että molemmat pystyvät tämän yhteisten keskustelujen kautta myöntämään.



Parisuhde on kahden ihmisen suhde. Parisuhde, jossa vain toinen päättää on hyväksikäyttöä.

ei ole lainkaan epäreilua käyttää aikaa harkiten siten että saisi tulevaisuudessa itselleen ja lapselleen tasapainoisen elämän.

Ja kuten sanoin, jos kertoisin miehelle aikeistani, hän heittäisi tavarani ulos ovesta, näin ainakin luulen. Ei olisi siis kiva joutua uhkailtuksi, syyllistetyksi, aivan tyhjän päälle.



Toki kerron miehelle etukäteen, kun olen valmistellut asiaa. Meillä miehen kanssa on se ero, että tämä uhkailee avioerolla aina riidan tullen, minä sitten jonain päivänä otan sen avioeron.



-ap

On todella epäreilua tuhlata myös toisen elämää leikkimällä suhdetta, jonka aikoo päättää. Olisit nyt edes hieman vastuullinen. Parisuhde on paljolti kompromissejä. Puhukaa niistä asioista, jotka hiertävät. Ratkaiskaa ne yhdessä. Jos teillä on asioita, joita ei mitenkään koskaan pysty kompromissillä ratkaisemaan, on hyvä, että molemmat pystyvät tämän yhteisten keskustelujen kautta myöntämään. Parisuhde on kahden ihmisen suhde. Parisuhde, jossa vain toinen päättää on hyväksikäyttöä.

Noinhan se menisi täydellisessä maailmassa, mutta kas kummaa: maailma ei ole täydellinen. En usko, että ap on ihan heppoisin perustein tekemässä lähtöä "salaa", ymmärsin että asioista on jo puhuttu ja mies saanut mahdollisuuden, mutta mikään ei muutu. Ymmärrän hyvin, että ap tuossa tilanteessa haluaa valmistautua siihen varsinaiseen eroon ja sitten vasta lähteä.

Siis sun henkilökohtaisia vaatteita/meikkejä/kenkiä/harrastusvälineitä/pyörä jne, lapselle kanssa tarvikkeet kuntoon. Ne lähetevät automaattisesti mukaasi. Ja pieneksi jäätyä voit myydä huuto.netissä.



Itse pohdin, miten pärjään taloudellisesti, koska mies on töissä ja minä kotona. Lapsi menee hoitoon kesän jälkeen ja minä alan hakemaan töitä sillein, että voin aloittaa samaan aikaan.



Noita perustarvikkeita ajattelin hommata kevään mittaan. On sitten ainakin ne valmiina.

On todella epäreilua tuhlata myös toisen elämää leikkimällä suhdetta, jonka aikoo päättää. Olisit nyt edes hieman vastuullinen. Parisuhde on paljolti kompromissejä. Puhukaa niistä asioista, jotka hiertävät. Ratkaiskaa ne yhdessä. Jos teillä on asioita, joita ei mitenkään koskaan pysty kompromissillä ratkaisemaan, on hyvä, että molemmat pystyvät tämän yhteisten keskustelujen kautta myöntämään. Parisuhde on kahden ihmisen suhde. Parisuhde, jossa vain toinen päättää on hyväksikäyttöä.

Noinhan se menisi täydellisessä maailmassa, mutta kas kummaa: maailma ei ole täydellinen. En usko, että ap on ihan heppoisin perustein tekemässä lähtöä "salaa", ymmärsin että asioista on jo puhuttu ja mies saanut mahdollisuuden, mutta mikään ei muutu. Ymmärrän hyvin, että ap tuossa tilanteessa haluaa valmistautua siihen varsinaiseen eroon ja sitten vasta lähteä.

Maailma on sellainen, millaiseksi sen luon. Ensinnäkään ei kannata ajaa itseään nurkkaan, että on riippuvainen toisesta taloudellisesti. Toiseksi huonoa käytöstä (esim. uhkailu) ei tarvitse sietää.

Ap:lle aikalaisen sopan olet itsellesi keittänyt. On ärsyttävää olla näsäviisas, mutta pakko on sanoa, että itse olet itsesi kyseiseen liemeen ajanut.

Onnea erolle, mutta kannattaa myös katsoa peiliin, että oppii virheistään.

...eli jos paljastatkin suunnitelmasi (riidan aikana tms.) tai paljastut muuten, niin pidä paniikkisuunnitelma valmiina. Eli kenen luo menet lapsen kanssa? Onko sinulla jotain läheistä kaveria jonka luokse voit alkaa kerätä välttämättömimpiä tavaroitasi, samoin lapsen?



Puoli vuotta on pitkä aika ja siinä voi tapahtua vaikka mitä, puoleen ja toiseen.

- Eroa mahdollisimman pian, mitä nopeammin eroat, sitä pienempi lapsi on ja tällöin miehesi ei niin helposti saa vuoroviikkosysteemiä läpi edes oikeudessa.



-Hanki asunto valmiiksi ennen kuin kerrot miehellesi



-Jos teillä on mitään sukulaisten tai tuttujen tavaraa (tai vaikka vanhemmilta saatuja huonekaluja) "palauta" ne ennen kuin kerrot erosta (vaikka sitten saisitkin ne omaan kämppääsi (meillä mies yritti vaatia itselleen vanhemmiltani ikuisuuslainassa olevia talonpoikaishuonekaluja)



-pakkaa itsellesi vaivihkaa ne tärkeimmät tavarat, joista et vaan pysty luopumaan (ei tietenkään miehen henkilökohtaisia)



- Esim. joulukoristeet voi jakaa jo hyvissä ajoin, samoin kellarin tai varaston sisällön tai ulkovaraston sisällön. Todennäköisesti ei tarjoudu seuraksi ja saat "siivota" siellä ihan rauhassa. Laita omat laatikkosi eri paikkaan, jotta ne on mahdollisimman nopea sitten muutossa ottaa.



- Kun muutat pois, mitään puutarhasi kasveja et saa mukaasi, et edes lahjaksi saamiasi, jos vielä sulaa tulee ja asut etelä-suomessa, voit koittaa siirtää vielä jotain (äitini teki pari vuotta sitten nykyään hyvin tuottavavn mansikkamaan jouluviikolla), vie kasvit vaikka sukulaisen tai ystävän pihalle tai vaikka kellariin talvehtimaan (tarpeeksi isolla multapaakulla)



- Älä kuluta rahojasi mihinkään kodin hankintoihin enää



- säästä rahaa, jos mahdollista



- Ota valmiiksi selvää paikkakuntasi perheneuvola tms. toiminnoista, tulette tarvitsemaan niitä



- Tulosta netistä eroaiheisia "Miten kerron lapselle" jne materiaaleja. Saat helpotusta, kun luet niitä. Myös erokirjallisuus tärkeää. ÄLÄ ANNA MIEHESI NÄHDÄ NÄITÄ! POISTA SIVUHISTORIA!



-Puhu, mutta vain niille luotettaville.



- Plokkaa valokuvat valmiiksi, myös tietokoneelta. Säästä tai kopioi miehesikin lapsuuskuvia lastasi varten.



- Vaihda ikkuinoihin ne verhot, joita et halua mukaasi. Sama valaisimien, mattojen, päiväpeittojen jne. kanssa. Näin olet valmis pakkaamaan ne mukaasi.



- Lapsen leluja voi pistää valmiiksi"väliaikaissäilytykseen"



- Huollata autosi kuntoon ja katsasta se niin kauan kuin jaatte kulut.



- Jos olet todella jäämässäm puille paljaille (minä esim. olin kotiäitinä ennen eroa, eli omaa rahaa ei ollut yhtään), älä epäröi ostella itsellesi valmiiksi pyykinpesuainetta, mausteita, ryynejä, leivinpaperia,siivoustarvikkeita, vessapaperia jne ihan niillä talousrahoilla. Voit myös uusia omaa ja lapsesi vaatevarastoa.



- Älä kerro erosta ennen kuin asunto on valmiina, olet keskustellut sossun kanssa lapsen tapaamisasiasta ja ilmoittautunut oikeusaputoimiston asiakkaaksi. Jos et ole ilmoittautunut, voi miehesi ilmoittautua sinne ennen sinua ja saa reilusti halvemman asianajajan kuin sinä. Ja jos on halpa asianajaja, voi vetääö esim. huoltajuusasioista oikeuteen aina uudestaan ja uudestaan.



- Parasta olisi, jos saisit hankittua uuden asunnon niin hyvissä ajoin, että voisit viedä sinne jo tavaraa valmiiksi pikkuhiljaa, verhot ikkunoihin, ruokaa jääkaappiin jne.



- Kotoa muutto on valtavan tuskallinen prosessi, suojele lasta siltä!!! Lapsi voi kyllä pakata lelujaan jne, mutta vie lapsi hoitoon muuton ajaksi (tai sitten uudelle asunnolle hoitajan kanssa laittamaan uutta kotia kuntoon)



- Valokuvaa kaikki omaisuus, jottei mies hävitä sitä, kun saa kuulla erosta. meillä mies siirsi ajoneuvoja isänsä nimiin. Ota kopiot papereista kuiteista ym.



-Ota ylipäätään kaikista tärkeistä papereista kopiot valmiiksi, ja skannaa ne omalle tietokoneellesi, jos mahdollista.



- Poista itseäsi koskeva materiaali (valokuvat, paperit jne), joita et halua puolisosi levittelevän ympäriinsä eron jälkeen tai joita et halua puolisosi tulevan puolison näkevän.



- Järjestä muuttotilanteessa itsellesi mahdollisimman paljon henkilökuntaa ja mahdollisimman iso muuttoauto, ja pakkaa kaikki valmiiksi. Mitä nopeammin tilanne on ohi, sen parempi. Saatat tarvita tilanteessa todistajia. Älä jätä miestäsi yksin muuttotilanteeseen vaan jätä hänen seurakseen joku omasta tiimistäsi (meillä mies vaihtoi lukot, kun olin viemässä edellistä satsia tavaraa uuteen kotiini).



- Älä luota miehesi hyväntahtoisuuteen, erotilanteessa ei mikään ole niinkuin ennen.



- Tee kaikki mahdollinen salaa, ennenkuin olet kertonut miehelle.



- Kun kerrot miehelle, katso ettei lapsi ole paikalla ja katso ettette ole autossa (näitä tahallaan rekan alle ajajiakin on)tms. vaarallisessa paikassa. Siirrä turvaan kaikki tärkeä särkyvä tai tuhottava.





Omasta erostasi ei toivottavasti tule yhtä rankka, kuin minun erostani. Älä ajattele, mikä on reilua toista kohtaan. Ajattele vain lastasi ja itseäsi. Äläkä lykkää eroa, tee se pian.





-



-



-



-

On todella epäreilua tuhlata myös toisen elämää leikkimällä suhdetta, jonka aikoo päättää. Olisit nyt edes hieman vastuullinen.

Oikein ihailen sitä, miten hän valmistelee asiaa lapsen tilannetta ajatellen. Miehen kannalta todella on varmasti järkyttävää saada yhtäkkiä kuulla loppuun asti valmistellusta erosta, mutta tuskin ap ilman syytä salaa asiaa.

Miten ihmiset ovat näin katkeria ja jakelevat ihan älyttömiä ohjeita toisilleen? Missä maailmassa elätte?



Jos parisuhteessa ei ole väkivaltaa, kiristystä, uhkailua tms. en ymmärrä, mitä olette tekemässä.



Olen itsekin käynyt läpi avioeron sekä eronnut muutamasta poikaystävästä aikoinaan. Koskaan ei ole asioita valmisteltu salaa tai omaisuutta jaettu toisen tietämättä. Toi meininki kuullostaa ihan sairaalta. Miten olette tuohon päätyneet?



Kaikessa ei voi syyttää suhteen toista osapuolta, jotenkin olette myös itse siihen ajautuneet. Toivottavasti olette noista virheistänne oppineet.



Väkivaltaisesta tms. suhteesta on parempi lähteä heti, sillä muutoin oma turvallisuus on vaarassa ja puoliso hallitsee uhriaan pelolla. Myöhemmin ei ehkä enää uskallakaan lähteä.



Äitini esitti uhria aina, mutta itse jäi roikkumaan suhteeseen/valmistelemaan eroa kymmeneksi vuodeksi. Lapselle tämä aika oli tuskaa ja itsekin ehdin kasvaa aikuiseksi ennen kuin vanhempani todella erosivat.

On todella epäreilua tuhlata myös toisen elämää leikkimällä suhdetta, jonka aikoo päättää. Olisit nyt edes hieman vastuullinen.

Parisuhde on paljolti kompromissejä. Puhukaa niistä asioista, jotka hiertävät. Ratkaiskaa ne yhdessä. Jos teillä on asioita, joita ei mitenkään koskaan pysty kompromissillä ratkaisemaan, on hyvä, että molemmat pystyvät tämän yhteisten keskustelujen kautta myöntämään.

Parisuhde on kahden ihmisen suhde. Parisuhde, jossa vain toinen päättää on hyväksikäyttöä.

Totuus on se että kaikki eivät pysty keskustelemaan! Jotkut ottavat vaan rusinat pullasta ja odottavat valmista(henkisesti) ja se jos mikä on hyväksikäyttöä. Ja silloin tämä toinen on jo omalla asenteellaan tehnyt sen valinnan,että mitään ei itsestään parisuhteeseen halua antaa. Silloin on aivan hyvä toimia niinkuin ap.aikoo tehdä.

Miten ihmiset ovat näin katkeria ja jakelevat ihan älyttömiä ohjeita toisilleen? Missä maailmassa elätte? Jos parisuhteessa ei ole väkivaltaa, kiristystä, uhkailua tms. en ymmärrä, mitä olette tekemässä. Olen itsekin käynyt läpi avioeron sekä eronnut muutamasta poikaystävästä aikoinaan. Koskaan ei ole asioita valmisteltu salaa tai omaisuutta jaettu toisen tietämättä. Toi meininki kuullostaa ihan sairaalta. Miten olette tuohon päätyneet? Kaikessa ei voi syyttää suhteen toista osapuolta, jotenkin olette myös itse siihen ajautuneet. Toivottavasti olette noista virheistänne oppineet. Väkivaltaisesta tms. suhteesta on parempi lähteä heti, sillä muutoin oma turvallisuus on vaarassa ja puoliso hallitsee uhriaan pelolla. Myöhemmin ei ehkä enää uskallakaan lähteä. Äitini esitti uhria aina, mutta itse jäi roikkumaan suhteeseen/valmistelemaan eroa kymmeneksi vuodeksi. Lapselle tämä aika oli tuskaa ja itsekin ehdin kasvaa aikuiseksi ennen kuin vanhempani todella erosivat.

Nämä ohjeet ei todellakaan ole älyttömiä, jos eroaa narsistista kuten minä tein. Kerroin erosta kolme viikkoa ennen muuttoa ja se oli aivan liian pitkä aika. Jos nyt tekisin saman uusiksi, lähtisin sinä aikan kun mies olisi töissä. Jos sulla onkin käynyt hyvä tuuri miehen suhteen, niin näin ei ole kaikilla. Nämä on pitkällisiä ja kivuliaita prosesseja. En todellakaan syytä suhteen toista osapuolta kaikesta, mutta fakta on se, että narsisti pystyy kevyesti riitelemään yksin. Ja voin sanoa, et kukaan narsistin kanssa et kukaan narsistin kanssa avioon mennyt ei ole naimisiin mennessään toisen narsismista tiennyt tai ainakaan tajunnut asian vakavuutta. Sain eroa tehdessä perheasiainneuvottelukeskuksestakin ohjeet "lähde salaa, jos koet tarpeelliseksi". Harmittaa, kun en niin tehnyt.

En minäkään tiennyt, millaisen miehen kanssa menin naimisiin. Totuus on paljastunut erityisesti lapsen myötä. Uhkailu ja kiristys alkanut, kun lapsi vatsassani - en minä silloin kyennyt lähtemään! Ei ole lyönyt, mutta jatkuvaa henkistä väkivaltaa. En minäkään puhdas pulmunen ole, mutta voin vannoa, että tässä on kyllä miehelläni aikamoinen ongelmavyyhti omassa pääkopassaan...

Nykyään mietin eniten sitä, että pelkäänkö miestä niin paljon, etten kykene eroamaan? Sitä hän kai yrittääkin, koska aina riitatilanteessa uhkaa, että kun eroamme (huom., en ole koskaan uhannut erolla tai sanonut eroavani), hän tulee vaikeuttamaan elämääni niin paljon kuin pystyy. Ja todella, todella tarkoittaa sitä. Vaikka en tiedä sitten kun se tilanne tulisi. Sanoo jättävänsä puille paljaille, vievänsä lapsen jne. Ja todellakin, olemme aviossa eikä avioerosta ole puhuttu, hän siis puhuu siitä. Mitään jatkuvaa riitaa lapsen silmin ei ole, mutta tätä aina uudestaan puun takaa tulevaa uhkailua ja alistamista, joksi minä sen siis koen.



-ap

Meillä tuntuukin olevan saman tyyppiset taustat. Erosin lapseni ollessa 3v, mies uhkaili myös lapsen menettämisellä. Minut jätettiin puille paljaille, siksi ota kaikki hyöty tavaran muodossa, ettei sun tartte ihan peruspesuaineisiin ym kuluttaa niitä vähiä rahojasi, kun joudut sossun tuille. Tässä tilanteessa katson pienen "kotiinpäinottamisen" olevan sallittua. Itse ostelin ruokaostosten yhteydessä juuri mausteet, ryynit, jauhot, sokerit, säilykkeet, leivinpaperit, siivousaineet ja joitakin siivoustarvikkeita, pieniä kodintekstiilejä, jotain paistinlastoja, tankkasin auton tankin, kynttilöitä, lääkkeitä, vitamiineja, lemmikkieläinten ruokaa... Ota kaikki irti, mitä saat! Mies lyö rahahanat kiinni samntien, kun kuulee erosta, joten on aika pitkä aika ennen kuin saat sossusta rahaa ekan kerran (yleensä vasta sitten, kun olet jo muuttanut pois kotoa). Jos et käy töissä, on se oman rahan haaliminen edes elämiseen todella vaikeata. Jos sinulla on joku pikavippi, luottokorttilasku, tili tms. olemassa, koita maksaa ne pois ennen eroa. Jos saat rahaa jostain muualta, esim sukulaisilta tms, ohjaa ne tilille, jonka olemassaolosta ei tiedä kukaan muu kuin sinä. Perusta tili pankkiin, jossa miehesi ei ole asiakkaana tai jossa hän ei tiedä sinun olevan asiakkaana. Älä ohjaa tälle tilille niitä rahoja, jotka viranomaistahot tai miehesi tietävät. Kaikki ns. ylimääräiset siis.



Ja kuten sanoin, eroa niin pian kuin suinkin. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä valmiimpi hän on olemaan myös isällään. Siis sossun mielestä.







Meillä ei tilanne ole mitenkään hyvä, mies tehtailee lastensuojeluilmoituksia ja vaatii oikeusteitse vuoroviikkosysteemiä. Ilmoita teidät perheneuvolaan tai vastaavaan mahdollisimman pian, jotta miehen toiminnasta jää todisteita. Perheasiainneuvottelukeskus tai normi terveyskeskuslääkärikin voi olla hyvä. Kaikki mistä jää merkinnät papereihin!!! Kirjoita ylös miehesi uhkailut päivämäärineen. Kirjoita myös lapsen puheita, jos puhuu sellaisia. Kerro hoitotädeille (mutta vasta kun olet kertonut miehellesi), kerro uhkailuista ym. kaikille, myös asianajajalle. Ja harkitse vielä sitä, että muuttaisit kauas. Se saattaa helpottaa pitkässä juoksussa elämäänne ja PALJON!



Hae aktiivisesti apua. Jos olet salaillut tilannettasi ystäviltäsi, älä salaile enää. Järjestä ystäviäsi todistajiksi tilanteisiin, joissa mies raivostuu tai uhkailee.

Jos olet masentunut, hae siihen asianmukainen hoito mahdollisimman nopeasti.Pyydä sairaslomaa.



Heti eron jälkeen älä vastaa puhelimeen!!! Opeta lapsi puhumaan puhelimessa, jolloin voit antaa puhelimen suoraan lapsen korvalle isän soittaessa.

Sinun ei tarvitse olla aina, ei edes joka päivä, tavoitettavissa. Puhu eksän kanssa mahdollisimman vähän ja pidä itsesi kiireisenä. Ole paljon ihmisten kanssa.



Ikävä kyllä, mies tulee todennäköisesti toteuttamaan uhkauksensa. Koita siis minimoida vahingot.Estämään häntä et pysty.

Kylmät väreet nousi pintaan, kun luin ohjeita joita olit saanut. Ei kyllä kannata liikaa alkaa valmistelemaan, ettet jää kiinni. Itse hoitaisin välttämättömimmän kuten asunnon, ruokaa ja käteistä.

Siellä ei saatu mitään aikaiseksi? Jos ette pysty puhumaan keskenänne niin sitä kannattaisi vielä yrittää, vaikka olisit jo varma avioerostasi. Se voisi kuitenkin helpottaa tilannetta.



Ymmärrän hyvin miksi haluat toimia miehen selän takana ja suunnitella eroa. Se ei kuitenkaan välttämättä ole oikea ratkaisu kenellekään teistä. Tuolla tavalla eroaminen tulehduttaisi välinne ehkä jopa lopullisesti ja se ei ole tulevaisuuden kannalta kovin hyvä vaihtoehto. Te tulette kuitenkin aina olemaan lapsenne vanhemmat ja lapsen kannalta olisi parasta, jos te pystyisitte toimimaan jonkinlaisena tiiminä vaikka ette yhdessä olisikaan.

Voisin vannoa, että pahimmat pelkosi toteutuvat sitä paitsi vielä todennäköisemmin, jos toimit miehesi selän takana. Tuollainen saisi hyvin monessa aikaiseksi voimakkaan vastareaktion.



Suosittelisin sinua puhumaan miehesi kanssa. Pyydät häntä vain hetken kuuntelemaan ja olemaan puhumatta mitään. Sen ei kuulukaan olla helppoa, mutta loppujen lopuksi se olisi järkevintä teitä kaikkia ajatellen.

ei vaimon ja äidin sentään mitä tahansa tarvitse kestää.