Miehen ulkonäkö ja menneisyys karkottavat ihmiset läheltämme:(

sen oppilaitoksen nimen, jossa tutkinnon suoritti, siihen kysymykseen vastaukseksi. Ei niissä hänen papereissa varmaan lue tyyliin "Kylmäkosken vankila myöntää..." vaan jotain muuta.

Kukaan ei istu turhasta vankilassa.

Jotain väärää on tehnyt ja siksi miehesi on istunut.

mutta eikö vankilaan voi joutua ihan maksamattomista sakoista tai asepalveluksesta kieltäytymällä? Että ei tarvitse kovin mätä olla?

ei voi muuta sanoa et hyvä ku lähtivät menemään, näin ne jyvät karsiutuu akanoista.

Miks pitää kertoa etukäteen miltä oma ukko näyttää??? Ei jumalauta kaikki ole perus-jamppoja.



Mun mies on arabi, mulla ei ole hänen sukunimi enkä siis toitota kaikille mistä mies on kotoisin. Auta armias jos mies tulee töistä kotiin ku joku puolituttu on kylässä.. johan lähtevät livakkaan kotiinsa. Joutavat mennäkkin!!!!

Asuimme silloin keskiluokkaisella, uudella omakotitaloalueella. Naapurin mies oli metallimies, vaimonsa sh. Miehen tatuointeja katselin monesti ja kävi mielessä vankilatatskat, mutta jotenkin en ajatellut koskaan. Istuttiin joskus iltaa yhdessä naapuruston kesken ja ihmettelin, kun mies ei juo koskaan pisaraakaan, vaikka rouvalle maistui. Sitten toinen naapuri kertoi miehen istuneen linnassa nuorena taposta (oli jo about 50v.). Yllätyin, koska mies oli tosi rauhallinen ja asiallinen. Ei siinä mitään, ei mun suhtautuminen muttunut, koska olin jo ehtinyt tutustua. Mietin vaan, että liittynee jotenkin tuohon absolutismiin eli ei voi juoda. Tietystikään en halua tappajia kaveripiiriin, mutta tässä tapauksessa ajattelin, että parannus on aidosti tehty ja se siitä.



Ja esimerkiksi me olemme akateemisesti koulutettuja ja jossain määrin snobejakin ihmisiä. Tuttavapiirissä ei tosiaan normaalisti liiku ylinopeussakkoja suurempia rikoksia tehneitä.

No, onhan se monen mielestä rikos, mutta minusta kuitenkin aivan eri kaliiperia kuin esim. väkivallasta.

Kukaan ei istu turhasta vankilassa.

Jotain väärää on tehnyt ja siksi miehesi on istunut.

tuollaisia ystäviä!

Lähisukulainen auttaa vankilasta vapautuvia ja tätä kautta olen tavannut monia taposta/murhasta istuneita, täytyy sanoa että hyvin tavallisia monet ja myöhemmin olen törmännyt heihin tosi arkisissa ammateissa mm. kaupan kassana ja remppamiehenä ja niin tavallisen oloisina ettei kellään kolkuttele mielessä että kyseinen henkilö olisi vakavasta rikoksesta tuomittu.

Käsittääkseni ne saa piiloon. Jos on sormetkin tatuoitu, niin kyllä se kertoo jo rikollisesta menneisyydestä ja tavallaan ymmärrän jos joku kavahtaa.

Istunut yli 4v kun oltiin pieniä. Ja ihan varmasti on parempi lapsuus kun monella täällä itkevistä. Suurin osa meidän perhetutuista on entisiä linnakundeja ja ihan maailman loistavimpia ihmisiä.

Eli kiva lapsuus syntyy siitä, että isä ei asu kotona???

Asuimme silloin keskiluokkaisella, uudella omakotitaloalueella. Naapurin mies oli metallimies, vaimonsa sh. Miehen tatuointeja katselin monesti ja kävi mielessä vankilatatskat, mutta jotenkin en ajatellut koskaan. Istuttiin joskus iltaa yhdessä naapuruston kesken ja ihmettelin, kun mies ei juo koskaan pisaraakaan, vaikka rouvalle maistui. Sitten toinen naapuri kertoi miehen istuneen linnassa nuorena taposta (oli jo about 50v.). Yllätyin, koska mies oli tosi rauhallinen ja asiallinen. Ei siinä mitään, ei mun suhtautuminen muttunut, koska olin jo ehtinyt tutustua. Mietin vaan, että liittynee jotenkin tuohon absolutismiin eli ei voi juoda. Tietystikään en halua tappajia kaveripiiriin, mutta tässä tapauksessa ajattelin, että parannus on aidosti tehty ja se siitä.

Ja esimerkiksi me olemme akateemisesti koulutettuja ja jossain määrin snobejakin ihmisiä. Tuttavapiirissä ei tosiaan normaalisti liiku ylinopeussakkoja suurempia rikoksia tehneitä.

Istunut yli 4v kun oltiin pieniä. Ja ihan varmasti on parempi lapsuus kun monella täällä itkevistä. Suurin osa meidän perhetutuista on entisiä linnakundeja ja ihan maailman loistavimpia ihmisiä.

Eli kiva lapsuus syntyy siitä, että isä ei asu kotona???

Ei, mutta se ei myöskään pilaa sitä jos muut asiat on kunnossa ja asenne kohdallaan

Mä en itse ole koskaan arvostellut ystäviäni heidän miestensä perusteella. Munkin parhaan kaverin mies on sellainen rokkarikundi. Ikää yli 40, hiukan juntti ja rokkipiireissä edelleenkin vaikuttaa. Perheen myötä rauhoittunut aika paljon, mutta viina maistuu ajoittain. Ihan mukava heppu isosta koostaan, pitkästä letistään ja tatskoistaan huolimatta. Ymmärrän kyllä että osa pelästyy kun hänen kanssaan ekaa kertaa juttelee, on sellainen kovaääninen.

Toisen kaverin mies on täynnä lävistyksiä ja tatskoja myös. Ihan mukava sekin ja hurjan hyvä kokki/leipuri.

Olen akateeminen itse.

Teinä en kuitenkaan kailottelisi tuolla linnatuomiolla. Se on taaksejäänyttä elämää ja synnit on sovitettu. Voisin mainita vaikka vain, että mies on elänyt hurjan nuoruuden, mistä tatskat muistutuksena.

mutta tatuointeja on niskaa myöten ja sormistakin niitä löytyy, eikä mies itse näitä tatuointeja edes inhoa, ne ovat muisto siltä ajalta ja osa häntä. Muutenkin on kalju ja iso ja nenäkin mennyt rikki joten yhdistelmä on toki häijyn näköinen vaikka pukeutuukin siististi. Käytökseltään ei tosiaankaan ole mikään törppö mutta ystäväehdokkat ottavat etäisyyttä viimeistään jos vankilatuomio tulee jotain kautta esiin, sitäkään mies ei peittele vaan kertoo miten asiat on ja myös sen tuo esille ettei ole ylpeä menneisyydestään ja mokattua tuli, parempi kertoa suoraan jos menneisyys tulee esille koska ulkonäön vuoksi ihmiset pitävät häntä pahempana kuin onkaan. On meillä toki muutamia ystäviä mutta harmittaa vaan kun niin ihmiset kavahtavat.

ne korvaa vähän holtittoman linnakundi-isän poissaoloa.

Istunut yli 4v kun oltiin pieniä. Ja ihan varmasti on parempi lapsuus kun monella täällä itkevistä. Suurin osa meidän perhetutuista on entisiä linnakundeja ja ihan maailman loistavimpia ihmisiä.

Eli kiva lapsuus syntyy siitä, että isä ei asu kotona???

Ei, mutta se ei myöskään pilaa sitä jos muut asiat on kunnossa ja asenne kohdallaan

mutta kyllä tapojensa muuttaminen lienee aika harvinaista. Isoenoni tappoi kännipäissään miehen, ja on kuolemansa jälkeen paljastunut pedofiiliksi tyttäreensä sekaantujaksi. Mieheni setä istui varkaudesta, eikä ole siitä muuksi muuttunut, (emme kutsu kylään) ja minun toinen setäni istui myös varkaudesta, ja varasti jopa omalta pojaltaan.



Kaikkien rikosten yhteinen nimittäjä on viina. Ja ne joiden tiedän tapansa muuttaneen, ovat yleensä tulleet uskoon.



Hienoa jos miehesi on päässyt irti! Mutta aika monet ihmiset tunnistavat vankilatatuoinnit juuri niiden tökerömmän tekotavan ja värien vuoksi. Ja koska ne ei sinällään kerro mistä olet istunut, ihmiset on aika herkkiä tekemään omia johtopäätöksiään. Suurisydämisyys ja avarakatseisuus kun on harvinaista.

että "Olen ihan kiltti vaikka näytän hurjalta."

aluksi kun vankilassa(kin) ollut isäni haki minua koulusta. 70-80 luvulla nuo tatuoinnit olivat vähän eri juttu kuin nykyään. Kyllä silloin kohtasi ennakkoluuloja paljon, siitä asti kun itse rupesi niistä tajuamaan. Itse en tietysti osannut edes ihmetellä asiaa, koska hän oli isäni ja hyvä ihminen(on vieläkin). Vielä ylioppilaspäivänänikin jotkut katsoivat lyttynaamaista ja kultakoruja kantavaa isääni pitkään.



Tiedän, että isäni ei ollut puhtoinen "työnsä" puolesta, mutta hän oli erinomainen isä lapsilleen. Meillä kävikin aina kanssa "vähän" aikaansa nähden erikoisia setiä kylässä :) Aina niiden polvilla tuli istuttua, ja mukavia olivat.

ne korvaa vähän holtittoman linnakundi-isän poissaoloa.

Istunut yli 4v kun oltiin pieniä. Ja ihan varmasti on parempi lapsuus kun monella täällä itkevistä. Suurin osa meidän perhetutuista on entisiä linnakundeja ja ihan maailman loistavimpia ihmisiä.

Eli kiva lapsuus syntyy siitä, että isä ei asu kotona???

Ei, mutta se ei myöskään pilaa sitä jos muut asiat on kunnossa ja asenne kohdallaan

Hehhee... :D miten sitä voikin olla näin pieniä ihmisiä maailmassa. Ei, on mulla traumoja. Siitä kun leimaavat, maailmastavierottuneet äidit leimasi mut kriminaaliksi isän perusteella. (joka siis on todella hyvä isä)

Hän ei hankkiudu linnaan koska ei pysty sieltä käsin huolehtimaan lapsistaan heidän ansaitsemallaan tavalla.

aluksi kun vankilassa(kin) ollut isäni haki minua koulusta. 70-80 luvulla nuo tatuoinnit olivat vähän eri juttu kuin nykyään. Kyllä silloin kohtasi ennakkoluuloja paljon, siitä asti kun itse rupesi niistä tajuamaan. Itse en tietysti osannut edes ihmetellä asiaa, koska hän oli isäni ja hyvä ihminen(on vieläkin). Vielä ylioppilaspäivänänikin jotkut katsoivat lyttynaamaista ja kultakoruja kantavaa isääni pitkään.

meitä on siis ainakin kaksi. On musta aika käsittämätöntä että tänäkin päivänä oletetaan että jos lapsuuden olosuhteet ei ole satukirjoista niin kaikki on menetetty ja kurjasti..