Lue keskustelun säännöt.
Miehen ulkonäkö ja menneisyys karkottavat ihmiset läheltämme:(
06.12.2009 |
Voi miten taas harmittaa. Mieheni vietti hurjaa elämää alle parikymppisenä, joutui lopulta vankilaankin jonka jälkeen on elänyt kunnollista, tavallista elämää yli kymmenen vuotta. Mies näyttää kyllä karulta tatuointeineen ja ison kokonsa puolesta mutta tuntuu tosi ikävältä kun aina törmätään samaan asiaan, ei saada ystäväperheitä ja lastemme ystävien vanhemmat järkyttyvät miehestäni. Taas eilen kävi niin kun pyysin työkaverini kylään miehensä kanssa, työkaverini kanssa harrastammekin yhdessä mutta nyt tapasimme puolisoiden kanssa ensi kertaa, heidän varautuneet ilmeensä näki heti ja vaikka oli tarkoitus istua iltaa ja saunoa niin kappas vaan he lähtivät hyvin pian aterian jälkeen muihin syihin vedoten. Miestänikin harmitti kovasti. Mieheni on koulutettu, fiksu, mukava ja hyvän työpaikan omaava mies, nuoruuden hölmöilyistä saa maksaa lopunikäänsä:( kiitos että sain purkaa harmistukseni.
Kommentit (55)
että joku oikeasti vielä nykyään ei pääse yli ihmisen ulkonäöstä. Kannattaa varmaan etsiä ystäviä sellaisista piireistä, jossa ei ole niin nöpön nuukaa.
Harrastan itse moottoripyöräilyä, ja voin sanoa, että niissä piireissä ei ihmistä karvoihin katsota. Kokoontumisajoissa ei kysellä, onko opiskellut yliopistossa vai amiksessa, vaan tullaan toimeen keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä ei voi peittää vaatetuksella?
Vai onko hän jotenkin arpinen vai miten sen menneisyyden näkee?
Vai pukeutuuko hän vieläkin kuin moottripyöräkerholainen?
Joka tapauksessa ikävää. Toivottavasti löydätte ystäviä, jotka eivät ole niin ennaakkoluuloisia.
kun vuoden professorikin näyttää tältä
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/12/mutaatiotutkija_vuoden_professori…
aika erikoisen näköinen kaveri, olen nähnyt siitä juttuja ja kuvia ennenkin:D
Mutta onko se tosiaan muka jo 54-vuotias? Ei kyllä näytä päivääkään yli 40-vuotiaalta!
tms. ymmärrän kyllä vieraiden reaktiot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tatuointeja on niskaa myöten ja sormistakin niitä löytyy, eikä mies itse näitä tatuointeja edes inhoa, ne ovat muisto siltä ajalta ja osa häntä. Muutenkin on kalju ja iso ja nenäkin mennyt rikki joten yhdistelmä on toki häijyn näköinen vaikka pukeutuukin siististi. Käytökseltään ei tosiaankaan ole mikään törppö mutta ystäväehdokkat ottavat etäisyyttä viimeistään jos vankilatuomio tulee jotain kautta esiin, sitäkään mies ei peittele vaan kertoo miten asiat on ja myös sen tuo esille ettei ole ylpeä menneisyydestään ja mokattua tuli, parempi kertoa suoraan jos menneisyys tulee esille koska ulkonäön vuoksi ihmiset pitävät häntä pahempana kuin onkaan. On meillä toki muutamia ystäviä mutta harmittaa vaan kun niin ihmiset kavahtavat.
Onko tappanut jonkun? Jos on, ja se tulisi ilmi, niin kyllä minäkin alkaisin karttelemaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et hoitaisi tilannetta noin, että kutsut "pahaa aavistamattomia" ystäviä kylään, ja sitetn kaiki joutuvat kiusalliseen tilanteeseen, kun miehesi on täysin erilainen kuin ehkä sinun ammatistasi ja ulkoisesta habituksestasi voi päätellä?
Mitäs jos vähän juttelisit ihmisille ensin? Esim. tuolle työkaverillesi olisit voinut ekrtoa miehestäsi etukäteen. Ei mun mielestäni tarvitse heti ekana lyödä jotain linnatuomiota pöytään, vaan eri keskusteluiden ohessa livautella faktoja miehestä, eli kertoa vaikka kuinka äijä on tehnyt jotain kivaa, ja sitten lisätä, että ei sen näköisestä mörököllistä kyllä uskoisi. Ja kun kaveri kysyy miltä mies näyttää, sitten kertoa ja ehkä siinä vähän vielä kertoa miksi mies näyttää siltä.
Vielä jos siihen lisää sen, kuinka harmittaa ihmisten ennakkoluuloisuus, aika moni haluaa olla se suvaitsevainen, ja olla teidän kaveri.
Hoida siis asiat itse paremmin tulevaisuudessa.
siitä vankila-ajasta kannattai ensimmäiseks mennä kertoon, eihän se kenellekään oikeastaan kuulu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri asia sitten kelpaisinko minä teille ;)
Kaikkea menneisyyteen kuuluvaa ei tarvitse kertoa, jos sillä ei ole olennaista tekemistä nykyhetken kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset välttelevät, sillä 8 kymmenestä vankilaan joutuneesta päätyy sinne uudelleen. Kuka nyt haluaisi käydä arpomaan, että onko tuo yksi kahdesta vai kahdeksasta...
Mulla on kanssa yksi eksä ollut vankilassa ja se oli yksi elämäni suurimmista virheistä. Olen kerran tehnyt sen mokan, että päästin elämääni vankilassa olleen ihmisen, enkä sitä virhettä toiste tee.
Ei tuo vankilaosuus ;D mutta... Mulla on tilanne sellainen,että menin naimisiin ihan erilaisen miehen kanssa mitä kukaan kuvitteli. Ja aika yllättäen vielä. Enkä oikeastaan kuulutellut asiaa kenellekkään,vain osa suvusta tiesi.
Mies on samanikäinen kuin minä,mutta näyttää vanhemmalta,on ylipainoinen (mutta siistin näköinen,ei mikään maharöllykkä roikkumassa-tyyppi),kalju ja parrakas.
Olemme olleet yhdessä lähemmäs kymmenen vuotta (ja siis naimisissa saman ajan) ja vieläkin koen tuota,etteivät edes minun tuttuni ja sukuni kaikki "sulata" miestä.
Ja uusia ihmisiä tavatessamme olen "selän takaa" kuullut kommentointia: "Näitkö sen miehen?" Tai "Oliko TUO sen mies?" jne jne
Lisäksi mun mies ei peittele ulosottoon joutumistaan (tapahtui ennen tapaamistamme,makselee edelleen),eikä muutakaan menneisyyttään (runsasta alkoholin käyttöä yms),vaikka onkin muuttunut noista ajoista merkittävästi...
Minulle on tärkeintä kuitenkin se,että me olemme onnellisia ja perheemme voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kaksi tapaa toimia.
Ensinnäkin kerrot ystävällesi ENNEN vierailua, että miehesi on tatuoitu ja vähän hurjannäköinen, mutta kiltti kuin nallekarhu.
Toisekseen vankila-aika on varmasti jättänyt mieheesi jälkensä, mutta hänenkin pitäisi saada asiaan jo etäisyyttä. Sitä ei kannata heti ensimmäiseksi mainita.
Toden sanoakseni minä saattaisin teitä karttaa juuri tuon vankilatuomion vuoksi. Olen niin tyhmä. Mutta jos tutustuisin teihin paremmin ja tietäisin, että täyskäännös on miehesi elämässä tapahtunut, niin voisin vaikka olla ystäviänne. Pelkkä sinun vakuuttelusi ei riitä, että mies on symppis ja parantanut tapansa. Minun pitäisi tämä omin silmin todeta.
Älä luovuta! Pyydä työkaverit toisenkin kerran kylään. Mutta älä tällä kertaa edes tarjoa saunomista. Ihan vain ateria ja juttelua. Kaikki eivät saunomisestakaan pidä, varsinkaan jos ei kovin hyvin tunneta.
Istunut yli 4v kun oltiin pieniä. Ja ihan varmasti on parempi lapsuus kun monella täällä itkevistä. Suurin osa meidän perhetutuista on entisiä linnakundeja ja ihan maailman loistavimpia ihmisiä.
Mikis sun kaverin tai hänen miehensä pitäs pitää sun miehestä? Eikö tääkin ollu enempi sun kaveri? Eikö teillä ole omia kavereta siis vaan kaikkien on oltava yhteisiä?
No siis ei mies tietenkään heti töksäytä olevansa entinen linnakundi mutta esim. Eilen ystäväni mies kysyi missä mieheni on opiskellut alunperin alaansa (hänellä oli liki sama ammatti) ja vastaus on vankilassa niin hulluahan se olisi ruveta valheita keksimään. Ja tietenkään ei tarvitse kaikkien ystävien yhteisiä mutta tämä työkaverini itse ehdotti että tulevat saunomaan ja sitten tosiaan livistivät. Olen kyllä kertonut tälle ystävälleni että miehelläni on nuoruudessa otettuja tatuointeja kun hän joskus harrastuksemme parissa jonkun tatuointeja kommentoi. Mieheni ei ole istunut vankilassa väkivallanteon takia vaan on tosi kiltti ihminen, eksyi vaan nuorena oikealta polulta. Eniten harmittaa kun lasten kavereiden vanhemmat urkkivat lapsiltamme isästään ja meidän kotioloista vaikka ollaan ihan taviksia. Kiitokset mielipiteistä!
Istunut yli 4v kun oltiin pieniä. Ja ihan varmasti on parempi lapsuus kun monella täällä itkevistä. Suurin osa meidän perhetutuista on entisiä linnakundeja ja ihan maailman loistavimpia ihmisiä.
jos oikeasti noin rajoittuneita ovat ihmisten ulkonäön suhteen, niin ihan hyvä kun menivätkin, eikö?Mun mies soittaa rock-bandissä, ja näyttääkin just siltä :)
Joten tavallaan tuttu tunne, mutta olen ottanut asenteeksi sen että jos ei kelpaa, niin antaa sitten olla.