Olen niin väsynyt vl-sukulaisiini ja taustaani:(

Pahoittelut ap ikävästä perhetaustastasi. Minäpä kerron jotain omia kokemuksiani..



Olen vasta vähän päälle parikymppinen, eikä omasta lähtemisestäni vl-liikkeestä ole kovin kauaa kulunut. Suurin osa sisaruksistani on vl-liikkeessä mukana. Osa on aika tiukkapipoisia ja osa taas vapaamielisempiä ja hyväksyivät minunkin "uskon kieltämisen." Näiden tiukkisten kanssa on aika vaikeaa olla tekemisissä, koska niin tiukkaa tekstiä tuli siltä puolelta kun saivat kuulla etten ole enää vl.. Itse siinä yritin itseäni ja uskonnonvapauttani puolustaa, mutta ei.. Niin ovat kiinni siinä uskossaan ja kun yritin selittää miksen vl:ssä tahdo olla mukana, niin eivät halunneet kuulla perustelujani.. tuli sellainen tunne ettei he edes halua ajatella epäkohtia mitä siinä liikkeessä on!



Minullakin tuntuu pahalta seurata vl-sisarusten lapsia ja nuoria, jos heillä on yhtään samanlaisia ajatuksia mitä itsellä niihin aikoihin. Ihan selvästi osa haluaisi luopua vl:stä, mutta mitenpä mennä kyselemään kun sisarukset luulevat että lietson heidän lapsiaan lähtemään vl-liikkeestä.



Itselläkin on traumoja vl-taustasta johtuen. Teininä en tuntenut kuuluvani mihinkään, en veeälliin, enkä myöskään valtaväestöön..Jouduin salailemaan mielipiteitäni ja piilottelemaan sitä mitä oikeasti halusin olla, eli ihan tavallinen nuori ilman mitään vl-laumaa siinä ympärillä sanelemassa miten kuuluu elää ja olla. Itsetuntoni on huono, ja tuntuu että osaksi vl:suuden syytä. Ei sitä varmaan voi tajuta muut kuin ne, jotka ovat hengellistä painostusta jossai uskonlahkossa joutuneet kokemaan.



Ap:n kysymykseen vastaisin että olen ajatellut että pidän tietyn välimatkan näihin tiukkis-vl:iin. Tekemisissä voin olla, mutta tuntuu että kanssakäyminen jää pinnalliseksi, kun ei viitsi ottaa niitä epäkohtia esiin kun tietää ettei se mitään auta kuitenkaan. Ehkä joskus, kun vähän aikaa on kulunut, voin ottaa asioita puheeksi.



Saattoi olla hieman pomppivaa tekstiä, pahoittelut siitä. En ihan kaikkia ajatuksiani saa puettua sanoiksi.

uskonto on suuri sairaus...



Toivottavasti pääset irti moisesta valheesta.

Itse olen vl, mutta siitä huolimatta ymmärrän tunteitanne ja ajatuksianne. Vl:n keskuudessa on ihan selkeästi lakkihenkisyyttä ja jotkut käyttävät hengellistä väkivaltaa ja painostusta mikä on todella surullista. Taustalla varmaan se että vl:t yleisesti ajattelevat että tämä on ainut tie taivaaseen ja että se miten toimitaan on aina Jumalan sanan mukaista. Tiedän että liikkeen sisällä on paljon myös niitä jotka kokevat olonsa nurkkaan ajetuiksi. Vallankäyttö ja pelottelu on ehdottomasti väärin! Liikkeen sisällä ongelmista ei puhuta juurikaan ja se on valitettavaa. Ehkä pelätään jotain, vastarintaa tms.

Itse koen kyllä että paikkani on tässä yhteisössä. Se mikä tekee sen, on se että olen katsonut ja puntaroinut asioita avoimesti ja myönnän myös sen että paljon on pahaa myös keskuudessamme. Toivon ja rukoilen että jotain muutosta tapahtuisi parempaan suuntaan, asioista puhuttaisiin oikeilla nimillä eikä oltaisi aina henkeen ja vereen puolustelemassa omaa leiriä ongelmakohtiin katsomatta.

Sitä ehdottomuutta johon olen kasvanut, en halua syöttää lapsilleni. Lapsillakin on oikeus puntaroida, pohtia ja kyseenalaistaa asioita.



Toivon että haette apua esim terapiasta. Vaikka itse olenkin liikkeen sisällä, kävin terapiassani näitä asioita lävitse. Se helpotti.

että oletko päässyt purkamaan traumaattisia kokemuksiasi esim terapiassa?



Itse olen lähtenyt toisenlaisesta, pienemmästä lahkosta. Mies irrotti meidät siitä ja jouduin tosi nopeasti tekemään oman eropäätökseni. Sen jälkeiset ajat oli rankimpia elämässäni. Mua auttoi, kun sain käydä mielenterveystoimistossa puhumassa siitä.



Syvä myötätuntoni sulle. Hengellinen väkivalta on kauheaa. Olen itse huolissani niistä lapsista joita jäi siihen lahkoon josta lähdin. Ei ole keinoja auttaa heitä.



Ajattelen että on hyvä, jos on jonkinlainen yhteys olemassa lahkoon jääneisiin. Vaikka menneisyytesi on synkkä, se on kuitenkin sinun elämääsi. Omaa historiaansa ei pysty pyyhkimään pois. Elämäntehtäväsi on jollain tavalla käsitellä se menneisyys ja hyväksyä se. Siitä voi lopulta tulla sulle voimavara, vaikka se onkin haavoittanut sua. Olet kokenut jotain, mitä suurin osa meistä ei koskaan koe. Sulla on näkökulmaa asioihin, jollaista harvalla on. Tällä tavalla mä ajattelen omasta lahkomenneisyydestäni. En syntynyt lahkoon vaan menin sinne itse aikuisena. Olin hirmu naivi ja tyhmä. Onneksi pääsin sieltä pois.



Olet vahva ihminen, jos olet kyennyt irrottautumaan vl-liikkeestä. Niellä ei pidä mitään mikä on väkivaltaa sinua kohtaan. Ei pidä pelata pelejä eikä hiljaa suvaita vääryyksiä. Mutta älä sinä katkaise välejä. Se olisi vl-sukulaisillesi vain todiste siitä, miten maailmallinen ja syntinen sinusta on tullut.



Elä elämäsi ja etsi oma uskosi uudelleen. Suosittelen todella terapiaa lämpimästi. Samoin omasta elämästä kirjoittaminen tekee hyvää.



Kaikkea hyvää toipumisen tiellä.