Onko toinen nainen ainoa syy, miksi mies haluais eron sen enempää keskustelematta?

Olen aina pitänyt miestäni erinomaisena miehenä, vastuuntuntoisena, ahkerana, turvallisena. Kaikin puolin hienona aviomiehenä.



Meillä oli ollut kireää pienten lasten kanssa. Valvottu paljon, ei yhteistä aikaa, tiedätte varmaan.



Mies halusi etäisyyttä, on ottanut sitä jo muutaman kuukauden. On uskottomuudessa ehdoton, joten en oikein usko, että on toista naista vaikkei koskaan varmaksi voi sanoa.



Mitään kunnon syytä en ole asumuserolle saanut kuin että hänellä on ollut paha olo ja kokenut painostetuksi olonsa. Keskustelua on mun aloitteesta välillä, mutta ei miehellä ole halua yrittää.



10 yhteistä vuotta ja pienet lapset menee noin vain vessanpytystä alas. En olisi koskaan voinut uskoa sitä tästä miehestä.

osalla luulen olevan syynä toisen naisen. Mies voi olla myös ihastunut toiseen ja haluaa siksi eron. Vapauden kaipuuseenkin usein liittyy se, että vanha vaimo ei enää riitä;( Voimia teille!

..eli hankkiutuu ensin eroon vaimosta ja aloittaa vasta sitten uuden suhteen. Lennossa vaihtamistahan monet paheksuvat, mutta silloin jätetyllä on ainakin syntipukki valmiina. Tuollainen ilman syytä eroaminen voi olla jätetylle vielä vaikeampaa, kun vihollinen on kasvoton.



Mutta kaiken kaikkaan uusi kumppani ei minun mielestäni ole juuri koskaan eron oikea syy. Kyllä syyt ovat siinä vanhassa suhteessa. Se on ehkä aloitettu väärältä pohjalta (toinen ei ole rakastanut oikeasti vaan on vain seurannut toista) tai toinen on muuttunut niin paljon että arvot eivät enää sovi yhteen (se voi tapahtua vähitellen ja sitten vain yhtenä aamuna huomataan että se toinen onkin ihan eri ihminen kuin luuli). Jos halutaan täysin eri asioita, ei ole mieltä jatkaa.



Mutta ihan ensimmäisenä tuli kyllä ap:n aloituksesta mieleen toinen mies.

Millä perusteella tuli ensimmäisenä mieleen, että ap:n miehellä toinen mies?

Mutta ihan ensimmäisenä tuli kyllä ap:n aloituksesta mieleen toinen mies.

..hän ei usko toiseen naiseen ja mies ei halua antaa mitään selitystä. Selityksen täytyy olla jokin iso asia, joka ei kuitenkaan liity ap:hen ja heidän suhteeseensa varsinaisesti. Seksuaalinen suuntautuminen on sellainen.



Mieluummin uskoisin tähän selitykseen kuin siihen, että ap:n henki haiseee ja hän piereskelee tai että ap on ennätyksellisen huono sängyssä, eikä mies enää kestä asua hänen kanssaan. Sillä syyhän on nyt joku sellainen, jonka sanominen olisi miehestä noloa ja jolta hän haluaa säästää ap:tä.

En tiedä minkä ikäisiä ap ja miehensä ovat, mutta voihan ap:n miehellä olla vaikka kolmen kympin kriisi tms. Ei se vaikeneminen välttämättä tarkoita, että kuvioissa olis toinen mies. Ihan jo pikkulapsiaika saa jotkut miehet miettimään tätäkö haluan jne. vaikka lapsi/lapset ois yhdessä haluttuja.



Meillä miehellä iski tuo paniikki kun meidän nuorin oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Ensin sanoi vaan, että haluaa erota ilman mitään perusteluja ja jos asiasta yritti keskustella niin mies vaikeni eikä suostunut puhumaan mitään. Päätin sit antaa asian olla ja muutaman viikon päästä mies itse oma-alotteisesti alkoi puhua peloistaan ja muista ajatuksistaan, jotka oli saaneet hänet harkitsemaan eroa. Yhä olemme onnellisesti yhdessä ja nuorin on nyt 10v

Ensinnä kysyisin, onkos tullut katsottua sinne peiliin?



Itse olen jo senverta iällä, että nämä tunteet on koettu ja ohitettu hammasta purren, mutta miehen on aika vaikea antaa kritiikkiä naiselle, ainakin minun on.



Isellänikin oli vuosia enempi ja vähempi ajatuksena lähteä, mietin vain mitä sanoisin syyksi. Jotenkin en pystynyt sanomaan mikä siinä vaimon touhussa otti pattiin niin vietävästi.... Tai siis tiedän mikä ottaa pattiin, mutten voi sanoa sitä muille.

Onneksi työt vaihtui reissuhommiin ja viikonloput kotona meni juuri ja juuri. Meidän liittomme on pelastanut ainakin omalta kohdaltani tämä etäisyys, johon työ on antanut mahdollisuuden.



Silti en ole pettänyt, enkä ole ollut lähdössä jonkun toisen naisen vuoksi, vaikkain moneen olen vuosien varrella toki ihastunut. Olen kuitenkin senverta kunnonmies, etten tällätavalla voisi kuvitellakaan tekeväni.



Oikeasti rakastan vaimoa niin paljon, etten voisi tehdä hänelle mitään pahaa, toisaalta inhoan syvästi hänen tapojaan, tekemisiään ja ennenkaikkea tekemättäjättämisiään, mutta pidän nämä sisälläni.



Olisin silti voinut toimia avauksen tehneen tapauksen tavoin. Vuosia odotin hetkeä sanoakseni, että lähden... Enkä olisi sanonut syytä...



Eli pointtini oli se, että jokin tai joitakin selkeitä syitä saattaa löytyä ihan avauksentekijän toiminnasta, tavoista, ulkonäöstä jne..



Eikä se huono itsetunto tai epävarmuus valitettavasti paranna "seksikkyyttä" edes naisessa, joten oravanpyörän katkaisemiseksi suosittelen vähintäänkin passiivista asennetta herran suuntaan, tyyliin "herra on hyvä ja hoitelee sitten eroasiat kuntoon, en aio osallistua kyseisiin talkoisiin."



Varmaan niitä vihjeitä ärsyttävyydestä on annettu, vaikkei suoraan olisikaan sanottu.

Minä lähdin sen kummemmin perustelematta, koska vaimollani oli niin itsekäs, pisteliäs ja ilkeä luonne, ja pahemmaksi vain meni koko ajan.



Yksinkertaisesti en jaksanut enää: totesin, että minun ei tarvitse.

ja meillä on kaksoset 5v ja vauva on nyt 8kk.

On kyllä tullut katsottua peiliin ja mietittyä oisko se vika minussa, mutta ainoa joka on muuttunut lasten jälkeen on se, että välillä tulee sanottua asioista, joista ei välttis tarvis sanoa ja seksi ei kiinnosta (tai paremminkin ei jaksa) joka päivä, kuitenkin seksiä on 3-4kertaa viikossa. Muutama (10kg) ylimääräinen kilo on jäänyt nuorimman synnytyksen jälkeen, mutta nekin katoaa kunhan pääsen säännöllisesti lenkille. Eikä seksimme oo sellasta, että aina pimeessä peiton alla, molemmat on sen suhteen aktiivisia. Ja lapset luonnollisesti vie jonkin verran aikaani eikä mies saa enää kaikkea huomiota, mutta mieskin kyllä touhuaa paljon kaksosten kanssa, hoitaa lapsia kun käyn harrastuksessani ja saamme myös kahdenkeskistä aikaa mm. siten, että joka vkl tehään alakertaan siskonpeti ja katotaan tv:tä ym. eikä haittaa vaikka vauva välillä heräileekin. Tuon lisäksi kerran parissa kuukaudessa lapset menee hoitoon päiväksi ja käydään miehen kanssa esim. leffassa ja syömässä tai tehään jotain muuta ihan kaksin. Kaksoset yleensä haluaa jäädä yöks mummolaan, mutta kuopus haetaan kotiin, en häntä oo vielä halunnut jättää yöks hoitoon.

Minun itsetunnossani ei ole mitään vikaa, tiedän, etten ole kaikista kaunein ja että synnytyksistä jäi raskausarvet jne, mutta näistä huolimatta olen tyytyväinen kroppaani/itseeni.

Kuten aiemmin sanoin, niin mielestäni meillä on kaikki hyvin, mutta joku kait sit kuitenkin mättää kun mies on eroamassa. En ihan usko siihenkään, että miehelläni ois toinen mies ja muutenkin on niin pettämistä vastaan eli kaiken kaikkiaan on vaikea uskoa, että pettäisi, muttei tietenkään ikinä voi varmaksi sitä sanoa toisesta. Vai oiskohan miehellä sit ikäkriisi, kuten joku mainitsi/ehdotti.

ap

Ensinnä kysyisin, onkos tullut katsottua sinne peiliin?

Itse olen jo senverta iällä, että nämä tunteet on koettu ja ohitettu hammasta purren, mutta miehen on aika vaikea antaa kritiikkiä naiselle, ainakin minun on.

Isellänikin oli vuosia enempi ja vähempi ajatuksena lähteä, mietin vain mitä sanoisin syyksi. Jotenkin en pystynyt sanomaan mikä siinä vaimon touhussa otti pattiin niin vietävästi.... Tai siis tiedän mikä ottaa pattiin, mutten voi sanoa sitä muille.

Onneksi työt vaihtui reissuhommiin ja viikonloput kotona meni juuri ja juuri. Meidän liittomme on pelastanut ainakin omalta kohdaltani tämä etäisyys, johon työ on antanut mahdollisuuden.

Silti en ole pettänyt, enkä ole ollut lähdössä jonkun toisen naisen vuoksi, vaikkain moneen olen vuosien varrella toki ihastunut. Olen kuitenkin senverta kunnonmies, etten tällätavalla voisi kuvitellakaan tekeväni.

Oikeasti rakastan vaimoa niin paljon, etten voisi tehdä hänelle mitään pahaa, toisaalta inhoan syvästi hänen tapojaan, tekemisiään ja ennenkaikkea tekemättäjättämisiään, mutta pidän nämä sisälläni.

Olisin silti voinut toimia avauksen tehneen tapauksen tavoin. Vuosia odotin hetkeä sanoakseni, että lähden... Enkä olisi sanonut syytä...

Eli pointtini oli se, että jokin tai joitakin selkeitä syitä saattaa löytyä ihan avauksentekijän toiminnasta, tavoista, ulkonäöstä jne..

Eikä se huono itsetunto tai epävarmuus valitettavasti paranna "seksikkyyttä" edes naisessa, joten oravanpyörän katkaisemiseksi suosittelen vähintäänkin passiivista asennetta herran suuntaan, tyyliin "herra on hyvä ja hoitelee sitten eroasiat kuntoon, en aio osallistua kyseisiin talkoisiin."

Varmaan niitä vihjeitä ärsyttävyydestä on annettu, vaikkei suoraan olisikaan sanottu.

Koska ap:n mies on nelikymppinen, niin sanoisin että tuossa iässä itse kullakin tulee tarkastelun aika: että tässäkö tämä elämä on, tämänkö verran saavutin. Moni ajattelee että on viimeiset hetket tehdä jotain muutoksia ja etsiä uutta suuntaa elämälleen. Olen nähnyt tätä etsintää sekä nelikymppisissä miehissä että naisissa. Juuri taannoin sanoin eräälle kaverilleni että ero ja uusi suhde tuo ehkä hetken helpotuksen ja piristyksen elämään mutta jonkin ajan päästä voi huomata ettei mikään loppujen lopuksi muuttunutkaan. Koska se ongelma on korvien välissä. Siinä mitä on toivonut elämältä saavansa ja siinä mitä loppujen lopuksi sitten sai.

Mitä nämä ihmiset sitten ovat mahtaneet haluta elämältään? Itse koen, että jos on päässyt perheelliseksi asti, nimenomaan ei ole aihetta hirveään keski-iän kriisiin. Itse olisin kriisissä, jos täyttäisin 40 sinkkuna (vastantahtoisena sellaisena), joka olisi halunnut perheen. Tämä ei tarkoita sitä, että perhe ja lapset olisi ainoa mitä minä/joku muu haluaa, vaan sitä että nimenomaan näissä asioissa 40 alkaa olla jonkinlainen takaraja. Nobelin pystyy saamaan vielä viisikymppisenäkin.