Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko kuulleet tästä? Avioero, lapset asiaa
05.12.2009 |
Törmäsin tähän Perheneuvolan sivuilla.
Vieraannuttaminen on lapsen henkistä pahoinpitelyä
Tutkijan mukaan PAS –oireyhtymä selittää eristävän lähivanhemman toimintaa
Oikeustieteen lisensiaatti Anja Hannuneimi on perehtynyt lasten asemaan vaikeissa huolto- ja tapaamisriidoissa. Hän on avustanut käräjäsalissa sekä yksinhuoltajien liiton että elatusvelvollisten liiton jäseniä ja kerää parhaillaan aineistoa väitöskirjatutkimusta varten. Hän on toiminut myös opettajana Helsingin yliopistossa.
Hannuniemi on tutkinut mm. vanhemman vieraannuttamissyndroomaa eli PAS:ää (Parental Alienation Syndrome), joka on etenkin anglosaksisessa perheoikeudessa tunnettu käsite. Lääketieteellisen diagnoosin asemaa tällä syndroomalla ei vielä ole, mutta aiheesta on julkaistu runsaasti artikkeleita etenkin amerikkalaisissa psykologian ja psykiatrian julkaisuissa.
MOT: Voisitteko lyhyesti selittää, mitä tällä PAS-ilmiöllä oikein tarkoitetaan?
Hannuniemi: Se on taudinkuva, joka liittyy vaikeisiin huolto- ja tapaamiskiistoihin, joissa lähivanhempi pyrkii joko tahallaan tai puolittain tahallaan vieraannuttamaan lapsen etävanhemmasta, yleensä isästä. Se merkitsee lapsen psyykkistä pahoinpitelyä, ja usein myös sitä, että lähivanhempi on kelvoton huoltajaksi, koska lapsenhuoltolain nojalla huoltajan velvollisuuksiin kuuluu ylläpitää lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Se voi merkitä myös elinikäistä psykiatrisen haitan tuottamista lapselle.
MOT: Miten se poikkeaa tavanomaisesta vihanpidosta eroriitojen yhteydessä?
Hannuniemi: Normaali eroviha on lyhytaikaista ja edesauttaa eroamista toisesta puolisosta. Nämä ovat pitkittyneitä huolto- ja tapaamiskiistoja, joissa seurauksena on jopa lopullinen välien katkaisu lapsen ja toisen vanhemman välillä tai ainakin sen suhteen häiriintyminen. Normaalissa erossa ja vihanpidossa ei ole kyse siitä, että lapsi lopullisesti vieraantuisi, vaan yleensä tilanne selkeytyy kun pari vuotta on mennyt, ja lapsen suhde toiseenkin vanhempaan säilyy. Näissä PAS-tapauksissa on säännönmukaisesti patologisia piirteitä, erityisesti lähivanhemman mielenterveysongelmia. Niissä pyritään parisuhdekostoon: Vuosikausia saatetaan purkaa kaikkea omaa pahaa oloaan entiseen puolisoon kun ei nähdä mitään vikaa itsessä.
MOT: Mistä PAS:n tunnistaa?
Hannuniemi: Muun muassa siitä, että lapsi sanoo itsenäisesti päättäneensä, ettei hän halua tavata toista vanhempaa, vaikka hänen tahtonsa onkin pitkän manipulaation tulosta. Näissä tapauksissa myös lähivanhempi katsoo, että lapsi on niin kehittynyt, että hänen kieltäytymiselleen pitää antaa painoarvoa. Jopa kahdeksanvuotiaan lapsen kanssa on tehty sopimuksia siitä, että hänen ei tarvitse tavata toista vanhempaansa.
Tässä toinen vanhempi käyttää lasta väärin; hän vetäytyy lapsen selän taakse silloin kun pitäisi tukea ja edesauttaa tapaamisia. Suullisesti hän voi tapaamistilanteessa kehottaakin lasta tapaamaan, mutta kuitenkin koko ajan tehden myyräntyötä taustalla. Etävanhempaa arvostellaan, moititaan ja hänet jopa demonisoidaan viimeisen päälle. Perustelut etävanhemman huonommuudelle ovat usein absurdeja, hyvin hepposia. Niille ei välttämättä ole juuri mitään todellisuuspohjaa.
MOT: Kuka uskoo - tarkoitatteko sosiaalityöntekijöitä, poliisia vai tuomioistuimia?
Hannuniemi: Sosiaalityöntekijät saattavat helpoiten uskoa turhia väitteitä joko alkoholismista, pahoinpitelystä, insestistä tai mistä muusta tahansa. Kun he ovat tätä mieltä, niin tuomioistuimet saattavat myös uskoa näihin väitteisiin sosiaaliselvityksen perusteella. Tosin tuomioistuimissa vaaditaan yleensä näyttöä, mutta ongelma on se, että äitien ja naisten rooli on niin paljon vahvempi ylipäänsä tässä oikeuskulttuurissa, että on lapsia on vaikea määrätä etävanhemmalle eli yleensä isälle, vaikka äiti tekis mitä tahansa.
MOT: Mitä voidaan päätellä siitä, että nää täytäntöönpano-oikeudenkäyntien määrä on kasvanut neljässä vuodessa 150:stä 250:een vuosittain?
Hannuniemi: No ilmeisesti ihmiset ovat tulleet entistä kypsymättömämmiksi ja käyttävät nyt näitä täytäntöönpanokiistoja parisuhdekoston välikappaleena eivätkä anna lapsen tavata toista vanhempaa. Näissä tapauksissa on aika usein kyse vieraannuttamisesta. Ilmeisesti tämä tietynlainen sukupuolten välinen sota on pahentunut.
MOT: Mitä tälle voisi tehdä?
Hannuniemi: Täytäntöönpanojärjestelmää pitäisi ehdottomasti tehostaa. Ja lapsen huolto ja asuminen pitäisi nykyistä helpommin siirtää etävanhemmalle, mikäli voidaan havaita, että on aivan turhaa tapaamisten estämistä. Se on usein se ainoa keino, millä se saadaan loppumaan.
MOT: Entä jos se on mennyt jo niin pitkälle, että lasten tahto on selvästi kielteinen näihin etävanhemman tapaamisiin. Miten näissä äärimmäisen vaikeissa tilanteissa sitten voidaan edetä?
Hannuniemi: Tapaamisen ja huollon täytäntöönpanolaki kyllä mahdollistaa sellaisen menettelyn, että lapsi sijoitetaan väliaikaisesti johonkin laitoshuoltoon. Sitä voitaisiin käyttää tietynlaisena välietappina, jossa lapsi pääsisi rauhottumaan tästä kiistasta. Mutta se vaatisi jo huollon siirtoa ja asumisen siirtoa sille etävanhemmalle, ja sitten pitäisi samalla estää, ettei entinen lähivanhempi pääse enää manipuloimaan lasta. Tietysti se on hyvin hankalaa. Käytännössähän se on niin, että jos vieraannuttaminen on päässyt riittävän pitkälle, niin siinä ei mikään enää auta. Jos lapset ovat riittävän isoja, eivätkä halua tavata, niin oli se tahto aikaansaatu millä tavalla tahansa, niin peli on menetetty etävanhemman kannalta. Juuri siksi tämä ilmiö pitäisikin tunnistaa riittävän ajoissa, ja siihen pitäisi ajoissa myös puuttua riittävän voimakkailla keinoilla.
Kommentit (18)
Mieheni jätti entisen vaimonsa, lasten äidin, toisen naisen takia ja ymmärtääkseni tuli aikalailla yllättäin. Silti koskaan, pahimmassa vihavaiheessa, ei hän käännyttänyt lapsia miestä vastaan. Hänessä on paljon "vikoja" ihmisenä ja ymmärrän, miksei mies enää jaksanut, mutta tässä suhteessa on kyllä ollut tosi fiksu. Lapset ovat alusta asti olleet isällään noin puolet ajasta ja välit on läheiset jo aikuisten lasten kanssa edelleen. Varmaan lapsilla jossain takaraivossa on tuo vanhempien avioero, mutta kyllä mies on kaikkensa eksän tuella tehnyt, ettei lapset kokisi, että heitä on jätetty tai hylätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskusteluhan lähti jälleen liikkeelle mielestäni sitiä, kun hiljattain ilmestyi persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä käsittelevä kirja, ja tämän kirjan väitteitä tämä PAS:ia tutkinut nainen sitten lähti osittain ampumaan alas. Viimeksi tänään näin KSML:n sivuilla asiaa koskeneen kirjoituksensa.
Puolustaisin vähän omaa ammattikuntaani, sosiaalityöntekijöitä, joita usein näissä huoltajuusasioissa nähdään kauheasti parjattavan. Asialle on omistettu ihan kokonaisia nettisivustojakin, joissa nimillä ja kuvilla julkisesti parjataan ja haukutaan mm. kyttääjiksi, kyykyttäjiksi, lapsen riistäjiksi ja rikollisiksi. Tästä kiitoksena saa nauttia huikeaa n. 2400 Euron palkkaa - siitäkin kyllä näillä nettisivuilla sanotaan että he eivät oikeasti välitä, he tekevät tätä vain rahan takia... =D
Persoonallisuushäiriöiset asiakkaat ovat arkipäivää sosiaalityössä eri sektoreilla. Ongelmana on, että jotkut persoonallisuushäiriöiset todellakin osaavat erittäin hyvin peitellä ja kääntää asioita omaksi hyväkseen. Resurssien ollessa mitä ne ovat ei ole aikaa perehtyä tarpeeksi tarkasti asioihin. Esim. näissä tuomioistuimen pyytämissä huoltajuuden selvittelyissä on näin. Persoonallisuushäiriöiset ovat erittäin taitavia splittaajia, sillä tarkoitetaan sitä että he osaavat usuttaa ihmisiä toisiaan vastaan ja "pelata tilanteilla".
Jos joku tunnettu ja havaittu splittaaja asiakkaana on, siihen on kyllä omat keinonsa. Mutta joskus he onnistuvat, ja mielestäni on ihan potaskaa että oikeuspuolen ihmiset olisivat jotenkin immuunimpia tälle splitille. Heidän työhönsä vaan näiden ihmisten asiat tulevat ikäänkuin loppusuoralla ja ehkä tarkkaan eriteltyinä. Oikeuden työvälineet ovat erilaisia, sosiaalityössä tärkein työväline on puhe.
Itse ajattelen, että tuollaisen PA-vanhemman kanssa asuminen on lapselle erittäin traumatisoivaa ja siihen pitäisi ehdottomasti pystyä puuttumaan. On siis todella hyvä, että asiasta keskustellaan ja sitä tutkitaan jotta saadaan tutkimustietoa mutun tueksi.
Tietenkin valtaosa äideistä osaa pitää lapsen tunteet ja omat ajatuksensa erillään. Vaikka he ehkä vihaavat lapsen isää, he antavat lapsen silti rakastaa ja tavata tätä. Ja sekin on ihan totta, että on isiä (ja äitejä etävanhempana) joiden taaaminen ei tee lapselle mitään hyvää.
Ja sekin on totta, että usein riitelyyn tarvitaan kaksi. Ei kuitenkaan aina, ja niissä tapauksissa tuo kuvitelma tekee paljon hallaa lapselle. Häneä ei osata kuulla eikä auttaa, kun ei voida tajuta, että oma äiti voisi toimia lastensa parasta vastaan. Ajatellaan, että kyllä sillä äidillä varmasti on joku hyvä syy toimintaansa. Moni ns. asiantuntijakin on julkisuudessa esittänyt tätä väitettä.
Monien on vaikea myöntää, että ihan oikeasti on myös huonoja äitejä, jotka eivät osaa ajatella asioita lasten hyvinvoinnin kannalta. On äitejä, jotka eivät näe lastensa epätoivoa eivätkä hae heille apua, vaikka heillä olisi monenlaisia psykosomaattisia oireita. Näillä tapauksilla ei ole kuin yksi puoli, ja se on ikävän näköinen.
Tällainen vanhempi tarvitsee tietenkin apua enemmän kuin tuomiota. Yleensä vain hän on niin kipeä, että kieltäytyy avusta. Eihän hänessä ole mitään vikaa, jos jokin ongelma on, se on ex-miehessä.
konkreettisesti käyttäytyy ja mitä hän sanoo/tekee?
Osaisiko joku kertoa ihan käytännön esimerkkejä? Miten tuollaisen kohtelun kohteeksi joutuneet lapset käyttäytyvät? Poikkeaako käytös jollain tapaa?
psykologinen tutkimus ja lapsille myös?
Ei ihme, että on niin paljon henkisesti huonosti voivia nuoria ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki naiset ole noin sairaita ja ihan yhtä lailla isäkin voi olla se, joka manipuloi lapsen äitiään vastaan. Tosin niitä on vähemmän, mutta ihan samalla tavalla kykenemätön ja sairas vanhempi siihen pystyy.
Minusta se on silti todella harmillista lapsen kannalta ja minusta hyvä ratkaisu tuossa tilanteessa olisi juuri se, että lapsi sijoitettaisiin muualla, jos tätä alkaa ilmenemään ja mahdollisesti lähivanehmpi voidaan helpommin oikeuden päätöksellä tehdä etävanhemmaksi.
Mutta minulla on yhdellä ystävällä lapsi, jota isä ei halua tavata ollenkaan. Äiti aluksi yritti kaikkensa ja pyysi apua sossusta. Sieltä sanottiin, että etävanhemmalla on oiekus nähdä lastaan, mutta ei velvollisuutta. Minua käy todella sääliski näitä lapsia, joilla etävanhempi on niin sairas, ettei tajua hylkäämistä lapsen kannalta.
Itse oeln myös eronnut ja liitosta oli yksi lapsi. Aluksi jouduin suorastaan pakottmaaan isän tapaamaan lastaan. Kannatti, koska nyt heillä on hyvät välit. Tosin enemmän kaverilliset välit kuin isä-lapsi-suhde. Tämä nyt enemmän haittaa minua, koska lapsi ei ymmärrä miksi minä määrään ja sanelen ehtoja, kun isä ei tee ollenkaan niin.
En ollut kuullut mutta nyt googlasin ja järkytyin! Miten sairaita naiset voivat olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa tuo "Mitä tämä äiti-ihminen ajattelee" ja kiinnittäkää huomiota siihen, miten monesta kostaminen lasten kautta on hyväksyttävää tai ainakin ymmärrettävää. Ainakin yksi PAS-tapaus siellä selvästi kirjoittelee myöskin... isä on täydellisen demonisoitu, kaikki ongelmat johtuvat siitä, kun isä hylkäsi ja "itse hän on oman mielipiteensä isästä muodostanut, ei siihen äidin mustamaalamista tarvita".
Minusta myös siinä ketjussä yllättävän moni hyväksyi eroahdistuksissa aivan käsittämättömällä tavalla käyttäytyvän äidin tekemiset.
Minusta tuossa ketjun tilanteessa ehdottomasti lapset isälle, koska äiti ei selvästikään ole tasapainoinen ja kykenevä vanhemmaksi tällä hetkellä.
Lukekaa tuo "Mitä tämä äiti-ihminen ajattelee" ja kiinnittäkää huomiota siihen, miten monesta kostaminen lasten kautta on hyväksyttävää tai ainakin ymmärrettävää. Ainakin yksi PAS-tapaus siellä selvästi kirjoittelee myöskin... isä on täydellisen demonisoitu, kaikki ongelmat johtuvat siitä, kun isä hylkäsi ja "itse hän on oman mielipiteensä isästä muodostanut, ei siihen äidin mustamaalamista tarvita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies jättää vaimonsa ns. puun takaa ja vaimo menee siitä sokkiin, niin kaiken logiikan mukaan myös lapset pitäisi oitis ottaa siltä vaimolta pois ja antaa miehelle, sillä nainen on "itsekkäästi shokkitilassa". Mieshän ei ole tehnyt mitään väärää vaan toiminut vilpittömästi viettiensä mukaan. Varsin hauska juttu! Suomi on henkiseltä ilmapiiriltään täysi muslimivaltio.
Minusta myös siinä ketjussä yllättävän moni hyväksyi eroahdistuksissa aivan käsittämättömällä tavalla käyttäytyvän äidin tekemiset. Minusta tuossa ketjun tilanteessa ehdottomasti lapset isälle, koska äiti ei selvästikään ole tasapainoinen ja kykenevä vanhemmaksi tällä hetkellä.
Lukekaa tuo "Mitä tämä äiti-ihminen ajattelee" ja kiinnittäkää huomiota siihen, miten monesta kostaminen lasten kautta on hyväksyttävää tai ainakin ymmärrettävää. Ainakin yksi PAS-tapaus siellä selvästi kirjoittelee myöskin... isä on täydellisen demonisoitu, kaikki ongelmat johtuvat siitä, kun isä hylkäsi ja "itse hän on oman mielipiteensä isästä muodostanut, ei siihen äidin mustamaalamista tarvita".
Jos mies jättää vaimonsa ns. puun takaa ja vaimo menee siitä sokkiin, niin kaiken logiikan mukaan myös lapset pitäisi oitis ottaa siltä vaimolta pois ja antaa miehelle, sillä nainen on "itsekkäästi shokkitilassa". Mieshän ei ole tehnyt mitään väärää vaan toiminut vilpittömästi viettiensä mukaan. Varsin hauska juttu! Suomi on henkiseltä ilmapiiriltään täysi muslimivaltio.
Minusta myös siinä ketjussä yllättävän moni hyväksyi eroahdistuksissa aivan käsittämättömällä tavalla käyttäytyvän äidin tekemiset. Minusta tuossa ketjun tilanteessa ehdottomasti lapset isälle, koska äiti ei selvästikään ole tasapainoinen ja kykenevä vanhemmaksi tällä hetkellä.
Lukekaa tuo "Mitä tämä äiti-ihminen ajattelee" ja kiinnittäkää huomiota siihen, miten monesta kostaminen lasten kautta on hyväksyttävää tai ainakin ymmärrettävää. Ainakin yksi PAS-tapaus siellä selvästi kirjoittelee myöskin... isä on täydellisen demonisoitu, kaikki ongelmat johtuvat siitä, kun isä hylkäsi ja "itse hän on oman mielipiteensä isästä muodostanut, ei siihen äidin mustamaalamista tarvita".
Ei se shokki ole mikään selitys lasten henkiselle pahoinpitelylle. Ymmärrän, että ero voi aiheuttaa psyykkisen kriisin, mutta sen ymmärtäminen ei muuta mitään. Ymmärrän myös sen, että äiti voi joskus joutua synnytyksen jälkeen syvään depressioon tai vaikkapa psykoosiin ja siksi hakkaa vauvan päätä patteriin. Mutta ei sitä lasta kuulu sille äidille jättää vaikka ei syy äidin oikeastaan olekaan. Eikä lasten vieminen ole silloin mikään rangaistus äidille, lapset eivät ole olemassa äidin takia vaan äiti (ja isä!) lasten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en ole 'avioerolapsi', mutta isäni kuoleman jälkeen äitini pyrkimykset irtaannuttaa minut täysin isäni suvusta on ollut todella voimakasta.
Äitini on haukkunut isääni ja isäni sukua (kaikkia sukulaisia, niitäkin joita ei koskaan itse ollut edes tavannut) niin kauan kuin muistan. Hän lähestulkoon sai minut aivopestyä uskomaan että kaikki isäni sukulaiset ovat pahoja ja ilkeitä ihmisiä, ja jos heidän kanssaan on missään tekemisissä, koituu siitä vain suuria vaikeuksi ja surua ja murhetta.
Melko hyvin äitini onkin onnistunut pyrkimyksissään katkaista kaikki yhteyteni isäni sukuun. Isäni kuollessa olin 10-vuotias, enkä yksi pystynyt pitämään yhteyttä serkkuihini äitini toimiessa esteenä välillämme.
10 vuotta myöhemmin kun lähdin aloittamaan omaa elmäääni, en enää rohjennut ottaa serkkuinini yhteyttä. Olinhan ollut lapsi heidät viimeksi tavatessamme ja äitini oli saanut minut uskomaan että he ovat ilkeitä ja pahoja ihmisiä, suurinpiirtein perkeleestä seuraavia.
Viimeaikoina pari serkkua on kuitenkin ottanut minuun yhteyttä ja haluankin tavata heidät. Ärsyttää vaan kun takaraivossa on koko ajan pelko siitä, että he saattavat ehkä olla jotenkin pahoja ja ikäviä ihmisiä :( vaikka tiedän että kyse on vain äitini kylvämästä propagandasta.
Vieläkin, vaikka isäni kuolemasta on lähes 30 vuotta, jaksaa äitini joka kerta tavatessamme aloittaa paasauksen siitä kuinka pahoja ihmisiä kaikki hänen sukulaisensa ovat. Itse en tätä saarnaamista jaksa enää kuunnella ja olen vain surullinen siitä että olen menettänyt ison määrän serkkuja ja muita sukulaisia äitini toimien takia.
Äitini puolelta minulla taas ei ole sukulaisia.
Olen kuvitellut että äitini toiminta on hyvin ainutlaatuista ja on helpottavaa kuulla että vastaavia on muitakin.
Miksi nämä ihmiset tekevät tämmöistä?
itse en ole 'avioerolapsi', mutta isäni kuoleman jälkeen äitini pyrkimykset irtaannuttaa minut täysin isäni suvusta on ollut todella voimakasta.
Äitini on haukkunut isääni ja isäni sukua (kaikkia sukulaisia, niitäkin joita ei koskaan itse ollut edes tavannut) niin kauan kuin muistan. Hän lähestulkoon sai minut aivopestyä uskomaan että kaikki isäni sukulaiset ovat pahoja ja ilkeitä ihmisiä, ja jos heidän kanssaan on missään tekemisissä, koituu siitä vain suuria vaikeuksi ja surua ja murhetta.
Melko hyvin äitini onkin onnistunut pyrkimyksissään katkaista kaikki yhteyteni isäni sukuun. Isäni kuollessa olin 10-vuotias, enkä yksi pystynyt pitämään yhteyttä serkkuihini äitini toimiessa esteenä välillämme.
10 vuotta myöhemmin kun lähdin aloittamaan omaa elmäääni, en enää rohjennut ottaa serkkuinini yhteyttä. Olinhan ollut lapsi heidät viimeksi tavatessamme ja äitini oli saanut minut uskomaan että he ovat ilkeitä ja pahoja ihmisiä, suurinpiirtein perkeleestä seuraavia.Viimeaikoina pari serkkua on kuitenkin ottanut minuun yhteyttä ja haluankin tavata heidät. Ärsyttää vaan kun takaraivossa on koko ajan pelko siitä, että he saattavat ehkä olla jotenkin pahoja ja ikäviä ihmisiä :( vaikka tiedän että kyse on vain äitini kylvämästä propagandasta.
Vieläkin, vaikka isäni kuolemasta on lähes 30 vuotta, jaksaa äitini joka kerta tavatessamme aloittaa paasauksen siitä kuinka pahoja ihmisiä kaikki hänen sukulaisensa ovat. Itse en tätä saarnaamista jaksa enää kuunnella ja olen vain surullinen siitä että olen menettänyt ison määrän serkkuja ja muita sukulaisia äitini toimien takia.
Äitini puolelta minulla taas ei ole sukulaisia.Olen kuvitellut että äitini toiminta on hyvin ainutlaatuista ja on helpottavaa kuulla että vastaavia on muitakin.
Miksi nämä ihmiset tekevät tämmöistä?
Syynä lienee henkilökohtainen kauna. Lohduttaako sinua yhtään ajatus, että äitisi kenties on lietsonut itsensäkin uskomaan tuohon demonisointiin? Jos hän ei kuitenkaan ole kyennyt parempaan? Siitä huolimatta kamala juttu ja täysin väärin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee oikeastaan hallaa asialle että tässä yhteydessä mainitaan tuo PAS, koska termin kehittäjää ja tunnetuksi tekijää mustamaalataan aika paljon. Termi on kiistanalainen, mutta itse asia täyttä todellisuutta. Vieraannuttamista liittynee useimpiin pitkittyneisiin kiistoihin lasten asumisesta.
Vieraannuttaja voi periaatteessa olla kumpi vanhempi tahansa (tai vaikka molemmat), mutta käytännössä siihen on mahdollisuudet vain sillä, jonka luona lapsi on kirjoilla eli lähivanhemmalla eli yleensä äidillä. Vieraannuttamisen avulla eli eristämällä lapsen toisesta vanhemmasta hän pyrkii yleensä kostamaan kaikki liiton aikaiset vääryydet. Hän todellakin toteuttaa uhkauksen "ja lastasi et sitten näe enää koskaan" - useimmathan vain uhkailevat, mutta eivät toteuta. Siinä jää lapsen hyvinvointi täysin huomiotta.
ja se on vanhemman toimintaa. PAS on lapsen oireyhtymä, joka voidaan todeta sellaisess tilanteessa, kun vanhempi on jo onnistunut vieraannuttamisessa niin hyvin, että lapsi osallistuu siihen itse aktiivisesti. Lapsi on niin täysin aivopesty, että jos häneltä kysytään toisesta vanhemmasta, hän ei keksi mitään hyvää sanottavaa. Toinen on pelkästään täysin paha. Yleensä vielä tämän vanhemman sukulaisetkin ovat pahoja, eikä lapsi uskalla tavata kumpiakaan. Tämä tilanne on vierannuttavan vanhemman aikaansaama. Lapselle muodostuu ikäänkuin valeminä, jolla on äidin ajatukset ja mielipiteet, ja hän toistelee näitä aikuisen mielipiteitä, asenteita ja käsityksiä. Omat tunteensa ja tuntemuksensa hän on joutunut hautaamaan. Äärimmilleen viedyn tilanteen tunnistaa myös esimerkiksi siitä, että lapsi on samalla menettänyt muutkin aidot tunteensa: hän ei tunne myöskään esimerkiksi nälkää, väsymystä eikä kipua.
Miten sairaita naiset voivat olla!
hän antoi lapset tapaamiselle, koska ewi uskaltanut rikkoa istä sopimusta, mutt teki myyräntyötä tausdtalla. Hän moitti isää lapsilleen kaiken aikaa, ja myös minua, vaikkei hän edes tunne minua lainkaan, ei ole koskaan taqvannut eikä varmaan tunnista jos vastaan kävelen.
tapaamiset olivat aika helvettiä, lapset lähinnä omituisia.
ulospäin kaikki oli hyvin, se nainen tosi herttainen ja lapsistaaan välittävä ja lapset vaikutti kilteiltä ja tasapainoisilta ja mukavilta ja herttasilta. osasivat olla ns. oikein.
ulospäin ainoa hankala lenkki olin minä, äitipuoli ja äiti omilleni, etten hyväksyisi jne. oli vaikea kertoa tilanteita, kun ne olivata niin omituisia.. ei mitään näkyvää päällekäyvää provokaatiota tai riitelyä vaan semmosta selkään puukottamista ja välinpitämättömyyttä.
pari kolme vuotta sitten selvisi, miten systemaattinen se nainen oli ollut, miten yhtäjaksoisesti oli jaksanut useamman vuoden ajan mollata perättömästi minua ja isää lapsilleen.
lapset ovat nyt teini ikäisiä, ja nuorempikin alkaa nähdä, että aika omituinen se äiti on, ettei kummallisia ole muut, vaan se nainen.
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta media vääristää nämä asiat ja tällaisen jutun avulla leimataan kaikki yksinhuoltajat itsekkäiksi ja sairaiksi ja he vain haluavat eristää lapsen toisesta vanhemmastaan.
Ikävä totuus on että usein siihen on myös hyvät syyt.
Lapselle tekee myös hirveästi hallaa jos hän todella kokee jotain ikävää etävanehmman luona. Vaikka se ei ole edes suorastaan rikollista mutta jostain syystä lapsen on paha olla siellä.
Jos tällöin lasta ei kuunnella vaan pakotetaan tapaamaan etävanhempaa koska laki niin määrää niin siinä sitä vasta terapeutteja tarvitaan.
Kaikella on aina kaksi puolta. Se kannattaa aina muistaa.
Enkä ole yksinhuoltaja enkä eronnut, ettei tarvitse tulla sanomaan.
Olen vain tällaisia tapauksia paljon nähnyt ja sivusta seurannut erilaisissa muodoissaan.
Olisi hienoa jos elämä toimisi aina kuin unelma.