Minkä ikäiselle lapselle on sopivaa laittaa risti kaulaan?

uskovia ihmisiä vastaan. Rukoilen, että tekin löytäisitte Jeesuksen ja saisitte pelastuksen. Rukoilen myös lastenne puolesta, jotta he saisivat elämäänsä myös aikuisia, jotka johdattaisivat heitä Jumalan luo.



Siunausta elämäänne!

voi hyväpäivää. Heti pienestä pitäen ruvetaan jakamaan ihmisiä jeesuksenomiin ja eijeesuksenomiin. Ja istutetaan päähän synnin pelko ja kyttääminen että mitä jeesus nyt tästäkin ajattelee (muistan omasta lapsuudesta). Se on niin TURHAA painolastia lapselle. Lapselle riittää ihan periaate että kaveria ei lyödä koska siinä voi käydä huonosti ja toiselle tulee paha mieli. Jeesusta ei tarvitsi ollenkaan sekoittaa tuohon(kaan) asiaan. Ja tämä nyt vielä menee koska pysytään käytännön tasolla, mutta entä sitten kaikki nuo perisyntihöpötykset. Että me ollaan kaikki pahoja ja syntisiä blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa. Mitäköhän kamalaa ihmiskunnalle tapahtuisi, jos lapsille ruvettaisiinkin opettamaan että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja järkevä otus ja luottakaa itseenne ja muihin! Siitä seuraisi varmasti jotain aivan ennenkuulumattoman kamalaa.

Niin paljon pahaa, rikollisuutta, sotia, murhia yms yms tapahtuu jatkuvasti. Pienessä mittakaavassa ihan taviksenkin elämässä on paljon sellaista mikä ei kestä päivänvaloa. On haihattelua ja tekopyhää ajatella, etteikö perisyntiä olisi. Kyky tehdä pahaa on meissä jokaisessa olemassa, iän myötä tulee yhä enemmän esiin.



Eikä kukaan järkevä kristitty ensimmäisenä opeta lapselle synnistä ja helvetistä, vaan Taivaasta ja rakastavasta Jumalasta, joka on hyvä isä, turvallinen ja luotettava. Se on perusta, jolle on hyvä rakentaa elämänsä.

Mikä täs maailmassa todistaa ihmisen hyvyyden ja järkevyyden puolesta?.

Kun ajattelen esim. tätäkin päivää, yksikään ihminen ei ole ollut minulle paha! Minulla on enemmän kuin riittävästi ruokaa, mukava lämmin asumus, olen tänään saanut perheeltäni kiintymyksen osoituksia, kaupan kassa oli oikein ystävällinen ja avulias. Missä se kamala perisynti on majaillut tänään? Koko viime viikolla? Viime vuonna? Tottakai jokaisen elämässä on kurjiakin puolia, mutta jotenkin on viime aikoina ruvennut todella häiritsemään tuo uskovaisten ainainen valitusvirsi siitä miten jumalattoman surkeasti asiat on, kun ne on oikeasti kuitenkin suurella osalla erinomaisen hyvin. Omasta elämästäni sanoisin että ihmisen ominaisuus ei suinkaan ole perisynti vaan perihyvyys. Tai ainakin nuo kaksi on ihan samanarvoisia, ja voitais antaa tälle toisellekin puolella asiaa pikkasen palstatilaa.

Ja mene itsetutkistelussasi vähän syvemmälle.

ajattele asiaa globaalisti.

Eli siis se että jossainpäin muualla ei ole asiat hyvin, nollaa täydellisesti sen tosiasian, että ihminen on ihan yhtä kykeneväinen hyvään kuin pahaan? Ja entä siellä missä on asiat huonosti, onko nekään nyt ihan niin perin huonosti kuin uskovainen haluaa ajatella? Tuttavani kävi Afrikassa ja sanoi että kokemus oli käsityksiä mullistava ja silmiä avaava, sillä siellä köyhyyden ja kurjuuden keskellä eli ihmisiä, jotka oli iloisia ja ystävällisiä eikä ollenkaan surkeudessa rypeviä. (Toki jos maassa on täysin akuutti kriisi tyyliin sota tai nälänhätä, tilanne on eri).

Täällä meillä vaikka uskovaiset laitettaisiin paratiisisaarelle, ne etsisivät sieltä suurennuslasilla epäkohdat ja rupeaisivat odottamaan Jeesuksen uutta tulemista.

ja juuri niin hyvä kuin pystyy olemaan. Ihmisen hyvyyteen vaikuttaa se, miten häntä on kohdeltu, millaiset geenit hän on saanut, millaisessa ympäristössä hän on kasvanut ja millaisia asioita hän on kohdannut. Mitä paremmin ja tasapuolisemmin kohtelemme muita ja teemme maailmanlaajuisesti hyviä tekoja, sitä parempi maailmasta tulee. Useimmilla meistä asiat ovat hyvin, ja pystymme auttamaan myös muita. Se on myös velvollisuutemme.

Perisynti ja ihmisen pahuus ovat erittäin vieraita ajatuksia itselleni. Vaikken usko jumaliin, haluan toimia niin hyvin ja oikein kuin osaan. Aina ei voi onnistua, mutta en silti koe olevani syntinen.

Mitäköhän kamalaa ihmiskunnalle tapahtuisi, jos lapsille ruvettaisiinkin opettamaan että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja järkevä otus ja luottakaa itseenne ja muihin!

Minustakin lapsille tulisi opettaa juuri näin. Lapsille tulisi opettaa rukoilun sijasta tai ainakin sen lisäksi paljon keinoja toimia eri tilanteissa. Heidän tulisi tietää, mistä ja keneltä voi saada yhteiskunnassamme apua.

Rukoilen myös lastenne puolesta, jotta he saisivat elämäänsä myös aikuisia, jotka johdattaisivat heitä Jumalan luo.

pitäen kovin uskonnollisiksi, sen takia että kristinuskossa on nykyään paljon luutuneita käsityksiä, joita minä en ainakaan haluaisi enää omille lapsilleni jatkaa. Lapsi imee nämä asiat itseensä ilman kritiikkiä, eikä sitten aikuisena enää pysty näkemään uskontorakennelmansa ulkopuolelle. Uskonnossa on paljon hyvää, mutta vasta aikuinen pystyy arvioimaan mikä on hyvää ja mikä ei.

Seuraavat asiat eivät minusta ole enää ok:

1) Me - ne - jako. Me hyvät jeesuksenomat, ne pahat helvettiinmenijät. Niille saa tehdä mitä vaan, - Raamatussakini kidutetaan - koska ne eivät ole jeesuksen omia. En tunne uskonnontiedettä juurikaan, mutta minulla on se käsitys, etteivät muut uskonnot ole ollenkaan näin sotaisia kuin kristinusko, ja epäilen että se on juuri tämän jyrkän taivas-helvetti-kahtiajaon syy. Käsittääkseni esim. hindulaisuuden alle mahtuu jopa tietynlainen ateismi, tai niin jostain juuri luin, en muista perusteluja enää.

Joskus myös mietin, että onko valkoinen mies vaan yksinkertaisesti sotaisempi otus ja uskonto heijastaa sitä, vai aiheuttaako uskonto sotaisuutta. Joka tapauksessa täältä on lähdetty valloittamaan muuta maailmaa, ei toisin päin.

2) Fokuksen pitäminen taivaassa. Jos jumala yhtäkkiä ilmoittaisi suurella kirjoituksella taivaalla, että nyt on sellainen juttu, ettei täältä ole kukaan tulossa sinne noutamaan ketään lähimpään 10 000 vuoteen, mitä tapahtuisi? Mitä tulisi mieleen jos fokus siirrettäisiinin taivaasta haaveilemista ihan tähän nykyhetkeen maapallolla. Tulisiko mieleen esim. että oh, shit, mitä me ollaan tekemässä tälle maapallolle?!!! Mihinkään ei tarvi oikein ottaa kiinni eikä kipeitä tosiasioita tunnustaa - kuten kulutuksen vähentämistä -, koska hei, taivaaseentempaamisen todennäköisyyshän vaan kasvaa, mitä surkeammin asiat on. Mitä huonommin menee, sitä enemmän on syytä haaveilla sen sijaan että tekisi jotain. Johan täälläkin alkaa julmettu spekulointi Jeesuksen tulemisesta, jos vähänkin sattuu jotain ikävää.

3)Ihmisiä ei tarvitsisi kuormittaa turhilla asioilla kriisitilanteissa. Tänäänkin täällä joku miettii että onko lapsettomuus rangaistus pahoista teoista. Lapsettomuus johtuu siitä että biologiassa jokin mättää. Piste. Se on tarpeeksi rankkaa, että pitäisi miettiä jotain täysin epäoleellisia juttuja kuten että onko Jeesus nyt minulle vihainen. Ja ennen kaikkea sille voi ja kannattaa tehdä jotain ilman turhaa spekulaatiota siitä, että ehkä Jeesus onkin vihainen siitä jos yritän lapsettomuushoitoja.

Ja erityisesti lapsille ei minusta pitäisi syöttää näitä Jeesuksen tuomitsemisjuttuja ollenkaan. Elämässä on ihan tarpeeksi palikoita ilman kuvitelmia Jeesuksen oletettusta, epävarmasta ja ristiriitaisesta hyväksynnästä tai sen puutteesta.

Ainakin nyt näistä syistä minusta pitäisi jättää uskontopuheet lasten elämässä vähemmälle. Ettei heille synny tällaisia turhia automaattivinoutumia ajatteluun.

Itse tulin uskoon lapsena. En nyt muista tarkkaan olinko 8 vai 9 vuotias, mutta suunnilleen sen ikäisenä. Ja se sama usko on minulla edelleen, vaikka tietysti olen vanhemmiten uskossa kasvanut. Perheeni ei edes ollut mikään himouskovainen. Ärsyttävää miten lasten kokemuksia vähätellään ja heitä pidetään tyhminä.