Taas tuli riitaa, kun oltiin nukuttamassa lapsia.

sitä paremmin osaa olla myös ilman äitiä. Ainakin näin meillä. Ja meillä ei mennä kaikki yhteisesti sänkyyn vaan nukuttamisen hhoitaa yleensä isä, koska äidin kanssa menee helpommin leikkimiseksi. Isä nappaa kainaloon ja nukuttaa.

Jos isä on jo valmiiksi epävarma itsestään isänä, tuossa tilanteessa olisi minusta kaikkien kannalta ollut viisainta, että Ap olisi antanut lapselle hellän suukon poskelle ja hymyillen toivottanut hyvät yöt ja poistunut paikalta.



Seuraavana päivänä olisi sitten voinut keskustella nukuttamisrutiineista kaikkien kesken ja sopia, että äiti nukuttaa lapsen ja isä tekee jotakin muuta jos lapsi näin toivoo.



Viisas ja itsestään varma isä taas olisi sanonut: "hyvä on, äiti nukuttaa sinut jos niin haluat" ja antanut suukon lapselle, sanonut hyvää yötä. Lapsella saattoi olla jotakin asiaa, jonka halusi kertoa juuri äidille.



Mutta koska isä oli tässä tapauksessa epävarma itsestään oli tilanne jo valmiiksi herkkä ja vaati äidin joustoa ja tilannesilmää, viisautta, ei "moitteita" tilanteeseen puuttumisen muodossa.



Huomenna Ap uusin ottein. "Pelisäännöt" olisi hyvä sopia silloin kuin lapset ovat valveilla ja hyvällä tuulella. Ensin tietenkin vanhempien kesken.

Mäkin olen sitä mieltä, että lapsen kannalta on parasta kasvaa siihen, että kumman tahansa vanhemman kanssa on turvallista jäädä nukkumaan, mutta turha tehdä lapsen ohimenevistä äiti-/isäkausista valtataisteluita lapsen tai toisen puolison kanssa. Joten mä en kans ymmärrä, miksi äiti ei saisi tulla nukuttamiseen mukaan, jos on oikein kova äitikausi menossa.



Ja ihan sama kumpi vanhemmista on oikeassa (jos kumpikaan), asia pitäisi selvittää mieluummin kahden kesken kuin lapsen kuullen.

mutta eipä se oikein onnistu. Siis että sovitaan että isä nukuttaa, lapsi itkee, äiti tulee hätiin, siinä sitten kaksi aikuista nukuttaa yhtä lasta. Onko tämä se mihin ap pyrkii? Montako iltaa se on kivaa? Ja onko se sitten lapsestakaan kivaa, kun sängyn laidalla istuu kaksi kypsynyttä aikuista.

Yritän kuvitella tätä ap:n ideaa positiivisen kautta



mutta eipä se oikein onnistu. Siis että sovitaan että isä nukuttaa, lapsi itkee, äiti tulee hätiin, siinä sitten kaksi aikuista nukuttaa yhtä lasta. Onko tämä se mihin ap pyrkii? Montako iltaa se on kivaa? Ja onko se sitten lapsestakaan kivaa, kun sängyn laidalla istuu kaksi kypsynyttä aikuista.



Lopputulos oli yksi aikuinen kun toinen lähti pois. lapsi voitti.

Mielestäni ap ajattelee, että hän ja lapsi on perhe käytöksellään.



Ei niin, että hän ja mies ovat perhe, jolla lapsi. Mies tuntee itsensä ulkopuoliseksi kun sivuutetaan äidin ja lapsen suhteesta ja hänen tapansa on väärä ja tullaan sitäkin sotkemaan.

Isällä vaan ei kerta kaikkiaan ole riittävästi auktoriteettiä, jotta saisi lapsen nukkumaan, joten lapsi huutaa äidin perään. Ja sen auktoriteetin luomisen aika on muulloin kuin illalla, kun kaikki ovat väsyneitä. Ja siihen asti, kunnes homma on hanskassa, äidin on paras puuttua asiaan, tai illat menee tappeluksi.

Mutta kun siis osalla vastaajista tuntuu olevan se käsitys että tässä pitäisi vanhempien yhteistyössä ruveta nukuttamaan.

Isällä vaan ei kerta kaikkiaan ole riittävästi auktoriteettiä, jotta saisi lapsen nukkumaan, joten lapsi huutaa äidin perään. Ja sen auktoriteetin luomisen aika on muulloin kuin illalla, kun kaikki ovat väsyneitä. Ja siihen asti, kunnes homma on hanskassa, äidin on paras puuttua asiaan, tai illat menee tappeluksi.

No joo, on ihan mahdollista että pieni pelkää isäänsä niin että se riittää tukkimaan pienen suun. Mutta kuka haluaa sellaisen miehen? Jos lapsi yhtään tuntee itsensä turvalliseksi, lapsi kyllä pystyy itkemään päänsä punaiseksi äidin perään. Nimimerkillä kokemusta on, ja miehellä on kyllä ihan riittävästi auktoriteettia ja hän saa karjaistua tarvittaessa niin että takuulla totellaan.

kun ei äidinkään tai äiti tekee kaikkensa vesittääkseen sen?

Jos nukutan lasta ja hän pyytää isiä, käyn miehen tietenkin pyytämässä paikalle. Miksi pienen lapsen pitäisi alistua johonkin typerään aikuisten väliseen vuorosysteemiin. Selitättekö te tollot tosiaan lapselle, että äiti ei nyt tule koska nyt on isin vuoro. Onko se lapsi teille joku työ jota hoidatte vuoroissa? Lapsi parat.



Meillä on hyvän tuuliset lapset, jotka tuntevat itsensä perheen tärkeiksi jäseniksi. Kaikkea lapsille ei anneta periksi, mutta jos he haluavat äidin/isän kanssa puhua niin kyllä se heille suodaan.

Itse olen kolmen pienen lapsen yrittäjänä työskentelevä yh. Jos edes kerran saisin jonkun nukuttamaan lapset minun sijastani (näin on ollut tähän mennessä yhden ainoan kerran meidän elämässä) niin en todellakaan alkaisi kiukutella. Kummallista toimintaa molemmilta teiltä! Ja tuntuu niin epäreilulta, että ne joilla on muutenkin helpompaa eivät ole mihinkään tyytyväisiä.

Yritän kuvitella tätä ap:n ideaa positiivisen kautta mutta eipä se oikein onnistu. Siis että sovitaan että isä nukuttaa, lapsi itkee, äiti tulee hätiin, siinä sitten kaksi aikuista nukuttaa yhtä lasta. Onko tämä se mihin ap pyrkii? Montako iltaa se on kivaa? Ja onko se sitten lapsestakaan kivaa, kun sängyn laidalla istuu kaksi kypsynyttä aikuista. Lopputulos oli yksi aikuinen kun toinen lähti pois. lapsi voitti.

niin siellä on oltava ne kaksi aikuiste sen jälkeen aina ja iankaikkisesti? Jotkut sitten näköjään kuvittelevat, että jostain typeristä periaatteista on pidettävä aivan järkähtämättömästi kiinni, sillä yksikin pieni virhe yhden ainoan illan aikana vesittää täysin sen työn, mitä on tehty koko lapsen elinikä.

Aika hurjiksi pedoiksi jotkut kuvittelevat omat lapsensa.

Ja millähän logiikalla lapsi sitten voitti, kun huoneessa on yksi aikuinen? Eikö jokainen lapsi toivo vanhempiaan yhteen, joten kaikella järjellä lapsen luulisi voittavan silloin, kun molemmat vanhemmat jäävät nukuttamaan. Mutta että yhden vanhemman jäädessä lapsi voitti?

Toivon, että useimmat ihmiset hankkivat auktoriteettinsä ihan muilla keinoilla. Mitä jos tekin kokeilisitte siihen hankkimiseen ihan tuota yhdessäoloa, mikä tässäkin ketjussa on mainittu.

Isällä vaan ei kerta kaikkiaan ole riittävästi auktoriteettiä, jotta saisi lapsen nukkumaan, joten lapsi huutaa äidin perään. Ja sen auktoriteetin luomisen aika on muulloin kuin illalla, kun kaikki ovat väsyneitä. Ja siihen asti, kunnes homma on hanskassa, äidin on paras puuttua asiaan, tai illat menee tappeluksi.

No joo, on ihan mahdollista että pieni pelkää isäänsä niin että se riittää tukkimaan pienen suun. Mutta kuka haluaa sellaisen miehen? Jos lapsi yhtään tuntee itsensä turvalliseksi, lapsi kyllä pystyy itkemään päänsä punaiseksi äidin perään. Nimimerkillä kokemusta on, ja miehellä on kyllä ihan riittävästi auktoriteettia ja hän saa karjaistua tarvittaessa niin että takuulla totellaan.

Jos nukutan lasta ja hän pyytää isiä, käyn miehen tietenkin pyytämässä paikalle. Miksi pienen lapsen pitäisi alistua johonkin typerään aikuisten väliseen vuorosysteemiin.

Mutta kun ap:n aloituksessa on kaksi ONGELMAA, joista toinen on se ettei isi kelpaa ollenkaan nukuttamaan, ja toinen on se ettei mies osallistu riittävästi lastenhoitoon.

Mitä jos tekin kokeilisitte siihen hankkimiseen ihan tuota yhdessäoloa, mikä tässäkin ketjussa on mainittu.

ja rakastettu niin paljon, että jos se äiti-ikävä iskee, temperamenttinen lapsi ei epäröi näyttää mielipidettään oli isällä auktoriteettia tai ei. Paitsi että meidän perheessä ei mennä siihen peliin ollenkaan mukaan, vaan se vanhemmista joka ei ehdi/halua ryhtyä nukutuspuuhiin, antaa täyden tukensa toiselle vanhemmalle, ja lapsi saa turvallisesas tilanteessa tuulettaa mielipidetään, kunnes se menee ohi ja nukutaan ihan tyytyväisenä oman isän tai äidin hoiteisiin. Mutta kukin tyylillän. Jos teillä lapset määrää nukuttajan niin by all means. Minä henk. koht. haluan joskus katsoa vaikka lempiohjelmaani, vaikka lapseni olisi eri mieltä.

kukaan kun lapsi ei osaa päättää kenet haluaa nukuttamaan ja äiti haluaa vain silitellä lasta vaikka pitäisi antaa isän hoitaa tilanne. Luuleeko Ap että isän ja lapsen välit lähenevät jos tunget itse joka väliin kun lapsi inahtaa?

Katso sinä vaan lempiohjemiasi rauhassa, kun lapsi huutaa äidin ikäväänsä. Mulle ei oo noi telkkariohjelmat vielä menneet sen edelle, etten lasta viitsisi lohduttaa. Kyllä niitä lempisarjoja silti ihan hyvin ehtii katselemaan. Katsos kun se, että ottaa lapsen ikävaiheet tai ahdistukset huomioon, niin se ei ole lapselta pompottelua.

Mutta jos teillä lasten tunteet halutaan lytätä, niin by all means. Minä henk. koht. haluan tarjota lapsilleni eväät tasapainoiseen tunne-elämään, vaikka telkkarista tulisi juuri jokin iki-ihana House.

Mitä jos tekin kokeilisitte siihen hankkimiseen ihan tuota yhdessäoloa, mikä tässäkin ketjussa on mainittu.

ja rakastettu niin paljon, että jos se äiti-ikävä iskee, temperamenttinen lapsi ei epäröi näyttää mielipidettään oli isällä auktoriteettia tai ei. Paitsi että meidän perheessä ei mennä siihen peliin ollenkaan mukaan, vaan se vanhemmista joka ei ehdi/halua ryhtyä nukutuspuuhiin, antaa täyden tukensa toiselle vanhemmalle, ja lapsi saa turvallisesas tilanteessa tuulettaa mielipidetään, kunnes se menee ohi ja nukutaan ihan tyytyväisenä oman isän tai äidin hoiteisiin. Mutta kukin tyylillän. Jos teillä lapset määrää nukuttajan niin by all means. Minä henk. koht. haluan joskus katsoa vaikka lempiohjelmaani, vaikka lapseni olisi eri mieltä.

kukaan kun lapsi ei osaa päättää kenet haluaa nukuttamaan ja äiti haluaa vain silitellä lasta vaikka pitäisi antaa isän hoitaa tilanne. Luuleeko Ap että isän ja lapsen välit lähenevät jos tunget itse joka väliin kun lapsi inahtaa?

yrittää joka ilta. Toinen kun nukuttaa, vaatiikin toista vanhempaa paikalle. Mutta ei olla annettu periksi :)

Katso sinä vaan lempiohjemiasi rauhassa, kun lapsi huutaa äidin ikäväänsä. Mulle ei oo noi telkkariohjelmat vielä menneet sen edelle, etten lasta viitsisi lohduttaa. Kyllä niitä lempisarjoja silti ihan hyvin ehtii katselemaan. Katsos kun se, että ottaa lapsen ikävaiheet tai ahdistukset huomioon, niin se ei ole lapselta pompottelua. Mutta jos teillä lasten tunteet halutaan lytätä, niin by all means. Minä henk. koht. haluan tarjota lapsilleni eväät tasapainoiseen tunne-elämään, vaikka telkkarista tulisi juuri jokin iki-ihana House.

Juu, paitsi että meillä on ihan joka asiassa menty valtavirran vastaisesti näissä asioissa. Imetin melkein kaksivuotiaaksi ja perhepedissäkin lapsi oli noin vuoden pitempään kun normaalisti ja hoidin kolmevuotiaaksi kotona toisin kuin kavereitten muksut jne. jne. =).