2-vuotias lyö, mikä viisain tapa toimia?
Meidän 2-vuotias tyttö on ruvennut lyömään viime aikoina enemmän. Lyö kasvoille silloin, kun kielletään ja otetaan syliin viedäkseen pois kielletystä asiasta. Lähinnä tekee tätä isälleen, ei ollenkaan niin paljon minulle, äidille. Ihmettelen sitä, miksi juuri isälleen eikä minulle. Kiellämme samalla tavalla tiukasti joka kerta heti lyönnin jälkeen. Raivoaa hän minunkin kieltojeni jälkeen, muttei lyö kuin harvoin minua. Mikä olisi viisain keino saada lyöminen loppumaan? Mielipiteitä?
Kommentit (28)
Yksinkertaista. Kun lapsi löi, reagoin huutamalla AU, TUO SATTUU ja peitin kasvot kämmenillä. Meni perille ekasta lyönnistä. Eivät ole päiväkodissakaan lyöneet eikä purreet ketään joten kavereita on riittänyt. Serkun lapselle selitettiin ja siliteltiin ja koulussa jatkoi lyömistä ja sai turpaansa monta kertaa. Ei se sitten hyvin mennyt.
Lyö takaisin, tietää miltä tuntuu
[quote author="Vierailija" time="02.12.2009 klo 21:00"]Meillä siis jäähypenkki on äidin syli ja rauhallinen paikka, jonne mennään yhdessä istumaan ja rauhoittumaan. Keskustellaan kun kiukku on ohi. Otan lapsen ranteesta kiinni ja estän lyömisen. Samalla kerron, että lyöminen sattuu. Ja sanon myös, että suuttua saa ja kiukutellakin meillä saa jos harmittaa, muttei lyödä. Halaan ja kerron rakastavani.
[/quote]
Eli teillä pääsee dyliin, kun tekee pahaa. Ei jatkoon!
Mä en ainakaan halua opettaa EDES 2 vuotiaalleni että toisen lyöminen yms satuttaminen tai loukkaaminen olisi IKINÄ tai MISSÄÄN tunnetilassa hyväksyttävää. Sillä saa tasan yhden asian aikaiseksi, vanhemmat pettyneeksi ja rangaistuksen. Lapsi onkin oppinut, kuten aiemmin sanoin, ilmaisemaan turhautumistaan muilla keinoin ja näin voimme kokea tunteita lapsen kanssa, ilman että kehenkään sattuu.
Musta se olisi sekavampaa opettaa 2 vuotiaalle että äitiä ja isiä on okei lyödä jos turhauttaa mutta naapurin Nicoa ei saa, vai saako kaikkia lyödä?!!
Se että ymmärtää ja lukee lasta ei vaikuta toimintamalleihin miten tällaiseen tulisi puuttua.
-4 tai 5 tai jotain
Meidän uusperheen 3v harrasti kanssa tätä läpsimistä ja lyömistä. Loppui siihen kun erään läpsimis ja lyömisepisodin jälkeen heitin kakaran seinään niin että jysähti. Ei ole läpsiny eikä lyönyt sen jälkeen. Meni oppi kerrasta perille.
Itse en usko jäähypenkkiin tai siihen että lapsi jätetään käsittelemään tunteet yksin. Meidän 3v oli jonkin verran lyömistä ja joka kerta siitä keskusteltiin ettei niin saa tehdä, se sattuu ja on väärin vahingoittaa ketään. Yhdessä harjoiteltu rauhoittumista kun kiukku tulee. Sanoitettu sanoitettu ja vielä kerran sanoitettu tunteita. Puhuttu että kaikki tunteet on sallittuja. Tietää itse jo mikä auttaa pahaan mieleen, osaa hetkeksi pysäyttää oman toimintansa ja miettiä miten purkaa kiukkua paremmin. Eli vaihtoehtoja lyömiseen ja purkaa kiukkua, vaikka sitten tyynyn lyöminen. Itse jo kertoo että hali ja syli auttaa ja se että vaikka laskee tai sit laulaa kun muo suututtaa ja olen vihainen hengitä vaan...
Jos lapsi on päiväkodissa kannatta ottaa myös siellä puheeksi osaavat siellä myös ottaa huomioon ja antaa sielläkin lapselle työkaluja. Tärkein oppi lapselle on tunnetaidot ja niitä oppimalla ja vahvistamalla pärjää hyvin. Ikävä on huomata että aikuisikäisiä ihmisiä löytyy paljon joilla ei minkäänlaisia tunnetaitoja ja työkaluja käsitellä omia pettymyksiä ja tämä heijastuu koko elämään.
Onneksi nykypäivän kasvatuksessa osataan jo vahvistaa lapsen tunnetaitoja.
Ostat nyrkkeilyhanskat ja menette nyrkkeilytunnille.