2-vuotias lyö, mikä viisain tapa toimia?

Siihenkö, ettei lyömisestä nosta vielä 2-vuotiaan kanssa hulabaloota vai mihin? Tietenkin lyöminen on kiellettyä, mutta tässä ajattelin eniten sitä, mikä oli tuossa puoli vuotta sitten puremisen kanssa, että menee ohi kun taidot karttuvat. Lapsi tietää, että lyöminen ja pureminen ovat kiellettyjä ja siitä toki kielletään ja selitetään joka kerta miksi se on kiellettyä.

Ap

-8 &20

Meillä tyttö oli liki 3 kun alkoi tekemään tuota, jos halusi huomiota eikä muuten saanut. Me laitettiin joka kerta jäähypenkille ja aika äkkiä tapa loppui.

3. Mitä tarkoitat? Miksi?



Mietin sitä jäähyä. Onnistuuko se oikeasti 2-vuotiaalla? Siis kyseessä ihan kohta 2 vuotta täyttävä, ei mikään lähemmäs 3-vuotias. Luulen, ettei tyttömme ihan ymmärtäisi mikä on jäähyn idea ja parkumiseksi menisi sen takia ja istumisen syy unohtuisi. Luulisin, että siinä lähempänä 3 vuotta jo onnistuisi paremmin se keino. Lapsi on ensimmäinen, siksi en tiedä näistä jäähyjutuista riittävästi käytännönkokemusta.

Lisää vinkkejä?

samassa iässä. Syynä oli turhautuminen, koska ei osannut vielä puhua. Jäähypenkki ja sen jälkeen keskustelua aiheesta. Opetin, että jos ei mitenkään muuten saa ilmaistua pahaa oloaan niin voi vaikka huutaa raivon ulos. Tai lyödä tyynyä jos ihan pakko lyödä, muttei ketään elävää. Jonkin aikaa, muutaman kuukauden, huuteli ja löi joskus tyynyä, sitten lyöminen jäi pois.

teidän kiellosta, älä anna mahdollisuutta lyödä, pidä sylissä ninn, ettei pysty lyömään. Jos kuitenkin lyö, torut heti, että nyt äitiin sattuu, ei saa lyödä ja ei siitä sitten sen suurempaa numeroa. Kaksivuotias on vielä liian pieni jäähypenkille, ei pysty ymmärtämään sen tarkoitusta.



Luultavasti tyttö on huomannut, että lyömällä teitä hän saa teidät hämmentymään ja saa huomiota sillä. Omien lasteni kanssa olen menetellyt lyöntitilanteissa edellä kuvaamallani tavalla. Siis kieltänyt lasta napakasti suuttumatta ja kiinittämättä sen enempää huomiota lyömiseen. Kaksivuotias on vielä kovin pieni, sanoisin, että tuo vaihe menee pian ohi.



Nuorimmaiseni on nyt 2v1kk ja satunnaisesti kokeilee lyömistä, että jos tehoaisi. En ainakaan muista, että vanhemmat lapseni olisivat enää kolmevuotiaana yrittäneet vanhempiaan muksia. Eri asia on sitten sisarusten väliset riidat=)

Meillä samanikäine n lapsi kenellä muuten ei jäähypenkkiä ole ollut käytössä. Kun lyöminen alkoi vietiin ensimmäisestä kerrasta tuolille istumaan keskelle keittiön lattiaa. Hyvin tiukasti selitettiin, että pois saa tulla kun pyytää anteeksi ja ennenkun jätettiin "häpeämään" niin kerrattiin sama litania, lyöminen/toisen satuttaminen on todella rumaa, se sattuu eikä niin saa missään olosuhteissa tehdä.

Yleensä istui itsekseen hetken ja purki kiukkuaan, sitten tuli halaamaan ja pyytämään anteeksi, tällöin kerrattiin vielä mikä meni vikaan ja sitten oltiin taas kavereita.

Joskus ei jäänyt istumaan vaan tuli hysteerisenä huutamaan naaman eteen ja silloin vain rauhassa kysyimme että joko pyydät anteeksi ja ellei pyytänyt niin takaisin isumaan.



Käytännössä tätä tapahtui jonkun 10 kertaa, sitten lyöminen loppui. Huutaminen ja jalan polkeminen tuli tosin tilalle, mutta ne on ihan ok kiukunpurkukeinoja sillointällöin.. Joskus vaan vituttaa pientä ihmistäkin.

Meillä siis jäähypenkki on äidin syli ja rauhallinen paikka, jonne mennään yhdessä istumaan ja rauhoittumaan. Keskustellaan kun kiukku on ohi. Otan lapsen ranteesta kiinni ja estän lyömisen. Samalla kerron, että lyöminen sattuu. Ja sanon myös, että suuttua saa ja kiukutellakin meillä saa jos harmittaa, muttei lyödä. Halaan ja kerron rakastavani.

Meillä siis jäähypenkki on äidin syli ja rauhallinen paikka, jonne mennään yhdessä istumaan ja rauhoittumaan. Keskustellaan kun kiukku on ohi. Otan lapsen ranteesta kiinni ja estän lyömisen. Samalla kerron, että lyöminen sattuu. Ja sanon myös, että suuttua saa ja kiukutellakin meillä saa jos harmittaa, muttei lyödä. Halaan ja kerron rakastavani.

Seuraavan kerran kun lapsella on tylsää, niin ei kuin mätkimään jotakuta, niin johan äidillä on aikaa lapselle ja sitten vielä halaillaan ja äiti vieläpä vakuuttaa rakastavansa.

Ei minusta toimiva idea.

Tuo on varmaankin kuuluu ikään. ja on tosiaan huomionhakua. Viettääkö miehesi mielestäsi tarpeeksi aikaa lapsenne kanssa? ja ihan näin ohimennen, olisiko lapsi voinut nähdä isän lyövän jotakuta?

Lapsethan uhmaavat nimenomaan niille ihmisille, jotka tuntevat turvallikisi

Tuo on varmaankin kuuluu ikään. ja on tosiaan huomionhakua. Viettääkö miehesi mielestäsi tarpeeksi aikaa lapsenne kanssa? ja ihan näin ohimennen, olisiko lapsi voinut nähdä isän lyövän jotakuta?

Alkuun toki meni huutamiseksi tai ihmettelyksi, mutta äkkiä oppi, mikä on jutun juoni. Pienellä tietenkin jäähyaika on lyhyt. Ja meillä saa tulla vaikka heti pois jäähyltä, jos pyytää anteeksi. Samalla puhuttiin asia selväksi.



Nykyään ei juuri tarvitse edes jäähylle viedä, pyytää heti anteeksi, kun asiasta huomauttaa. Ei meillä lyöminen tosin kovin paha ongelma ollut, mutta ajoittain mätki varsinkin isompia sisaruksiaan. Nyt poika on reilun 3v.

En tietenkään palkitse halauksella lyömistä vaan rauhoittumista. Halaan sitten kun tilanne ohi ja lapsi rauhoittunut. Meillä halaillaan muutenkin paljon, joten lyöminen ei tässä tapauksessa ole huomionhakua vaan turhautumista siitä, ettei osaa puhua.

Ei minusta toimiva idea.

Siihen olemme tässä miettiessämme tulleet, että tuo kuuluu ikään ja menee varmaan ohi. Koska on vielä niin pieni, niin turha varmaan tehdä asiasta isoa numeroa sen lisäksi, että tietysti joka kerran kielletään ja selitetään että se sattuu. Pelkään, jos ruvetaan liikaa asiaan paneutumaan, alkaa hän hoksata että tuolla keinolla saa varman huomion. Huomiotahan lapselle annetaan, mutta lyöminen tai muu negatiivinen toiminta ei pitäisi olla se keino, jolla sitä hankitaan.



Kyllä lapsen isä viettää lapsen kanssa aikaa. Työssä hän käy, mutta kotona ollessaan on kyllä lapsen kanssa, ei nyt ihan joka minuuttia, mutta on kuitenkin. Ei ole nähnyt isän lyövän jotakuta, koska näin ei ole tapahtunut.

Ja lapsen ei tarvitse hakea meillä täydellistä huomiota vanhemmilta, koska sitä usein saa. Voi olla, että neuvoni ei toimi tilanteessa, jossa lapsi lyö "tylsyyttään".

Pitää riittää ymmärrys!

Lapsi on PIENI ja hän vasta opettelee tunteitaan.

Jos kiellät jotain, hän tuntee siitä suurta harmia!



Nyt kannattaa olla tarkkana, halutaanko opettaa että ei saa tuntea, tunteista pääsee nurkkaan.



Opeta lapselle että SAA harmittaa.

Saa itkeä, saa tuntua pahalta kun ei saa tehdä.

Tunteet ei ole pahoja!



Vanhakansa on opettanut lapsen murisemaan ja irvistämään kun ei osaa vielä puhua harmista ja tossa menee pari vuotta ennenkö lapsi oppii. No okei, vuoden päästä ei enää lyö mutta saattaa vaikka laittaa kädet puuhkaan ja mököttää.

4- vuotias malttaa kertoa miltä tuntuu. Silloinkin kannattaa alottaa helposti: sua harmittaa nyt kun äiti kielsi.



Lapsi lyö vielä varmaan ensi kesään saakka. Minusta kannattaa vaan kieltää ja kehittää jotain puuhaa kielletyn tilalle, suuntaa lapsen ajatukset muualle.

Täydet ilkeilyt voi laittaa nurkkaan mutta minusta tärkeää on myös se, että opitte tekin lukemaan onko lapsi tuhma vai turhautunut.



Nöyryyttämänen ja takasin satuttaminen ei aina auta, joskus voi koittaa tehdä toisin: huutamisen sijasta kuiskaat.



Lapsi on saattanut huomata että sinun ja isän kohdalla voi vetää naruista.

Ehkä isä on vähän jurompi ja uskoo vasta kun korottaa ääntä? Sinä olet ehkä viritetty toimimaan aikasemmin, eli kun lapsi jo huutaa -olet jo paikalla kun taas isukki nousee vasta penkiltä (kuvainnollisesti kertoen).



Minusta 2- vuotias on niin pieni että tunteet on joko tai ja niitä ei osaa hallita.

Jos lapsi haluaa keltasen pallon, niin annat sen kiukuttelun jälkeen ja isä ei taas hoksaa ja sitä tarttee vähän motata -koska harmittaa.



Kieltoja kieltojen jälkeen, mutta ei kaikki lyömiset meinaa että lapsi on paha. Joten ei kannata kaikkeen reagoida niin (ja tämä ei tarkoita että jätä reagoimatta jos tinttaa).

Tuo on kyllä totta, että pitää erottaa miksi lapsi lyö ja jos taustalla on paha olo, ei pidä häntä rangaista. Tämä on helpompi tunnistaa, jos on lapsen kanssa paljon. Joillakin ihmisillä omatkin lapset voivat olla kovin vieraita, jos ei syystä tai toisesta voi olla heidän kanssaan riittävän paljon.



Sovimmekin eilen lapsen isän kanssa, että annamme asian mennä omalla painollaan ohi, emme tee siitä suurta numeroa kieltämisen ja selittämisen lisäksi. Aika tasaa tämän asian.

Ollut jo melko pitkään, tyttö ei vielä kahtakaan. Toimii toisissa tilanteissa hyvin ja toisissa ei.



Toimimista epäilen, kun tyttö tekee tahalteen jotain kiellettyä ja menee sen jälkeen muka jäähylle istumaan. Vaikkei kukaan olisi käskenyt. Myös joskus kun häntä oikein suututtaa saattaa han huutaa, että haluaa jäähylle..:)



Mutta mielestäni kahdenvanha ymmärtää jo niin paljon, että jäähyä voi käyttää vaikka siitä parkumista tulisikin. Sehän on aika normaali seuraamus jäähystä.

Mikä avuksi kun 2,5v heittelee leuluja päin kasvoja, purkee ja yrittää potkia. Jäähyt ei auta mitään, kun ei ymmärrä niitä.