G: minkä ikäinen lapsi voi mielestäsi muuttaa

Meillä on 15-vuotias tyttö ja se ei todellakaan vois muuttaa yksin asumaan, en usko että edes vuoden päästä olis niin. Silti olen täälläkin lukenut että jotkut ovat muuttaneet jo 16-vuotiaina pois kotoaan ja kaikki on sujunut ihan hyvin.



Toki jossain vaiheessa on kotoa muutettava, ei voi jäädä mamman helmoihin ikuisiksi ajoiksi. Mä toivon että kun mun tyttö on lukion tai ammattikoulun käynyt, niin siinä vaiheessa ja sen jälkeen jo pystyisi irrottautumaan meistä ja muuttamaan omaan kotiin.

ellei sitten ole "pakko" opintojen takia muuttaa aikaisemmin.

olen sitä mieltä, että ensin täytetään 18-vuotta ja sen jälkeen vasta.



ap

mä muutin poikakaverin kanssa yhteen kun olin 17v, äiti kävi ihan mielellään allekirjoittamassa luvan siihen. Oltiin seurusteltu jo 2v ja muutettiin samalla kylälle, että ei ollut "suuri muutos".

Riippuu tosiaan henkilöstä.

veljeni vasta 21 vuotiaana. Riippuu niin paljon nuoren elämäntilanteesta. Esim. opiskelijan on huomattavasti helpompi asua kotona jos vaan tulee vanhempien kanssa toimeen. Itse pääsin jo 17v työelämään joten kotoa pois muutto oli itsestään selvää :)

muutin sinä samana päivänä kun peruskoulun päättötodistus pätkähti käteen.



Jos saisin nyt valita uudelleen, en muuttaisi tuossa vaiheessa vielä. Vasta kun lukio olisi ollut käytynä.

saa muuttaa omilleen vasta sitten kun minut kärrätään vanhainkotiin tai kalmistoon...

lukiolainen tai ammattikoululainen - siis pääsäöntöisesti noin 16-vuotias voi asua yksin, jos se on koulun sijainnin takia tarpeen. Yleensä tässä iässä on kuitenkin hyvä asua vielä lähellä jotain aikuista tai täysihoidossa. Koulujen asuntolat sopivat toisille, toisille taas ei ja vähän se riippuu koulustakin (josko niissä ryypätään tms.)



Viimeistään olisi hyvä itsenäistyä jossain vähän päälle parikymppisenä. Se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö vanhemmat voisi avustaa vielä esim opiskelevaa kolmikymppistäkin, jos kiinnostusta ja varallisuutta riittää, vaan sitä, että pääsääntöinen huolehtiminen asumisesta ja rahastakin kuuluu jo ihmiselle itselleen.



Itse olen muuttanut pois kotoa lukion viimeisenä vuotena, ollessani 18-vuotias. En tosin muuttanut syntymäpäivän takia, enkä edes yhtenä tiettynä päivänä, vaan vähitellen ajauduin asumaan poikaystävän asunnossa. Toisaalta opiskeluasunnon vuokrasta seuraavat 32 vuotta kustansi osan äitini. ja vielä kun kolmikymppisenä tohtoriopiskelijana olin tilapäisesti työttömänä mitään korvauksia saamatta, äiti työnsi kerran kotona käydessäni satasen ruokarahaa kouraan. Niin että ei nämä nyt välttämättä ole yhdellä lauseella ratkaistavissa.

Ei ole yksi selitteistä vastausta tähän kysymykseen. Riippuu niin paljon yksilöstä ja kypsyydestä. Itse muutin peruskoulun jälkeen 16 vuotiaana ja oli hyvä ratkaisu. Itse asiassa olin kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa ei ollut lukiota eli jos halusi lukioon täytyi muuttaa pois. Joten lähes kaikki kaverini ovat myös muuttaneet 15-16 vuotiaina pois kotoa.



Tästä asiasta varmaan tulee taas eriäviä mielipiteitä, mutta mielestäni monesti maalla asuvat lapset ovat kypsempiä aiemmin (joutuvat usein tekemään enemmän kotitöitä yms.) Ainakin lukiossa huomasi ne maalta tulevat, jotka asuivat yksin kuinka he erosivat vanhempien luona asuvista nuorista. Myös opettajat olivat vahvasti tätä mieltä. Yksin asuvat kävivät usein töissä, jotta saivat lukion oppikirjat ja asumisen maksettua. He näkivät koulun tärkeyden ja halusivat panostaa siihen. Monet kaupunkilaislapset pilasivat tunteja, haukkuivat toisia eivätkä osanneet arvostaa sitä koulua (kun vahemmat maksoivat sen eivätkä itse mitään sen eteen tehneet) Tähän samaan olen törmännyt myös myöhemmin työelämssä, että maalta tulevat tarttuvat vieläkin töihin ihan toisenlaisella ottseella kuin kaupunkilaistaustaiset. Tosin ei ihan aina näinkään mene eikä tätä voi kärjistää, mutta tällaisia kokemuksia mulla.

niin sehän on ihan ihmisestä kiinni. En kuitenkaan itse antaisi lapseni muuttaa pois kotoa, ennen kuin peruskoulu on käyty, eli siis ikää olisi muuttaessa vähintään se 15-16 vuotta. Tietysti tuohon vaikuttaa myös nuoren taloudellinen tilanne. Eli se, onko nuorella mahdollisuutta saada opintotukea/asumislisää (eli vanhempien tulot eivät saisi olla liian korkeat, sillä tuon ikäisen nuoren tukiin ne vielä vaikuttavat)En itse välttämättä haluaisi lapseni menevän tuonikäisenä töihin, vaan suorittavansa koulunsa kunnolla alta pois ainakin niin pitkälle kuin se on mahdollista ilman töihin menoa. Mutta toki antaisin lapseni mennä töihin, jos hän niin haluaisi. Mutta siis ideana se, että en tosiaan alkaisi lapselleni maksamaan vuokraa ja kuukauden ruokia jos hän muuttaa kotoa tuossa iässä pois. Mielestäni hänen tulee hetimminten opetella hoitamaan tuollaiset asiat sitten itse, muuten hän roikkuu vanhempien rahapussilla ikuisesti. Enkä tietenkään tarkoita, etteikö apua tippuisi, silloin kuin sille oikeasti on tarvetta. Tokihan auttaisimme lastamme ja ottaisimme tämän vaikka takaisin kotiin asumaan, jos yksinelo ei luonnistu.

Itse muutin kotoa 16-vuotiaana ja hyvin olen pärjännyt. Koskaan ei ole ollut mitään kummempia ongelmia. Olen kiitollinen siitä, että vanhempani luottivat minuun sen verran, että antoivat minun tehdä itse omat päätökseni ja vielä jaksoivat tukea muutenkin. Ja kaippa nuo "vanhukset" vieläkin tyytyväisiä tyttärensä saavutuksiin ovat, tai näin olen ymmärtänyt.

lapsilisää eikö totta, tällöinhän ainakin tulla summalla pitää nuorta tukea? Lapsilisä loppuu, kun nuori täyttää 17-vuotta, aikaisintaan tämän jälkeen voi mielestäni muuttaa kotoa.

Minä muutin 17 vuotiaana nykyisen mieheni kanssa yhteen. Olin raskaana.



Siskoni, joka on 22 vuotias, asuu vieläkin vanhempiemme luona.

Eikä häntä kiinnosta vieläkään muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

saa muuttaa omilleen vasta sitten kun minut kärrätään vanhainkotiin tai kalmistoon...

Hanki elämä.

17 jos on kypsä niin ehkä jo 16 v