ADHD lapseni on suosittu

meidänkin as-poika on aika suosittu - nykyään, monen vuoden kuntoutuksen jälkeen ja kun kaverit ovat tottuneet hänen pikku outouksiinsa.



SILTI mä sanoisin, että on hänellä niin paljon vaikeuksiakin, että ihmettelen, jos kukaan erityislapsi selviää ilman jonkinasteisia käytöshäiriöitä. Täytyy ainakin olla TOSI hyvähyväksymään omat ongelmansa ja TODELLA vähän turhautuva ihminen, jos kestää kaikki neurologiset erityisvaikeudet ja jatkuvat pikkuepäonnistumiset, metelin, kirkuvanväriset kuvat, törmäilevät liikutnatunnit jne koskaan hermostumatta. Adhd tai as ei ole sama asia kuin käytöshäiriö, mutta ei näitä diagnooseja yleisestä erinomaisuudesta ja ihastuttavuudestakaan anneta.



Tämän jälkeen on sanottava, että minun lapseni on kuin äänenvahvistin: hän vahvistaa sen mitä ympäristö jo on. Hän käyttäytyy hyvin hyvinkasvatettujen lasten kanssa ja huonosti huonostikasvatettujen kanssa. Hän ei joudu tappeluun niiden kanssa, jotka osaavat ottaa toiset huomioon ja joilla on itselään empatiakykyä - heitä hänkin jopa tukee - mutta päätyy tappeluun kiusaajakakaroiden kanssa, sekä omasta puolestaan että toisia puolustaakseen. Ja tätä kannattaisi muutamien vanhempien vähän myös miettiä.

Uskon että osa syy suosittuna olemiseen on se että poikani seurassa kenelläkään ei ole tylsää ja häntä jopa ihaillaan ketteryytensä ja rohkeutensa takia. Muut pojat ihan kinaavat kenen vuoro tänään leikkiä hänen kanssa!

Todella kiva että tuot tämän asian esille ja näin positiivisissa merkeissä! :) Ihmisille tekee hyvää huomata, ettei adhd (tai miksei mikä tahansa neurologinen) diagnoosi ole välttämättä mikään tuomio. Ihmiset on jokatapauksessa erilaisia, oli heillä diagnoosi tai ei.



Nimim. Toimintaterapeutti jonka läheisellä on adhd. :)

En vain halunnut kirjoittaa listaa ongelmista mitkä liittyvät keskittymiseen, tarkkaavaisuuteen ja impulssiivisuuteen. Pointtini oli kertoa, että tämmöinen lapsi voi olla hyvin suosittu sekä lasten, että aikuisten seurassa.



Toki meillä jatkuva tuen tarve jotta saadaan tehtävät suoritettua jne. Se ei kuitenkaan tarkoita häiriköintiä.



Minulla ei ole harhakuvitelmaa, etteikö diagnoosi olisi oikea tai tarvitsisi paljon kasvatusta taakseen.



Kuulutan oikeanlaista suhtautumista!

ja kavereita riittää. Opettajan mukaan iloinen ja auttavainen, luokan rehellisin poika, joka osaa tunnustaa, jos hölmöilee eikä syytä siitä muita. Älyttömiä päähänpistoja saa välillä, ja silloin pitää pysäyttää miettimään touhua. Havaitsin jo vauvana että rutiinit luo järkeä touhuun ja on pidetty niistä kiinni (nukkumaanmenoajat, pukemiset, ruoka-ajat, läksyt jne. ). Siirtymätilanteet kun aiheutti levottomuutta. Nykyään nekin menee jo aika hyvin. Onneksi on lievä...

kuinka paljon hänestä pidetään.

Jos lapsi käyttäytyy asiallisesti (ei ole väkivaltainen tai hyökkäävä eikä riko tai varasta kavereiden tavaroita) ei ne muut 'harmittomat' hölmöilyt haittaa.

Usein vilkas, kiltti lapsi joka hölmöilee harmittomasti on hauskaa seuraa riippumatta siitä onko hänellä joku diagnoosi vai ei.

Erittäin suosittu poika ja sosiaalisesti taitava ja kaverit ottaa huomioon. Ovikello soi meillä päivittäin ja kaikki haluaa olla poikani kanssa.

Ei aina tajua tapahtumien kulkua ja ei ole vielä koulussa.

Mielenkiintoinen poika, jonka seurassa viihtyy erinomaisesti.

Luova ja kekseliäs. Tulistuu helposti kotona.

Tosi pieni prosentti määrä kärsii käytöshäiriöistä ja ADHD ei tarkoita käytöshäiriötä, niinkuin moni luulee.

Rakastaa palkintokalentereita ja perusteluita.

Levoton myös siirtymisissä esim. mummolaan meno.

ja olen itse erityisäiti kehitysviiveiselle lapselle joten tiedän ennakkoluuloista aika hyvin :) Olen samaa mieltä kuin ap että ADHD-lapset eivät suinkaan ole niitä vihattuja lapsia kaveripiisissä - varsin usein ovat ketteriä, erittäin liikunnallisia ja taitavia monissa asioissa. Näin ollen kaverit ihailevat heitä usein. ADHD ei välttämättä kaikissa lapsissa samanlailla näy, osalla voi olla lievä ja tulla esille vaikka vain koulussa ja osalla taas sosiaalisissa suhteissa. ADHD-aikuisia tuntien en voisi allekirjoittaa että he olisivat jotenkin huonoja ihmisiä: yksi on tunnettu puuseppä, toinen valtavan hyvä koulussa, yksi pelaa MM-tasolla kiekkoa. Älykkyyteenhän se ei vaikuta, mutta jos ei tukitoimia saa niin silloin voi vaikuttaakin koska usein keskittyminen on huonoa.



Eri mieltä olen siitä että käytöksessä eivät näkyisi nämä neurologiset ongelmat: Meillä alkoi näkyä käytöksessä ensimmäisenä ennen kuin todettiin vaikea kielenkehityksen ongelma. Mutta kun tukea on saatu ja panostettu kotonakin kovasti pettymyksensietokykyyn niin enää ei hermot mene - menee nuo näköjään muillakin lapsilla päiväkodissa :)



Onneksi ikää myöten ADHD helpottaa todella paljon.

kuinka paljon hänestä pidetään. Jos lapsi käyttäytyy asiallisesti (ei ole väkivaltainen tai hyökkäävä eikä riko tai varasta kavereiden tavaroita) ei ne muut 'harmittomat' hölmöilyt haittaa. Usein vilkas, kiltti lapsi joka hölmöilee harmittomasti on hauskaa seuraa riippumatta siitä onko hänellä joku diagnoosi vai ei.

Olisikin ihanaa, jos harmittomat outoudet kuitattaisiin olankohautuksella.

Mutta valitettavasti niiden takia erityislapsia kiusataan ja kartetaan. Itselläni on as-lapsi, joka ei osaa sosiaalisia sääntöjä ja lisäksi hänellä on silmiinpistävä maneeri, jota hän tekee kun on stressaantunut.

Ei kiusaa ketään, ei ole aggressiivinen, ei riko tavaroita. Mutta on erilainen.

Ja kyllä, häntä on sen vuoksi kiusattu ja haukuttu.

lapsen käytöshän siihen vaikuttaa kuinka paljon hänestä pidetään.

Jos lapsi käyttäytyy asiallisesti (ei ole väkivaltainen tai hyökkäävä eikä riko tai varasta kavereiden tavaroita) ei ne muut 'harmittomat' hölmöilyt haittaa.

Usein vilkas, kiltti lapsi joka hölmöilee harmittomasti on hauskaa seuraa riippumatta siitä onko hänellä joku diagnoosi vai ei.

meidän as-lapsi on aika harmiton, varsinkin tosiaan silloin kun ympärillä on muita hyvin käyttäytyviä lapsia. Mutta hän ei kestä humisevia tai äkkinäisiä kovia ääniä, ja jotkut ovat ottaneet asiakseen hymistä korvanjuuressa tai raapia pulpetinkantta tai paukautella kengänpohjia seinään hänen takanaan, kunnes napsahtaa. Se kun on niin "hauskaa". Ja hänelläkin on niin hupaisa tapa mennä piiloon noita ääniä jonnekin,mistä voi yrittää kehittää lisää vaikeuksia...

Aikuisena itse tykkään avoimista ja kontaktia ottavista lapsista, jotka saattavat sanoa asioita suoraankin. Tähän ajatellen luulen että minun olisi helppokin suhtautua juuri adhd tyyppisiin lapsiin.

lapseni on niin impulssiherkkä, että vaarallisia tilanteita riittää ja siksi jokaisella lapsen lähellä olevalla aikuisella on oltava silmät selässäkin. Mutta hyvin on aina suhtauduttu! Lapsellani on myös paljon kavereita, johtuu varmaan siitä, että vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, hän on myös hyvin empaattinen ja erinomaisen reilu. Ei satuta ketään ja jos joskus jotain sattuu touhussa niin ymmärtää asiat ja pyytää anteeksi rehellisesti ja reilusti.



Lapseni on myös haka koulussa. Äidinkielessä hyvää keskitasoa ja matikassa luokkatasonsa paras. =) On erityisluokalla koska lääkitystä ei ole vielä haluttu tosin osalle tunneista (matikka, liikunta) on integroitu normaalille luokalle.



Ei kaikki adhd:t tosiaankaan ole toisten inhoamia ja oppimisvaikeuksisia.