Lääkärit/sairaanhoitajat: miksi vihaatte/suhtaudutte negatiivisesti

"Tietenkään ei saa vähätellä ja varmasti oireet ovat heille todellisia. Mutta esim. vahvojen opiaattien antaminen kipuihin tilanteessa, jossa kivulle ei löydy mitään syytä, on arveluttavaa ja kiistanalaista. Samoin monet tutkimukset, kuten skopiat, ultraäänet jne. ovat yhteiskunnalle kalliita, varsinkin jos niiden tekemiseen ei löydy mitään perusteita. Todellinen syy kun on ihan jossain muualla."



Ymmärrän hyvin tuon, ettei vahvoja kipulääkkeitä anneta ilman todellista syytä. Mutta nuo muut tutkimukset. Millä perusteella esim. potilaan oksentelusta tietää, onko se psyykkistä vai fyysistä tutkimatta asiaa? Vrt. refluksi/psykosomaattinen oire. Tai potilaan vatsakivusta: vrt. puhjennut munasarjakysta/psykosomaattinen oire. Esim. nuo tullut omalla kohdalla vastaan. Kolme ensimmäistä lääkäriä piti kovaa vatsakipua psykosomaattisena, neljäs lähetti ultraan, kystat olivat puhjenneet. Samoin refluksin kohdalla. Uskon, että yhteiskunnalle maksaa myös se, että potilas kerta toisensa jälkeen hakeutuu lääkärille, joka syyttää kaikesta psyykettä. Olisi asiallista tutkia edes kerran kunnolla, ja vasta jos mitään ei löydy, syyttää psyykettä.



Jotenkin vain perusmeininki on se, että kolmella ekalla kerralla syy on psyykkeessä. Jos vielä tulee, niin sitten tutkitaan jos silloinkaan tutkitaan. Kallista sekin on yhteiskunnalle.



Hyvä ystäväni kävi kolmesti lääkärissä vatsakipujen vuoksi. Oli "psykosomaattista" taas. Neljännellä kerralla meni ambulanssilla suoraan leikkauspöydälle. Kohdunulkoinen raskaus. Olisiko se ultraääni nyt sittenkään ollut niin kallis?

ylläpitää ja pahentaa psykosomaattista kierrettä eikä kaikki tutkimukset ole ihan riskittömiäkään.



Sitten on ne tapaukset joissa on oikeasti fyysistä vaivaa ja on hoitovirhe jättää tutkimatta ja hoitamatta.



Ei olis helppoo olla lääkäri.

"Valitettavasti monet mt-potilaat ovat loistavia manipuloimaan kanssaihmisiään."



Monesti näin puhutaan. Ja jopa uskotaankin? Virheellisesti. Mietitäänpä hetki, mitä hyvä manipulaatio vaatii: kykyä asettua toisen asemaan, hyviä sosiaalisia taitoja, älykkyyttä, realiteetissä pysymistä, kärsivällisyyttä, suunnitelmallisuutta, tavoiteellisuutta jne.



Mt-potilaat saattavat yrittää manipuloida siinä missä muutkin ihmiset, paitsi että he ovat keskimäärin muita selvästi huonompia manipuloinnissa. Taitava manipuloija tarvitsee taitoja, jotka mt-potilailta yleensä puuttuvat. En puhuisi manipuloinnista ja mt-potilaista samassa lauseessa. Psykoottinen ihminen voi kyllä täysillä väittää, että naapuri tunkee hänen asuntoonsa myrkkykaasua, mutta vakuuttaako se sinut, on eri kysymys. Myös p-häiriöt ja muut mt-potilaat sotkutuvat omiin juttuihinsa, kun sosiaaliset taidot ovat vähän keskivertoa karkeammat.

Valitettavasti monet mt-potilaat ovat loistavia manipuloimaan kanssaihmisiään.

Tämä on se lähtökohta mistä ap puhuu. Että mielenterveyspotilas jotenkin tietoisesti manipuloi, esim. terapeuttiaan. Mulla on se käsitys, että vasta viime vuosina on ymmärretty esim. tunne-elämältään epävakaan kieltämättä rasittavasta käytöksestä, ettei potilas tee sitä tahallaan ja piruuttaan ja kiusatakseen, vaan toiminta on osa hänen sairauttaan ja kaikki ne terveen mielestä naurettavat jutut on hänelle hyvin todellisia ongelmia.

aika rasittava asiakas...



Vaikket uskoisi sanaakaan mitä joku lääkeriippuvainen kymmenettä kertaa kuukauden sisällä selittää päivystyksessä saadakseen rauhoittavia niin se voi ottaa hermoon.

"Siinä on se ongelma että jatkuvat turhat tutkimukset voi ylläpitää ja pahentaa psykosomaattista kierrettä eikä kaikki tutkimukset ole ihan riskittömiäkään. Sitten on ne tapaukset joissa on oikeasti fyysistä vaivaa ja on hoitovirhe jättää tutkimatta ja hoitamatta."



Mutta itse törmää toisinaan hyvinkin syvään asennevammaan, vaikka vain harvoin käytän terveyspalvaluita. On helppoa erottaa sairaskertomuksen perusteella potilaat, joita tutkitaan ja tutkitaan, mutta mitään ei löydy, niistä potilaista jotka tulevat asiasta. Ei kaikille tarvitsisi heti lyödä sitä "psykosomaattista"-leimaa.

On helppoa erottaa sairaskertomuksen perusteella potilaat, joita tutkitaan ja tutkitaan, mutta mitään ei löydy, niistä potilaista jotka tulevat asiasta. Ei kaikille tarvitsisi heti lyödä sitä "psykosomaattista"-leimaa.

Onhan niitä nyt lukuisia esimerkkejä ihmisistä, joilla on niin harvinainen sairaus, ettei lääkärit osaa diagnosoida sitä terveyskeskuksissa eikä heti paikalla missään keskussairaaloissakaan. Ei psykosomaattisen leima todellakaan ole harvinainen ihmisellä, joilla on hyvin todellinen oikea vaiva. Ja taatusti osaa taudeista ei koskaan löydetä ja ihmiset menee hoitamattomista (lievistä) taudeistaan kärsien hautaan, vaikkei tuo tauti kuolemaksi olisikaan.

he ovat huutaneet susi susi niin monta kertaa mutta se ei suojele heitä siltä että he voi joskus ihan oikeastikin sairastua vaikka karhuun.

On helppoa erottaa sairaskertomuksen perusteella potilaat, joita tutkitaan ja tutkitaan, mutta mitään ei löydy, niistä potilaista jotka tulevat asiasta.

Mietitäänpä hetki, mitä hyvä manipulaatio vaatii: kykyä asettua toisen asemaan, hyviä sosiaalisia taitoja, älykkyyttä, realiteetissä pysymistä, kärsivällisyyttä, suunnitelmallisuutta, tavoiteellisuutta jne.

Virhelähtökohta on siinä, että ihmiset kuvittelee mielenterveysongelmaisen pystyvän arvioimaan tilanteen samalla lailla kuin terve. Ja mieleterveysongelma tarkoittaa sitä, että ihminen jotenkin valitsee sen että on hankala ja vaikea ihminen ja haluaa tehdä tahallaan kiusaa. Eli mielenterveysongelmainen = paha, ilkeä, ihminen.

Ei tajuta sitä, että mielenterveysongelma on siinä, ettei pysty arvioimaan tilannetta oikein. Tilanne nähdään eri näkövinkkelistä kuin ns. terve näkisi. Ja sieltä vääristyneestä näkövinkkelistä yritetään toimia parhaalla mahdollisella tavalla, joka näyttää ulkopuolisen mielestä olevan kaikkea muuta.

valitsin ehkä sanani väärin. Mutta mt - potilas on erittäin uskottava kertomuksessaan juuri siistä syystä että kokee itse oireensa todellisena. Meillä kirurgian osastolla näitä potilaita aika ajoin näkyy. Se hoidon tarpeen määrittely kun pitäisi tehdä jo polilla. Mutta sanotaan että esim. gastroskopia on tehty saman vaivan takia muutamaa kuukautta aiemmin samojen oireiden vuoksi. Löydös täysin normaali. Nyt potilas tulee samoilla vaivoilla eli kovilla vatsakivulla. Laihtumista tai oksentelua ei ole, labrat kunnossa jne. Tottakai tutkia pitää ja tutkitaankin, mutta rajansa kaikella. Ja ei se tutkimusten turha tekeminen auta potilaan todellista ongelmaa.

Selkäkipu on toinen yleinen psykosomaattinen oire. Potilas tulee osastolle kovilla selkäkivuilla ja kipulääkitys on uskomaton. Ei kykene liikkumaan jne. Kuvissa ei löydy mitään selittävää, mitkään fysioterapeuton antamat ohjeet tai apuvälineet ei auta. Jossain kohtaa ylennsä vähän helpottaa, mutta kun kotiutuksesta puhutaan niin oireet yllättäen pahenevat. Todellinen syy kun on yksinäisyys ja yksin olemisen pelko. Siihen ei voida auttaa erikoissairaanhoidon keinoin.

Kyse ei todellakaan ole siitä että mt - potilasta pidettäisiin pahana tai huonona ihmisenä, ei toki! Mutta hoitoa pitäisi saada oikeassa paikassa. Eikä sekään ole potilaan vika tietenkään ettei oikeaa hoitoa ole kovinkaan helpolla saatavilla.



Ja tottakai psyykkisesti sairraillakin ihmisillä tulehtuu umpisuoli, tulee haimatulehdus tai välilevyn pullistuma. Mutta ne on yleensä helppo diagnosoida ja siten myös hoitaa. Asia erikseen sitten kun oireille ei löydy syytä ja vaiva on kuitenkin kokonaisvaltainen.

Todellinen syy kun on yksinäisyys ja yksin olemisen pelko. Siihen ei voida auttaa erikoissairaanhoidon keinoin.

mielenterveyspotilaiden palveluista säästäminen tulee todellisuudessa kalliiksi niin monella tasolla. Jonnekin se tuskaisuus kanavoituu.

Psyyken ongelmia ei edelleenkään lasketa jotenkin oikeiksi ongelmiksi. Jos on jalka poikki, niin lääkärissä käydään sitten kun se on hoidettu ja terve, ei sitten kun määrärahat on lopussa.

On esim. käsittämätöntä, että itsemurhaa yrittäneeseen ihmiseen suhtaudutaan sillä lailla kuin suhtaudutaan sairaaloissa. Itsemurhayritys on äärimmäinen psyykkisen kivun ilmentymä, ja kuten television sairaalasarjasta kävi ilmi, hoitsut suhtauu itsemurhaa yrittäneisiin lähinnä vihanmielisesti, ja toista kertaa tuleviin erittäin vihamielisesti.

Toimisiko näin minkään muun sairauden kohdalla? Perkele tuolta tulee taas tuo infarktipotilas, jo toista kertaa! Eikö se nyt hemmetti ottanut opikseen ekalla kerralla.

Syvä depressio on kuitenkin hengenvaarallinen tila, ja silti siitä kärsivät vaan tyynesti laitetaan sairaalasta pihalle. Mutta kun hei, masennus ja muut vakavat psyykenongelmat ei näy röntgenkuvissa!

vähän harhauduttu. Nykypäivänä kukaan ei pääse helpolla hoitoon tai tutkimuksiin. Tavallinen mieleltään terve matti meikäläinenkin saa juosta lääkärillä jos toisella ennen kun oireet otetaan todesta.



t. sh

Mä töissä asuntolassa, jossa asukkailla on kaksois-diagnoosi, ollaan kuitenkin täysin päihteetön paikka. Me saadaan oikeasti tehdä töitä, että saadaan meidän asukkaille heille kuuluvat hoidot ja etuisuudet. Alkkikset ei tartte mitään, ei edes omia eläkkeitään, tällaisen lauseen olen kuullut eräänkin ammatti-ihmisen suusta...

en jaksa uskoa että kukaan ammatti-ihminen vihaa mt-ongelmaisia, mutta ymmärrän hyvin jos asenne on välillä epäilevä.



Eräs asiakkaamme aloittaa päivän itkulla kun kaikki paikat on kipeänä siis oikeasti itkee, kaksi minuutti myöhemmin ei ole mitään ongelmaa kun on lempipuuroa aamupalaksi. Hernekeittopäivänä olisi lähdettävä sairaalaan kun vatsa on niin kipeä, kummasti pieru vessassa parantaa.



Normaaliälyinen aikuinen ihminen on kyseessä.

"Olen töissä tekemisissä mielenterveysongelmasten kanssa, en jaksa uskoa että kukaan ammatti-ihminen vihaa mt-ongelmaisia, mutta ymmärrän hyvin jos asenne on välillä epäilevä."



Epäileväinen ja töykeä/ilkeä on kyllä vähän eri asia. Tarvitseeko sitä epäilyä näyttää potilaalle? Monenlaisia tapauksia on olemassa, ei silti tarvitse kaikkia leimata.



Oletteko koskaan miettineet, mitä oikeasti sairas/kipeä mt-ongelmainen/p-häiriöinen kokee, kun te ensimmäisenä epäilette?



Hengenahdistuksesta syytettiin monen vuoden ajan psyykkisiä syitä, kunnes viimein tutkittiin ja löytyi astma + allergia.



Oksentelukin meni monta vuotta psyykkisiin syihin. Löytyi refluksi ja vilja-allergia.



Esimerkkejä voisin jo omalta kohdalta kertoa vaikka kuinka monta. Onneksi lopulta tuli vastaan lääkäriyksilö, joka ymmärsi, että mielenterveysongelmaisella voi myös olla fyysisiä sairauksia/terveysongelmia.

mutta en ole koskaan kohdannut negatiivista tai epäasiallista käyttäytymistä siksi että minulla on mielenterveysongelmia. Olen tosin paniikkikohtauksenkin aikana ulospäin rauhallinen ja järkevä, joten pystyn selkeästi selittämään lääkärille mikä vaivaa. Ehkä en siis ärsytä ketään.

Tarvitseeko sitä epäilyä näyttää potilaalle? Monenlaisia tapauksia on olemassa, ei silti tarvitse kaikkia leimata.

Kyllä tietynlainen "tosiasioihin palauttaminen", eli juuri sen epäilyksen näyttäminen ja kyseenalaistaminen, kuuluu mt-työhön, mutta jos tosiaan olet kärsinyt VUOSIA hengenahdistuksesta niin huhhuh...?!

se että fyysisiä vaivojani epäillään psykosomaattisiksi. Eihän sitä voi koskaan tietää mikä on psyyken aikaansaamaa oireilua. Aina lääkärit kuitenkin pyydettäessä tutkivat myös somaattisen puolen, jos näkevät tarpeellisiksi. Joskus löytyy fyysistä vaivaa taustalta, aina ei löydy.

manipuloimaan kanssaihmisiään. Ja kun tarpeeksi on ihmistä tutkittu, eikä mitään fyysistä syytä sairaudentunnolle / kivulle löydy, ollaan vaikeassa tilanteessa. Ihminen ei ole tarpeaksi sairas, jotta pääsisi psykiatrisen hoidon piiriin, erikoissairaanhoidon yksikössä ei voi majailla ja siirto tk:een on turha, koska ovat neuvottomia sielläkin. Näin se vain menee. Näille väliinputoajille ei ole tarjolla hoitoa Suomessa ja tuntuu hoitajana kamalalta laittaa rahaton ja onneton mt - potilas kävelemään sairaalasta kotiin. Näin on vain täytynyt tehdä. Lääkäri päättää kenet kotiutetaan ja milloin.