Vastaa rehellisesti: ovatko mielestäsi kotiäidiksi
"jättäytyneet" naiset keskimääräistä ahkerampia ja fiksumpia kuin uraa luovat naiset? Vai onko asia ihan päinvastoin?
Kommentit (24)
Riippuu varmaan henkilöstä? Itse olen ollut kotiäitinä 4 vuotta, nautin ajasta. Harmi vaan että meillä ei ole tilannetta että olisin voinut jatkaa kotiäitinä, oli mentävä töihin.
Silti nautin myös käydä töissä. On ihanaa kun saa palkkaa, on ihanaa kun on työkaverita ja vieläpä mukavia sellaisia. Mikään uraohjus en ole, eikä ole sellaiseen edes mielenkiintoa. Olen osastosihteeri ja se vastuu mitä siitä työstä saan, riittää mulle aivan hyvin.
Keskimääräistä perhekeskeisempiä ja todennäköisesti naimisissa keskimääräistä isotuloisemman miehen kanssa.
Jos ihan kokonaan kotiin jättäytyy niin minun kokemukseni perusteella kotiäidit eivät ole fiksumpia eivätkä ahkerampia kuin työssä käyvät äidit.
vielä senkin jälkeen kun kuopus on yli 3 vuotta.
En missään nimessä pidä keskimääräistä ahkerampina, todellakaan.
joiden syytkin jäädä kotiin ovat moninaiset. Kolme esimerkkiä: Yhdellä ei ole omalla alallaan töitä, toinen arvostaa kotiäiteyttä korkealle (aika hurja juttu, eikös vaan?), yhdellä on se onnellinen tilanne, että mies tienaa heidän kummankin edestä.
Miksi pitää väkisin vääntää tällaista kahtiajakoa, kun kyse on ennen kaikkea erilaisista elämäntilanteista, arvostuksista ja jopa ympäröivästä perhekulttuurista?
on syy sille, että se toinen jää kotiin. Eihän se sen kotiinjääjän rahaa ole. Eläkekään ei siitä kartu ellei tehdä kunnon sijoituksia. Pohjimmaisena syynä kotiinjäämiselle on tuossa tapauksessa se, ettei viitsi mennä töihin.
joiden syytkin jäädä kotiin ovat moninaiset. Kolme esimerkkiä: Yhdellä ei ole omalla alallaan töitä, toinen arvostaa kotiäiteyttä korkealle (aika hurja juttu, eikös vaan?), yhdellä on se onnellinen tilanne, että mies tienaa heidän kummankin edestä.
Miksi pitää väkisin vääntää tällaista kahtiajakoa, kun kyse on ennen kaikkea erilaisista elämäntilanteista, arvostuksista ja jopa ympäröivästä perhekulttuurista?
Mies tienaa ihan hyvin mutta vielä paremmin olisi raha-asiat, jos minäkin olisin töissä. Olen yliopistotutkinnon suorittanut mutta myönnän rehellisesti, että akateemiset työt (ainakaan omalla alallani) eivät ole minua varten. En myönnä olevani laiska mutta en ole supertehokaskaan.
Meidän perheessä nykyinen elämäntilanne perustuu pitkälti molempien mukavuudenhaluun: mies pääsee huomattavasti vähemmällä, kun minä olen kotona ja samoin minä. Mies olisi joka tapauksessa nykyisessä työssään vaikka minäkin olisi töissä. Ja miehen työ vaatii pitkiä päiviä ja matkustelua. Jos taas minä olisin alani töissä, vaatisi sekin aika paljon työtunteja ja minä en silloin todellakaan tekisi kaikkia kotihommia työni päätteeksi. Joten mieskin joutuisi kotona kunnolla hommiin.
Nyt taas minä teen kotihommat ja mies tuo rahat kotiin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ja minulla on myös omat eläkesäästörahastot, joten sekin asia on jotenkin hoidossa.
on syy sille, että se toinen jää kotiin. Eihän se sen kotiinjääjän rahaa ole. Eläkekään ei siitä kartu ellei tehdä kunnon sijoituksia. Pohjimmaisena syynä kotiinjäämiselle on tuossa tapauksessa se, ettei viitsi mennä töihin.
Eihän kenenkään ole pakko mennä töihin, jos pystyy elättämään itsensä muuten. Kuinka moni oikeasti rakastaa työtään vaikka kaupan kassalla tai yöhoitsuna, hometaloissa, stressin ja työpaikkakiusaamisen keskellä niin paljon, ettei jäisi kotiin hoitamaan lapsiaan, jos talous antaa periksi? :)
on syy sille, että se toinen jää kotiin. Eihän se sen kotiinjääjän rahaa ole. Eläkekään ei siitä kartu ellei tehdä kunnon sijoituksia. Pohjimmaisena syynä kotiinjäämiselle on tuossa tapauksessa se, ettei viitsi mennä töihin.
Eihän kenenkään ole pakko mennä töihin, jos pystyy elättämään itsensä muuten. Kuinka moni oikeasti rakastaa työtään vaikka kaupan kassalla tai yöhoitsuna, hometaloissa, stressin ja työpaikkakiusaamisen keskellä niin paljon, ettei jäisi kotiin hoitamaan lapsiaan, jos talous antaa periksi? :)
Ja toisaalta, jos on mahdollisuus esim. 40 vuotta elää suht stressitöntä elämää ilman rahahuolia mutta on ehkä mahdollisuus "köyhistä eläkevuosista" (joita ei ehkä ole monta mutta ehkä parikymmentä), niin onko se niin paha juttu? Mielummin nautin nuorena ihmisenä elämästä, jota moni haikailee saavansa sitten "joskus ollessaan eläkkeellä".
ja mies tienaa niin hyvin,e ttä pärjäämee 5h perhe, emme kaipaa mitään lisää. mutta olen nyt työssä vaikka en sieltä mitään tienaakaan, käyn harrastamis mielessä töissä, jotta cv saa jotain täyttöä. ja kyllä eläkkeeni on karttunut pian 8v jota mieheni säästää minulle joka kuukausi muutama kymmenen euroa, enemmän kuin monella työssäkäyvällä :)
ihan turhaan pilkkaatte
jos vertaan esim.siskooni, mutta en voi puhua koko av:n puolesta ;)
kuopus olisi jo yli kolme vuotta. Ja uutta ei olisi tulossa. Vastaus perustuu siis täysin mielikuvaan: ei ole.
Omalla työpaikallani olen harvinaisuus, kun olen pitänyt hoitovapaata ylipäätään, enkä edes kahteen vuoteen asti. Kokemusta todellisesta kotiäitiydestä (lapset kaikki yli 3) ei siis ole.
Eihän kenenkään ole pakko mennä töihin, jos pystyy elättämään itsensä muuten. Kuinka moni oikeasti rakastaa työtään vaikka kaupan kassalla tai yöhoitsuna, hometaloissa, stressin ja työpaikkakiusaamisen keskellä niin paljon, ettei jäisi kotiin hoitamaan lapsiaan, jos talous antaa periksi? :)
Minusta kotona olossa rankinta oli juuri se, ettei ollut mitään muuta, kaikki alkoi pyöriä sitä pientä ympyrää kodin ympärillä, samat rutiinit toistuivat päivästä toiseen ilman omia lepohetkiä. Töihin oli mukava palata paitsi rahan vuoksi, myös seuraavista syistä:
- sai taukoa lapsista ja aikuista seuraa, jota kotona ei todellakaan ollut, ellei satunnaista äitikohtaamista leikkipuistossa tai kaupan kassaa lasketa.
- sai rytmittää itse työtänsä, eikä koko ajan tullut samanlaista keskeytystä ja loputtomia vaatimuksia kuin kotona
- työssä sai erilaisia onnistumisen kokemuksia kuin kotona, jossa kukaan ei kiitä tai huomaa tehtyä työtä.
Työ ei välttämättä ole itsessään mitään huippua, mutta tarjoaa vastapainoa kotiäidin puurtamiselle. Jos jäisin kotiäidiksi, tarvitsisin vähintään yhden säännöllisen harrastuksen tai vapaaehtoistoimintaa, jossa voisin toteuttaa itseäni muutenkin kuin äitinä.
Mutta myönnän etten pidä kotiäitejä mitenkään tyhmänä sen perusteella mitä heitä tunnen, niin ihan fiksuja vaikuttavat olevan.
ja myöhemmin eläkkeellä jos sitä eläkettä ei ole kuin pari satasta? Miljuunaperinnölläänkö?
joka ei ole koskaan tehnyt mitään töitä ja tällä hetkellä miehensä kaikki rahat menee miehen hoitokotilaskuun. On siis täysin pennitön ja tulee olemaankin.
Tunnen tasan yhden kotiäidin (joka on kotona ja lapset kouluiässä) ja hän ei todellakaan ole ahkera ja reipas, valittaa koko ajan miten väsyttää ja masentaa ja joku lapsen saattaminen bussiin ja harrastuksiin on niin kova homma että koko viikko on sekaisin.
Ei tästä elämästä mitään tulisi, jos minäkin vielä töihin menisin. Kuka noita meidän lapsia sitten hoitaisi?
Enkä itseäni tässä mitenkään laiskaksikaan voi sanoa, kun hommaa riittää, kun miestä ei paljon kotona näy. Tänään tosin en kyllä yritäkään tehdä mitään, kun ollaan vatsataudissa.
on syy sille, että se toinen jää kotiin. Eihän se sen kotiinjääjän rahaa ole. Eläkekään ei siitä kartu ellei tehdä kunnon sijoituksia. Pohjimmaisena syynä kotiinjäämiselle on tuossa tapauksessa se, ettei viitsi mennä töihin.
joiden syytkin jäädä kotiin ovat moninaiset. Kolme esimerkkiä: Yhdellä ei ole omalla alallaan töitä, toinen arvostaa kotiäiteyttä korkealle (aika hurja juttu, eikös vaan?), yhdellä on se onnellinen tilanne, että mies tienaa heidän kummankin edestä.
Miksi pitää väkisin vääntää tällaista kahtiajakoa, kun kyse on ennen kaikkea erilaisista elämäntilanteista, arvostuksista ja jopa ympäröivästä perhekulttuurista?
Jos molemmat ovat sitä mieltä, että lapselle paras vaihtoehto on äiti/isä kotona (en väitä vaan jotkut tätä mieltä), ja siihen on mahdollisuus (eläkettä voi säästää itsekin), niin minkä helvetin takia näin ei saisi tehdä? Aivan. Anteeksi. Unohdin kokonaan. Työhän oli se ihmisen arvon mitta. Unoha koko juttu.
ja myöhemmin eläkkeellä jos sitä eläkettä ei ole kuin pari satasta? Miljuunaperinnölläänkö?
En näe järkeä että jos toinen ansaitsee 15000 euroa kuukaudessa että toinen menisi töihin ansaisemaan 1500 euroa kuukaudessa. Jos ollaan naimisissa ja ei avioehtoa niin yhteistähän tuo on mitä töissäkäyvä ansaitsee. Totta se ettei eläkettä saa, mutta jos ero tulee niin kyllähän avioliiton aikana kertyneellä omaisuudellakin pärjää..
Osa jää kotiin jossei ole työpaikkaakaan odottamassa tai koulutus puuttuu MUTTA vähintään yhtä iso osa taas on mielellään kotona muista syistä.