Lue keskustelun säännöt.
Mten oppisi arvostamaan taas puolisoaan?
01.12.2009 |
Olen 36 v. kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Naimisissa 10 v., yhdessä olemme 13 v.
Ongelma on se että en tunne enää mitään vetovoimaa miestäni kohtaan. Tätä on jatkunut jo kolmisen vuotta. En halua suukotella, rakastella, silitellä, hieroa, kehua, en mitään mikä voisi tuoda hänelle hyvän mielen.
Mies on ihan hyvä mies, hoitaa tasavertaisesti lapsia ja kotia. Minulla on yliopistokoulutus ja olen kohonnut uraputkessa hyväpalkkaiseen ammattiin. Mieheni on ns. tavallinen duunari. Tienaan palkkaa puolet enemmän kuin mieheni plus bonukset päälle. Vaikka tienaankin hyvin, en ole kuitenkaan mikään materialisti, vaan pukeudumme koko perhe ns. normivaatteisiin, ajamme keskivertoautolla, meillä on keskivertokoti yms. vaikka rahaa olisi kalliimpaankin (säästän kaiken ylimääräisen). Maksan 2/3 kaikista menoistamme, palkan mukaan tietysti.
Minua on alkanut enemmän ja enemmän ärsyttää miehessäni hänen puhetapansa (kiroilee koko ajan), käytöksensä, se että hän juo joka viikonloppu eikä harrasta mitään liikuntaa (yleensäkään mitään muuta kuin silloin tällöin kalastusta). Ja eniten ehkä se että hänellä ei ole mitään kunnianhimoa ammattinsa suhteen. Hän valittaa jatkuvasti kuinka esimiehet tienaavat niin ja näin ja vaikka hän työskentelee kovasti niin ei mitään saa yms. No ei tietenkään kun ei halua ottaa mitään ylimääräisä työtehtäviä, kouluttautua yms. Olen yrittänyt usein puhua hänelle asiasta, mutta se menee kuin kuuroille seinille.
Pelkään että elämämme kulkeutuu kokonaan eri suuntiin. Olen sosiaalinen, liikunnallinen ja määrätietoinen elämäni suhteen. Mieheni taas jotain ihan muuta. Olen lastemme takia vielä yhdessä mieheni kanssa mutta pelkään että en jaksaa enää pitkään. Tämä on kuin vankilassa olisi!!
Minulla ei ole ollut muita miehiä (vaikka joskus mieli tekisikin etsiä joku omankaltaiseni). En tiedä onko miehelläni ollut muita naisia, varmaan onkin, eihän kukaan jaksa katsella pitkään tällaista kylmää lahnaa.
Onko muilla samoja ongelmia? Sori sekavasta teksistä, vaikea laittaa kaikkia miettimiäni asioita sanoiksi...
Kommentit (7)
Luulen että itse olet muuttunut matkan varrella ja haluaisit miehesi muuttuvan samanlaiseksi.
Jospa yrittäisit aloittaa tarkkailla enemmän niitä miehesi hyviä puolia ja yrittää ajatella millaista elämäsi olisi ilman häntä. Ne huonot puolet ihmisessä on niin helppo nähdä mutta hyvät puolet huomaa vasta kun ne puuttuu.
Useinhan se tuntuu että elämä muuttuu eron jälkeen paremmaksi mutta totuus onkin usein jotain ihan muuta.
Tsemppiä itsetutkiskeluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuohon auta kuin ero. miestäsikin varmsti inhottaa kun sinun ei tee mieli häntä. MIehenkin mielestä varmasti kuvottava teeskentely suhde. Sääli että tällistä tapahtuu. rakkaus ei aina kestä ikuisesti.
Materialistiset ihmiset harvoin kykenevät olemaan onnellisia.
Minä ajattelen ihan samoin. Tosin mieheni on hyvässä töissä ja kunnianhimoinen, liiaksikin.
Kyllä minunkin on vaikea kunnioittaa tupakanpolttoa, kaljan juontia, sohvalla makaamista. Mieheni ei halua tehdä kanssani mitään. Ei halua edes kauppaan lähteä.
Meillä on erona kuitenkin se, että mieheni sanoo ihailevansa minua ja rakastavansa. Seksiä ei tosin ole meilläkään ollut 3 vuoteen.
En osaa koskettaa miestäni. Minusta tuntuu, ettemme kuulu yhteen. Koskaan ei ole ollut luonnollisen kivaa olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut asiasta miehesi kanssa?
Kiroilu ja jokaviikkoinen juominen kuuluvat mielestäni sarjaan "ei tarvitse sietää". Ammatillinen kunnianhimottomuus ja harrastukset taas ovat jokaisen oma valinta.
Suosittelisin teille jonkinlaista ammattiapua. Pelissä on kuitenkin aika paljon kun perheessä on kaksi pientä lasta. Eroa ei siis kannata harkita ennen kuin kaikki tiet avioliiton sisällä on kuljettu loppuun. Olet kyllä sen velkaa lapsillesi, eikös vaan?
kunnioituksen puute. Ihan rehellisesti: onko miehesi muuttunut vai sinä? Näin sivullisena sanoisin tuon perusteella, että ajattelet saavasi paremman kuin "tuon juntin". Eikö totta? Valitettavasti kunnioituksen loppuminen on yleensä se parisuhteen viimeinen askel ja siitä peruuttaminen on vaikeaa. Voittehan puhua asiasta, sinä hakea vaikka apua ajatteluusi ja yrittää kaivaa miehestä niitä puolia, joihin aikanaan rakastuit. Saattaa vaan olla jo liian myöhäistä...:(