Haastavan vauvan tukeminen ja yhteiselo?

diagnosoitiin alle 2-vuotiaana

Unohdin kirjoittaa, että ruokailut ovat usein melkoista tappelua (tai ei suostu syömään ilman leluja) ja päiväunet voivat olla viiden minuutin mittaiset...Muutamia lisähaasteita mainitakseni :)

on perusolemukseltaan tyytyväisiä ja leppoisia, jos niillä on kaikki hyvin. Ei ole olemassakaan mitään haastavia vauvoja. Sun vauvalla on jotain, luultavasti sattuu johonkin ja on siksi ärtyisä ja haluaa olla sylissä jne. Vatsavaivoja? Refluksia? JOtain muuta? Oletteko olleet vaan kahdestaan neljän seinän sisällä. Kaikki vauvat vierastaa, mutta se menee ohi, ja jos ei mene, niin on outoa. Ihmisten ilmoille vaan. Teet itsellesi ongelmia, jos et totuta vauvaa muihin ihmisiin. Jos vaikka tulee tilanne, että sun on pakko olla erossa vauvasta (joudut vaikka sairaalaan tms) niin vauvalle on vielä kamalampaa sitten joutua vieraitten hoitoon.



Älä vaan tee lisää lapsia, jos yhden vauvan kanssa on noin työlästä...



Nimimerkillä: kolmen lapsen äiti, joihin sis. kaksoset, joista toinen kehitysvammainen vauvasta saakka, ja täysin kannettava, ei puhu, ei syö itse jne jne

meillä helpotti siinä vaiheessa, kun lapsi oppi liikkumaan itse ja puhumaan, alku oli todella raskasta ja rattaissakin alkoi viihtä vasta vuoden ikäisenä huutamatta. aina piti viihdyttää, kantaa ja nukkuikin vielä huonosti. ja muut eivät ymmärtäneet..mutta vuoden jälkeen alkoi helpottaa, tyttö oppi puhumaan aikaisin, oli tosin kauan tosi herkkä ja pelkäsi muita lapsia ja kovin ääniä. mutta nyt meillä on kekseliäs, lempeä, iloinen ja empaattinen 5-vuotias, ei uskoisi samaksi helposti ärtyväksi lapseksi!! voimia! uskon että teilläkin aika auttaa, koita levätä kun voit ja päästä itse tuulettumaan.

itkuinen niin haluaisin tutkittavan mahdollisia allergioita, refluksia.



Toisaalta kyllä haastaviakin vauvoja on olemassa, esikoinen meillä on tulta ja tappuraa, oli vauvana jo ihan erilainen kun leppoisa kuopus. Mutta kyllä mäkin lähtisin sinne ulkoilmoille vaan vauvan kanssa ja jättäisin vaikka ensi alkuun isän kanssa kahestaan pärjäilemään.

tosi törppöä kirjoittaa, ettei kannata tehdä lisää lapsia! siis tämä on kolmas lapseni ja tiedän kyllä mikä ero voi olla ei-haastavan ja haastavan välillä. Kaipasin vain tukea, sinulta tuskin sitä saan.

Poikamme oli juuri samanlainen vauvana, todella "vaikea "tapaus" mutta silti niin ihana :) Vauva-hieronta auttoi meillä jonkin verran joten sitä suosittelisin kokeilemaan. Usko pois vaan hänen luonteensa tulee kyllä paljon muuttumaan ajan myötä parempaan suuntaan. Minustakin tuo vauva aika tuntui ajoittain vähän raskaalta mutta nyt poikamme on mitä kiltein 4-vuotias!:)Päivähoidon aloittamisen jälkeen hänen luonteensakin alkoi muuttumaan kun sai ikäisiään leikkikavereita yms. Vierastamisen suhteen neuvoisin että kannattaa yrittää totuttaa häntä muihinkin ihmisiin ja käydä hänen kanssaan leikkipuistoissa ym.

Meillä oli myös tuollainen:-) Helpotti n. 1,5-vuotiaana ja n.2-vuotiaasta on ollut "maailman helpoin" lapsi (ikää nyt kohta 8v).



Ainoa neuvo, minkä voin sinulle antaa, on se että hyväksy lapsi sellaisena kuin se on ja anna ajan kulua. Älä yritä saada lasta muuttumaan (se ei kaikella todennäköisyydellä toimi), yritä vain hyväksyä että tämä nyt on tällainen "kannettava malli" joka nukkuu päivisin/syö aamuisin huonosti.

... ja tiedän, että se on vaikeaa, olen itse oikea hermokimppu ja oli kova paikka todeta ettei siihen muu auta:-/



Meillä toinen meni jo helpommin, kun olimme tuon hyväksyneet (oli nimittäin yhtä kärttyinen, jos ei jopa kärttyisempi paketti...).

Lapset ovat nyt siis kohta 8v ja 6v ja aivan ihania, iloisia, hyväkäytöksisiä kullanmuruja, eikä meillä ole podettu edes mitään uhmaikää:-)



Jaksamisia, yritä muistaa että aika kuluu kuitenkin koko ajan (en olisi itse tuolloin uskonut...)!



Ps: meilläkään ei ollut ketään hoitajaa lapsille...

totta kai on haastavia vauvoja! lue keltikangas-järvisen kirja eri temperamenteista ja anna maailmasi avartua. meillä ei auttanut totuttelu mihinkään, aina karjuttiin kaikissa kulkuvälineissä ym.. on parempi hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on ja kyllä varmasti helpottaa ajan kanssa, kun ei tarvitse kannella ja lapsi oppii kommunikoimaan.

nro. 6

Ja outoa on, ettet voi lähteä vauvan kanssa ulos sen takia kun se huutaa?

En ymmärrä, minkätakia pitää vastata noin ilkeästi?

Ja ihan turha väittää että kaikki lapset ovat tyytyväisiä ja leppoisia, katin kontit.



t. 10

Meillä vauva tykkäsi kovasti kuunnella lasten lorulauluja ja yhdessä laulettiin ja jumpattiin ja leikittiin. Muutenkin kaikki yhdessä tekeminen vauvan kanssa on sellaista mistä pitävät. Oletko koittanut antaa suolattomia maissinaksuja vauvallesi? Ne eivät ole varsinaisesti ruokaa mutta kivoja välipaloja ja niitä vauvan on mukava napostella :)

Ja outoa on, ettet voi lähteä vauvan kanssa ulos sen takia kun se huutaa?

Eivät kaikki vauvat nukahda vaunuissa. Jotkut vain huutavat ja huutavat, vaikka kuinka kauan työntelisit.

Minulle ainakin se oli todella stressaavaa kuunnella vauvan loputonta huutoa vaunuissa:-(

t. 10/13

kuin alkuiltapäivästä kun sitä ennen en saa tehtyä mitään perusjuttuja, en pysty käymään esim suihkussa kun ei kestä yhtään hetkeä yksin tuolloin. Eikä lapsen kanssa joka ei ole syönyt, voi lähteä omaa pihaa pidemmälle muutenkaan. Ja olemme kyllä käyneet ihmisten parissa, meillä päin kun on onneksi tarjolla paljon palveluja lapsiperheille. Emme siis ole jääneet kotiin vaan tapaamme muita samanikäisiä, ystäväperheitä yms. Mutta arki on siitä huolimatta tosi haastavaa. Kiitos tuosta kirjavinkistä, taidan käydä heti ostamassa. Ja varmaan se niin on, että pitää vain ottaa vastaan mitä on, sitä paitsi vauva on tietenkin aivan ihana kaikkine näine piirteineen. Ihan aina vaan sitä raskasta arkea ei jaksa vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti. Mutta yritetään :)

mä ymmärrän sua niiiiiiiiiiiiiin hyvin, älä välitä tökeröistä kirjoituksista. ja mäkin ne pakolliset reissut tein vauvan kanssa, mut vielä 10kk iässä vaan kirkui rattaissa, vaikka oli naksut, tutit ja lelut viihdykkeenä. eikä lopettanut huutoa. eikä nukkunut rattaissa kuin ½ tuntia, jos oltiin liikenteessä. tätä eivät helppojen ja viihtyvien vauvojen äidit käsittäneet ja siellä sitten mentiin pitkiä käveluretkiä kirkuvan vauvan kanssa..ei kivaa! jaksamisia sinne, aikaa kuluu ja pian teilläkin toivottavasti helpottaa!

nro 6 jälleen

Juuri noin, tuota se arki on, mikä on ollut itsellekin TOSI outoa käsittää kun kaksi edellistä ovat olleet aivan toisenlaisia. Aiempien kanssa esim. vaunuissa nukuttiin mitä parhaimmat unet, nyt en voi kuvitellakaan lähteväni päikkäriaikana kauppaan kun herää heti kun se yksi auto menee ohitse tai kaukaa kuuluu lapsien iloisia ääniä. On vaan niin tosi tosi herkkä tapaus. Mutta tämäkin helpotti kun sai valittaa - ja ehkä tämän jaksaa paremmin kun tietää, että kävelynoppiminen tms. voi auttaa. Kiitos :)

Arki hänen kanssaan oli haastavaa, koska ei nukkunut juuri ollenkaan päiväunia ja vaunuissa/ autossa ja jopa kantoliinassa useinkin vain huusi. Niinpä jouduimme pysyttelemään kuukausitolkulla lähinnä neljän seinän sisällä. Onneksi kuitenkin viihtyi jonkin verran itsekseen sitterissä keikkumassa, joten sain edes jotain kotitöitä tehtyä.



Poika on ruoka-aineallergikko ja mahdollisesti refluksikin vaivasi, joten siinä varmaankin syy ongelmiin. Mutta vaikka allergiavaivaan ei oikein mitään apua löytynyt, elämä alkoi helpottaa lähempänä yhden vuoden ikää. Alkoi vihdoin nukkua hyviä päikkäreitä vaunuissa ja muutenkin viihtyä paremmin. Nyt täytti juuri 2 ja on todella aurinkoinen kullannuppu, tosin vilkas ja haastava siinä mielessä, että vaatii paljon vahtimista ja komentamista, jotta pysyy pois pahanteosta. Voimakastahtoinen on myös.

...ja ehkä tämän jaksaa paremmin kun tietää, että kävelynoppiminen tms. voi auttaa. Kiitos :)

Esikoinen puhui jo 9-kuisena useamman sanan ja sai vuoden vanhana jo ihan sujuvasti asiansa selväksi vieraillekin, mikä aivan selvästi vähensi tuota tyytymättömyyttä.

t.10